Perjantaipäivänä aloin miettiä, mitkä olivatkaan ne syyt, miksi olin vannonut itselleni, etten leikkaa enää otsatukkaa. Perusteita tuli mieleeni lähinnä poiskasvattamisen alkuvaiheen tympeys ja hankaluus ja se, kuinka se otsatukka tuntuu sojottavan joka aamu pystyssä ja sen kontrollointi on niin vaikeaa. Sitten kuitenkin jonkun impulssin myötä kaivoin sakset esiin ja pätkäsin edestä ainakin ronskin, ainakin 30 senttisen hiusnipun, jota sitten viilailin parempaan muotoon.
Mulle teoriassa sopii otsatukka, ja näytän otsiksessa paljon nuoremmalta (viikonloppuna kuulin jopa näyttäväni 15 vuotta nuoremmalta..
). Mulla on myös arpinen ja ruma otsa, jonka peittäminen on kyllä kaikkien etujen mukaista. Mieltäisin itseni ihan mielelläni otsatukkatytöksi. Mun tukkani vaan on niin hankala, että oon toistaiseksi ollut vähän järkyttynyt. Otsis ei tahdo asettua alas, vaikka jätin sen aika pitkäksi. Mun otsikseni on aina ollut taipuvainen pyöristymään aika reilusti, mutta en muistanut, että ihan näin paljon, ja mua miellyttäisi sellainen suora enemmän. Toisesta laidasta kihara tahtoo kääntyä ulospäin, mikä on ihan perseestä.
Tämä on aina ollut tosi vaikea leikata, kampaajienkin mukaan. Mun hius taipuilee niin paljon ja mielivaltaisesti, että kun kuvittelee saaneensa leikattua suoraa, hetken päästä näyttääkin siltä, kuin olisi yrittänyt leikata portaita.
Oon tosi epävarma käyttämään muotoilutuotteita otsatukassa, kun pelkään niiden saavan otsiksen likaisen näköiseksi ja korppuiseksi. Onko jollain jotain hyvää suositusta tuotteesta, jolla tämän saisi kontrolliin? Kuivashampota käytin silloin, kun mulla viimeksi oli otsatukka, mutta sen muotoilutehot eivät aivan riitä.
Edit.
Jatkan otsatukkamonologejani vielä.
Tänään katsoin muutamia youtube-tutoriaaleja otsatukan leikkuuseen, ja harmitti vähän, että en malttanut ajatella tekoani sen vertaa, että olisin katsonut jonkun ohjeistuksen jo ennen leikkaamista.. Olen kerran aiemminkin leikannut pitkistä hiuksista itselleni otsatukan, 10 vuotta sitten, ja silloin tein sen juuri tällä samalla tekniikalla: Satunnainen määrä hiuksia edestä nipuksi, ja saksilla poikki vaakasuunnassa silmien korkeudelta. Näin sitä taas huomaa, ettei ole oppinut mitään. Eri kasvatusvaiheista takaisin lyhyeen palatessa on aina helpompaa leikata itse, kun ei tarvitse määritellä sitä, mitkä hiukset sinne otsikseen ylipäänsä kuuluvat.
Oon viime päivinä miettinyt, että tämä on niin kamala, etten kehtaa edes viedä tätä kampaajalle jatkokäsittelyyn. Youtubeohjeistuksella tartuin kuitenkin takaisin saksiin, tein tolkullisen kolmioinnin päälakeen ja lisäsin kokonaisuuteen vielä aika tuntuvasti lisää hiusta, sekä toteutin sivuhapsut, jotka varsinkin tällaisessa taipuisassa tukassa tuntuvat tosi välttämättömiltä kokonaisuuden toimivuuden kannalta. Juuri nyt otsatukka näyttää ihan nätiltäkin, vaikka sen taipuilun vuoksi se asettuu täydellisesti ehkä yhden päivän kahdestasadasta. Parhaimmillaan se joka tapauksessa on vastapestynä ja kuivuttuaan märästä suoraksi kammattuna, pyyheturbaanit tai nukkuminen pilaavat kaiken. Tämä nyt vaan tarkoittaa sitä, että aamuihin pitää uhrata jokunen minuutti lisää sille, että saa pestyä otsiksen lavuaarissa, ja kokonaisuutta pestessä pitää unohtaa se turbaanikuivaus (mikä on kyllä menetys, kun tukka kuivuu muutenkin yli 3 tuntia).
Jatketaan seikkailuja otsatukkamaailmassa.