Tämä oli hauskasti summattu. Olen ymmärtänyt, että kampaajia ihan opetetaan siihen, ettei kaikkia asiakkaiden toiveita edes pidä suostua täyttämään. Opetus menee jotenkin niin, että kampaaja on estetiikan ammattilainen, ja hänen tulee tehdä työ, joka pukee asiakasta mahdollisimman hyvin. Täytyy siis olla tekemättä sellaista väriä, joka ei asiakkaalle sovi, ja leikata mahdollisimman edustava malli. Asiakas on sitten lopputuloksen nähtyään todella tyytyväinen ja niin vakuuttunut kampaajan ammattitaidosta, että haluaa palata tänne aina uudestaan.Kosmetiikkakissa kirjoitti: mutta kampaajat AINA halusivat värjätä selkeästi tummemmaksi (tai muka vahingossa vaan kävi niin) tai yrittivät väkisin tyrkyttää punertavia sävyjä. Perusteluina oli, että tehdään "kunnolla näyttävän näköiset hiukset" tai, että "lämpö piristää mukavasti" tms. Pyysin ensimmäisten epäonnistuneiden käyntien jälkeen aina näyttää värikartalta mitä haluan, mutta useamman kerran silti kävi eri kampaajilla niin, että kampaaja kertoi väriä levittäessään, että hän sitten päätti väriä sekoittaessaan "lisätä mukaan lämpöä" tai "sekoittaa kuitenkin vähän tummemman ja näyttävämmän sävyn" WTF?! Satunnaiset kommunikaatio-ongelmat ovat tietty mahdollisia, mutta en oikein usko, että siitä oli kyse, kun en muillakaan elämänalueilla koe tulevani väärinymmärretyksi vastaavan kaltaisissa tilanteissa.
Periaatteessa ihan järkevän kuuloinen opetus, mutta käytännössä taitaa vähän joka tytöllä olla aiheesta niitä ikäviä kokemuksia... Itse kun kävin viimeksi hiustenleikkauksessa, annoin mielestäni aika selkeät työohjeet: pituudesta takaa pois viisi senttiä ja edestä pari. Kampaaja totesi tähän, että okei, otan sit ihan reippaasti. Lopputuloksena takaa lähti viitisen senttiä ja etummaisista karvoista ehkä viisitoista... Olihan siinä toki kuivaa latvaa (kun on ollut niitä värjäyksiä ja vaalennuksia moneen kertaan) ja toki ne etukiehkurat nyt kauniisti korostavat kasvojani. Siinä on vaan nyt semmoinen juttu, että kun minä joudun työssäni pitämään hiuksiani kiinni, joudun kampaajan ottaman taiteellisen vapauden vuoksi käyttämään seuraavat neljä kuukautta jotain pinniviritelmää.
Minulle on vähän tullut sellainen käsitys, että monet kampaajat suosittelevat monesti sopivimpana lookkina juuri sitä, mitä siitä helposti tuppaa tulemaan muutenkin. Vaaleat sävyt ja vaalennukset tapaavat puskea lämpimän suuntaan, joten moni suosittelee jo etukäteen "lisää lämpöä kasvoille" tai jotain vastaavaa. Jos hiukset ovat monen käsittelyn jälkeen haastavan kirjavat, mielellään tehdään "vähän syvempi" sävy, joka kauniisti kehystää kasvoja ja samalla peittää sen kirjavuuden. Tummempaan sävyyn saa varmasti ihan nätin taiton lisäämällä sekaan punaisen sävyjä, ja niitähän silloin suositellaan "piristyksenä muuten yksiulotteiseen" hiuksistoon. Jos sitten sitä punaista on jo valmiiksi tai edellisen käynnin jäljiltä liikaa, laitetaan tummempaan sävyyn sitä punaista taittamaan petroolin tapaista sävyä. Tämä on mulle kaupattu ehkä parhaalla perustelulla ikinä: "Sulla kun on niin lämpimän sävyiset silmät ja iho, niin lämpimän sävyiset hiukset olisivat liian matchy-matchy ja tarvit viileää kontrastiksi." Sitten kun siitä jää kauhtunut viherrys, voikin taas aloittaa vaaleammalla raidoittamisen, ja ekalla kerralla tuleekin nätti neutraalimpi vaalea, josta viimeistään seuraavan kevään koittaessa voisi lisätä lämpöä.
Tämä oli sitten tarkoitettu lähinnä itseterapoinniksi ja vertaistueksi eikä mollaamaan kampaajien ammattikuntaa. Olen tavannut monia loistavia ja asiakkaan toiveita toteuttamaan pyrkiviä kampaajia, mutta valitettavasti olen väreille herkistyttyäni joutunut jatkamaan etsintäkierrosta allergiavärejä käyttäviin kampaamoihin ja samalla vähän turhautunut.