Otin omaksi iloksi 2013 loppuvuoden kuvan. Nyt tuntuu jo siltä että sovin taas vuosien jälkeen ihan oikeasti tähän ketjuun. Oma kieroutunut mieleni koki nimittäin bsl:n vielä itselläni lyhyehköksi, ja vyötärökin oli vähän siinä ja siinä, mutta kun nyt päästiin jo hiukan yli vyötärön niin oma olo on pitkätukkainen. Toisilla joku bsl näyttää jo silmiini kyllä pitkältä, mutta oma pää on eri juttu.
Aikaa suuresta pätkäisystä on kulunut vajaat 3 vuotta. Hyvinhän tukka on siinä ajassa venynyt, vaikkakin ollaan vielä noin vuoden kasvun päässä sieltä missä olin ennen kuin leikkasin kestovärit pois. Tässä nähtäväksi lyhyt oman värini historia helmikuusta 2011 loppuvuoteen 2013:
Helmikuussa 2011, pituus 38 cm, juuri leikattu ja sen jälkeen pesty sekä annettu kuivua itsekseen. Tämä malli ja mitta ei kerta kaikkiaan pue minua (tukka laskeutuukin tuon mallisena ja pituisena mielestäni rumasti), joten ei kiitos tätä enää ikinä ellei ole ihan pakko. Onneksi se on ohi ;D:
Noin vuosi myöhemmin, 27.1.2012. Vähän parempi:
Taas vuosi eteenpäin, 20.1.2012. BSL+. Tässä vaiheessa tuntui jo selvästi paremmalta. Ei nimittäin tuntunut enää siltä että minusta puuttuu ulkoisesti (hiusidentiteettimielessä) jotain itselleni hirmu olennaista, ja nuo hiukset sai jo itseäni tyydyttävästi kiinnikin:
Tänään, 23.12.2013, on kulunut taas melkein vuosi edellisestä. Nyt ollaan hiukan yli vyötärön ja pituutta on hiukan alle 90 cm. Nyt tuntuu jo oikeasti hyvältä hiusmielessä. :) Pidän fairytale-latvat toistaiseksi, koska niiden kokeileminen (missä ajassa ne kehittyvät ja miltä näyttävät itsellä) on ollut kiinnostavaa ja latvat pysyvät hyvin nutturoiden sisällä. Kuvassa näkyy hyvin se paljonko hiukseni taipuvat luonnostaan tässä mitassa. Tukka pestiin eilen eikä sen jälkeen ole pidetty mitään lettiä. Tämä hiuslaatu laskeutuu mielestäni nätimmin vasta pitkänä, ja se on parhaiten hallittavissa joko ihan lyhyenä poikatukkana tai vähintään bsl-pituisena. Puolipitkät mallit ovat osoittautuneet aina ongelmallisimmiksi:
Kuvia ei ole tullut otettua koskaan täsmälleen jonain tiettynä vuosipäivänä vaan vuosittaiset kuvat ovat aina noin kuukauden marginaalilla vuoden välein otettuja. Ei se ole niin just ja harvoin enää mittaankaan. Tällä latvalla on helpointa seurata lähinnä eri kehon osiin osuvia mittoja, kuten bsl, vyötärö, lantio jne. Voi toki olla että luovun fairytale-latvasta vielä joskus tulevaisuudessa ja haluan paksun ja tasaisen latvan takaisin, mutta en ainakaan lähimpään vuoteen. Se on ainakin nykypituuden kohdalla liian käytönnöllinen nutturoiden tekemisessä, jotta luopuisin siitä.
Tämän karvaston hoito on tosi helppoa ja sen päivittäiseen laittamiseen menee aikaa noin kaksi minuuttia. Vähän enemmän jos väännän jotain muuta kuin joitain yleisimmin harrastamiani nutturoita puikoilla tai Flexi-8-härpäkkeillä.
Nukun nykyisin itselleni poikkeuksellisesti hiukset auki eikä letillä, koska vauvamaha tekee minusta tällä hetkellä jo niin paksun, että on tukalaa tehdä iltaisin tavallista yölettiäni päälaelle niin että taivutan itseni vyötäröstä ja teen letin hiukset kasvojen edessä alaspäin roikkuen. Aamulla sellainen asento vielä luonnistuu mutta iltaa kohden ei... Niskaletistä en oikein pidä yöllä (löydän itseni usein yöllä selältäni ja niskaletti painaa pahasti), joten nukun nyt hiukset sängyn päädyn yli alas heitettyinä. Korkealle tehty letti olisi siksi yöllä parempi, että hiusten pituudet tuntuvat kuivuvan silloin vähemmän ja hiukset pysyvät ennen kaikkea täysin takuttomina. Menee se silti näinkin ja vauvan pitäisi syntyä vajaan kolmen kuukauden kuluttua, joten ei tätä yötilannetta ikuisesti kestä.
Palaan sitten taas varmasti yölettiin.
Ensi vuoden tavoite on häntäluupituus ja lopullinen tavoitteeni on yhä ottaa selville, mikä on oma terminal-pituuteni eli se mitta minkä jälkeen pituus ei enää lisäänny. Olen utelias ja teen itselläni tällaisia pieniä ihmiskokeita. Pakkohan asia on kerran elämässä selvittää.
Se on vielä auki että missä vaiheessa prosessia korjaan latvaa tasaisemmaksi ja odotanko välillä että lyhyemmät karvat ottavat pitempiä kasvussa kiinni, vai teenkö latvan tasaamisen vasta terminalin jälkeen samalla kun palaan johonkin hiukan lyhyempään pituuteen, esim. takaisin noin häntäluuhun. Epäilen että terminal on minulla aika pitkällä, koska viimeksi reilu häntäluupituinen tukka ei vielä edes ohentunut paljoa latvaa kohti.