juurikasvu.org

liekö tämä kuuluu hiushömppään vai minne mut kokeillaan 

eli ajattelin kysellä olisko täällä muita kanssamatkustajia jotka ovat vakavasti harkinneet hiusten totaalista pätkäsyä ja ns. "alusta aloittamista" kuin minä? ei nyt välttämättä ihan iholle ajoa mut tyyliin joka puolelta parisenttisiksi leikkaamista. mun hiushistoria on samanlainen kuin monella täällä eli oma väri on semmosta 8-asteista tuhkaista jossa auringonvalossa välähtelee kultasia säikeitä. hiukset on olleet suorat kuunnes murrosiän koittaessa alkoivat kihartua (puolessa vuodessa 6. ja 7. luokkien välissä mentiin piikkisuorasta kiharaan). samoihin aikoihin aloitin hiusten värjäämisen vaaleaksi kunnes sitten 17-ikäisenä pikkuhiljaa väri alkoi tummentua, aluksi ruskean eri sävyjä ja lopulta mustaa on tullut päähän lätkittyä. 2005 aloitin paka/kosmekoulun ja kuten moni täälläkin on varmaan huomannut sitä tulee helposti koulussa sitten kokeiltua kaikennäköistä ja hiusten pituus hyvin helposti lyhenee lyhenemistään... vielä lukioon asti hiusten pituus vaihteli lyhyestä polkasta ylikasvaneeseen polkkaan mutta pari-kolme vuotta sitten olen ollut siinä ikuisessa kierteessä kun kerran leikkaa ihan lyhyen mallin ja sitten haluaa kasvattaa mutta kärsivällisyys ei riitä... asiaa ei yhtään auta se että olen myös jo noin 2 vuotta ollut hiusvärilimbossa, tykkään tummasta väristä ja siihen aina palasin vaalennusyritysten jälkeen kun en jaksanut katsella sitä oranssin-vaaleanruskeaa joka aina tulee kun yrittää ihan tummasta vaalentaa vaikka siinä ei tarvis viihtyä kun viikon pari ja hoidella tukkaa ja sitten vaalentaa lisää mutta niinhän se on että kärsimättömästä päästä kärsii koko ruumis! tosiaan olen yrittänyt palailla omaan väriin useaan otteeseen mutta sitten kuitenkin hetken mielijohteesta aina palannut siihen tuttuun ja turvalliseen 3. ruskeaan (eli miltei mustaan) kunnes sitten taas viikon päästä olen alkanut haikailla vaaleamman juurikasvuttoman hiuksiston perään.

nyt sitten tilanne on se, että väri on vihdoin suhteellisen lähellä omaa väriä, mutta hiukset ovat arvatenkin aivan kamalassa kunnossa. pituutta taitaa olla semmonen 10 cm paitsi oikealla korvallisella ihan semmosta parisenttistä hiusta kun testailin toispuolesta mallia. ja nyt sitten oon miettinyt että tekisin ihan suvereenisti "britneyt" ja leikkaisin loputkin tuohon samaan mittaan. oon miettinyt sitä jo pitemmän aikaa mutta ei oo kantti kestänyt leikata kun en todellakaan ole mikään natalie portmanin peilikuva . sitten rupesin miettimään että mikä siinä loppujen lopuksi on niin kamalaa - olen kotiäitinä, nyt on pipokausi ja huivit on keksitty ja jos kovin alkaa ahistamaan niin eiku peruukkia hakemaan! jos leikkaa kaikki huonot pois ja pääsee tuoretta hiusta hoitamaan hyvin ja hellästi niin ei siinä sikalyhyessä tarvisi edes montaa kuukautta kärvistellä kunnes siihen alkaisi jo saamaan jotaki malliakin. elokuussa koulu jatkuu mutta siihen mennessä hius olis jo 5-6 senttiä pitempi joten ei enää näyttäis edes oudolta! olen päätöksen nyt kutakuinkin tehnyt ja oottelen enää vain lauantaita ja ystävien häitä joihin olis ihan mukava vielä laittaa hiukset mutta sunnuntaina sitten ei ole enää mitään syytä pitkittää asiaa. siitä en ole vielä varma otanko koneen kauniiseen käteen vai leikkaanko saksilla mutta jokatapauksessa tämä hamppukasa lähtee kävelemään!

kommentoikaa ihmeessä, saa kyseenalaistaa meikäläisen mielenterveyden, mutta tietysti mukavampaa olisi lukea kannustavaa palautetta 

Mun tekis niin mieli tehdä ihan sama homma! Tosin en taida rohjeta kun sen verran saanu lettiä kasvatettua, mutta ajatus "puhtaalta pöydältä" alottamisesta houkuttelis kyllä...

Jos mulla olis jo valmiiks lyhyt (lyhyempi) letti, niin varmasti kynnys ei olis niin korkee.

Mä olen tehnyt tuollaisen projektin Tosin mä leikkasin tukan ihan vain polkkamittaiseksi. Sitä ennen mulla oli vyötärömittaiset hiukset, joiden latvoja oli rääkätty toistuvilla kestovärjäyksillä ja muutamalla värinpoistolla. Hoitokaan ei ollut parhaasta päästä (kampaamotuotteita, mutta jotain bonacurea ja kerastasea lähinnä). Tukka oli haaroittunut ja todella helposti takkuuntuva.

Leikkasin hiukset siis polkkapituuteen, ja sen jälkeen käytössä on ollut vain parhaat mahdolliset tuotteet (Joico, Lanza, Mop, Ojon, Nexxus, Fekkai). Juurikasvun värjään kestovärillä kerran kuussa, muuten latvat ovat saaneet osaksi vain suoravärjäilyjä. Tuosta leikkaamisesta on aikaa nyt 4,5 vuotta ja hiukset ovat taas vyötärömittaiset, mutta aivan eri tuntuiset. Sileät, super kiiltävät, paksut. Väri pysyy todella hyvin tukassa. Voin vain suositella tämmöistä

Tosin nyt olen kyllästynyt hiusten jatkuvaan hoitamiseen, ja mietin josko laittaisin näihin rastat

mua niin polttelee kauniit hyväkuntoiset luonnonkiharat ja oman väriset hiukset ja luulen että jos repäsen ja ajelen lyhyeksi ja ei ole muuta vaihtoehtoa kun kasvattaa niin a)hiukset jopa kasvaa pituutta eikä varise joka pesun yhteydessä lavuaariin ja b) vältyn ilkeältä välivaiheelta kun omaa väriä näkyy mutta latvat ei ihan mätsää kun ei sitä omaa luonnollista sävyä mistään purkista ikinä löydy. ja kun oma hius ei tosiaankaan oo pitkä niin ei tunnu mahdottomalta tämä mun ajatus...

itse oon kiinnostunut shampoopaloista ja öljyistä ja ajattelin tilata kokeiluun ja testata mitä luonnonkihara tykkäilisi luonnonmukaisesta kosketuksesta. ainakin joki/järvi/kaivovesi on aina saanut kiharat villiintymään.

jos tosiaankin nyt olen sanojeni mittainen nainen niin kuvia seuraa kunhan olen uhkaukseni toteuttanut!

Puhtaalta pöydältä aloittaminen on varmaan toimiva ratkaisu, koska sulla ei ole vielä tuon pidemmät hiukset . Ne kasvavat takaisin pian ja kasvatus on helpompaa, kun vältyt kaksivärisyydeltä. Olet pituuden puolesta takaisin nykymitassasi jo tämän vuoden puolella.

Onhan se parin senttiin leikkaaminen tietysti aika repäisevä toimenpide, mutta voisin kuvitella tekeväni itse saman, jos olisin sun tilanteessasi. Itselläni vain on muutenkin jo niin pitkät hiukset ja olen niihin hyvin kiintynyt, joten kasvatan väriä vähitellen pois. En ole pätkäissyt koskaan värin takia vaan muista syistä.

Minulla tuli tehtyä tuota nuoruudessa useamman kerran, kun värjäsin tukan aina uudestaan ja uudestaan pilalle. Nytkin on tullut kasvateltua parin vuoden takaista ihan lyhkäseksi pätkäisyä ja olkapäitä jo hipoo. Tällä kertaa olen osannut hoitaa hiuksia ja värjätä maltillisesti ja lopputuloksena on kiiltävä,  hyväkuntoinen tukka, jota en ole ihan heti pois pätkäsemässä 

pitkätukka, en sinun tilanteessa kyllä tosiaankaan raskisi leikata hiuksia oman värin kasvatuksen takia, sulla on upeat hiukset.  mulla itsellä ei tällä hetkellä ole minkäänlaista hellää tunnettä tätä hamppukasaa kohtaan, kaksivärisyyttä jaksaisin katsella jos hiukset olis hyvässä kunnossa mutta kun joka pesun yhteydessä varisee sentin mittasia pätkiä latvoista niin eipä tässä pian tarvis edes arpoa leikkaako vai ei kun ei ole kohta mitä leikata 

mun on pakko päästä tästä värilimbosta eroon, pari viimestä kertaa kun värjäsin hiuksia päänahka kutisi pahasti värjäyksen jälkeen joten pahimmassa tapauksessa oon onnistunut herkistymään väreille, senkin puolesta tuntuu hyvältä päätökseltä jättää värjäilyt sikseen. liekö sitten olen valmistuttuani ainoa parturi-kampaaja joka ei värjää hiuksiaan 

Mä leikkasin aikoinani hieman yli hartiapituisen reuhkani ihan kaljuksi, suhteellisen spontaanisti. Ihan kunnon britneyt siis. Se oli kyllä ihmeen puhdistava kokemus! Oli jotenkin tosi lohduttavaa nähdä, kuinka uutta neitseellistä hiusta kasvoi sen rääkätyn kasvuston tilalle. Tosin eipä se värjäämättömyys kauaa kestänyt, mutta kuitenkin.

En ollut mitenkään suunnitellut tekeväni tuollaista vetoa, mutta tukka oli huonossa kunnossa ja leikkasin/että leikkautin sitä aluksi polkkapituiseksi ja siitä sitten vähän lyhyemmäksi, kunnes leikkasin sen aika lailla siiliksi ja siitä sitten aloin taas kasvatella tukkaa.

Ehdottoman hyvänä juttuna tuossa on se, että todellakin pääsee selvyyteen tukan eri kommervenkeistä eri pituisena. Esimerkiksi tukan pyörteet ovat sellaisia, jotka eivät näy pitemmässä tukassa mutta annas olla kun leikkaat tukan tarpeeksi lyhyeksi...

En olisi koskaan saanut tietää, miltä näyttäisin tukka todella lyhyenä ja miten tukka käyttäytyisi siinä, ellen olisi leikannut tukkaa. Uteliaisuus ja illuusiot "ihanasta sileästä Viimeiseen hengenvetoon-filmin siilitukasta" olisivat aiheuttaneet myöhemmin mahdollisesti sen, että olisin kuitenkin koettanut onnea tukan leikkuun kanssa. Nyt sain nähtyä että tukka ei todellakaan mennyt ihan niiin...

Siitä sitten kun alkaa kasvattaa, siilistä tai kaljusta, niin saa huomata kaikki mahdolliset tukkavaiheet... Lätsäkin voi tulla tarpeeseen. Ns. "välivaiheet" esimerkiksi siilin ja polkan välillä voivat olla aika  ja helposti voi tehdä sitten mieli tehdä vaikka leikkuu takaisin siiliin, jotta tukka ei olisi niin "moppimainen".

Kannattaa tämä "puhtaalta pöydältä"-tukkaoperaatio, kerran elämässään sen voi ainakin vetäistä, jos kokee halua/uteliaisuutta/tms siihen. Saa sillä kerralla korvaamatonta tietoa siitä millainen tukka on aika neitseellisenä, melkein/yhtä lyhyenä kuin syntyessä. 

Muutaman kerran on tehnyt mieli leikata hiukset ihan lyhyeksi jotta saisi kuolleet latvat pois. En ole kuitenkaan koskaan uskaltanut tehdä sitä, tosin todella lyhyitä hiusmalleja on tullut koettua. Tällä hetkellä ihan hyväkin etten leikannut, sain kasvatettua huonot latvat aika helposti pois ja nyt hiukset hyvässä kunnossa, kasvattaminen helpompaa kun ei ole pakko leikellä latvoja koko aikaa.Olisi ihan hauska nähdä miltä näyttäisi todella lyhyillä hiuksilla, jo pelkästään senkin takia etten ole nähnyt omaa väriäni kunnolla melkeen kymmeneen vuoteen. Saisi kerralla hyvän käsityksen siitä, että minkälaiset nämä hiukset oikeastaan ovatkaan ilman kaikkia tuhoamisyrityksiä. Tiedän valitettavasti ettei mulla riitä hermot kasvattaa siiliä pois koko päästä, kun puolipitkienkin kasvattaminen on tuskaa... Ehkä siis joskus myöhemmin, jos onnistun tekemään näille jotain kamalaa  .

Mä haluaisin vetää siiliksi kanssa, mutta mies vastustaa. Se haluaa että hänen naisella on pitkät hiukset eikä se nytkään ole oikein ilahtunut näistä hartiamittaisista. Kai se täytyy toisenkin mielipide ottaa vähän huomioon kun kuitenkin "joutuu" mua kattelemaan niissä hiuksissani. Eikä varmaan näytettäis edes miltään lesbopariskunnalta kun minä olen niin pieni ja mies niin isokokoinen (serkkuani on useampaankin kertaan kaupungilla haukuttu lesboksi lyhyen tukkansa ja samankokoisen hintelän poikakaverinsa seurassa)...

Enkä oikeastaan tiedä uskaltaisinko leikata niin lyhyttä, mun pään malli olis arvatenkin aivan karsea ja pää täynnä ihme pyörteitä niin että sitten pitäisi vuosi kulkea lippis ja huivi päässä... Yhdellä treenikaverillani oli viime kesänä lähes kalju syöpähoitojen jälkeen ja siitä hän on pikkuhiljaa saanut hiuksia kasvamaan, tuli siinä sitten mieleen että hänkin kantaa sen vielä harvan lyhyen tukkansa niin ylpeästi, että miksen minäkin. Hiiteen tuon ukkelin natinat, kasvaahan se takasin toivottavasti entistä parempana. Voisi todella aloittaa ihan alusta eikä vain yrittää paikkailla tehtyjä tuhoja ja laskea että vielä niin ja niin kauan ennenkuin pystyn leikkaamaan taas vähän pois.

mainitsin äidille ohimennen tästä mun suunnitelmasta ja eiköhän se ollut laittanut tilille rahaa että pääsen käymään kampaajalla!! oli kuulemma niin järkyttynyt mun puheista ja ilmeisesti ajatteli että ei sillä raukalla ole rahaa edes tukkaa käydä laittamassa ajattelin nyt käyttää tilanteen hyväkseni sillä tavalla että menen huomenna vakkarikampaajalle ja pyydän leikkaamaan mahdollisimman lyhyen mallin jossa kuitenki on joku MALLI ja värjäämään puoli astetta omaa väriä vaaleammaksi, sitä omaa väriä kun ei ikinä saa purkista niin jos se on himppasen vaaleampi kun luonnollinen väri, ehkä jollain vaahtosävytteellä saa sitten myöhemmin tasoteltua tyveen sopivaksi. ehkä tällä tavalla ei sitten tule niitä unettomia öitä joina mietin miksi hitossa piti ajella hiukset pois vaikka toisaalta vähän kismittää kun ei se kuitenkaan ihan sama asia ole tehdä tämä puhtaalta pöydältä aloitus tällä tavalla. mua jotenkin viehättää se ajatus siitä "puhdistavasta ja vapauttavasta" olosta minkä hiusten ajelu varmasti synnytäisi. ei myöskään sitten voi syyttää ketään muuta kun itseään jos alkaakin kaduttaa tai no itseasiassa mun mies sanoi että jos aion ajella niin hän haluaa kuulemma sitä konetta pidellä, joten sitä kai sitten sais syyttää varmasti sekin mielummin kattelis mua hiukset päässä mut toisaalta se on yleensä aika mukana mun päähänpistoissa joten en uskois että se meidän parisuhdetta kaataisi jos olisin kaikki pois ajellut. en ole käynyt kampaajalla yli puoleen vuoteen joten menen kyllä mielelläni vähän rentoutumaan; pieni irtiotto kotiäidin arjesta on välillä ihan paikallaan. menen sinne vaikka annie lennoxin kuvan kanssa niin ei ainakaan ole kampaajalle epäselvää minkälaista mallia on hakusessa

Millaisen mallin lopulta leikkasit?

Harkitsen tosissani koko pään ajelua kaljuksi. Olen kyllästynyt katkeilevaan, epätasaiseen, värjättyyn tukkaani, joka ei näytä enää miltään ilman teippipidennystä. Lisäksi mä haluan todellakin oman värin takaisin. Olen nykyään todella ihastunut maantienharmaaseen väriin.

Sopiva ajankohta olisi loppuvuodesta, kun joudun kuukauden parin sairaslomalle enkä saa liikkua vähään aikaan ihmisten ilmoilla. Siinä vaiheessa, kun palaan töihin, mulla olisi jo jonkinlainen pallopääsiili.

Muutos olisi todella raju, sillä nykyisellään tukka ylettää keskiselkään (lisäkkeiden ansiota). Pari viikkoa olisin varmasti aivan uskomattoman hirveän näköinen, koska leuan leikkauksesta seuraa yleensä hillitön turvotus ja mustelmat kasvojen alueella.

Mene ja tiedä. Ajatus ihan uudesta tukasta on kiehtonut jo vuosia.

Täälläkin yksi jota kiehtoisi kovasti leikkauttaa kuiva hamppukasa hiiteen.. Ongelmana ei ole oikeastaan muuta kuin se, että polkkamittaiset hiukset näyttävät ihan järkyttävän hirveiltä tämän muotoisessa päässä. Olen elämäni aikana niin monta kertaa erehtynyt tuohon kyseiseen mittaan (kun näyttää niin kivalta kaikkien muiden päässä..) ja niin monta kertaa käynyt läpi tuota tuskallista kasvatusvaihetta, että en usko pystyväni siihen enää koskaan.. Mutta kyllä sormia monesti on kutkuttanut että aijaij kun pääsisi taas vetämään luomuksi..

Omaa väriä löytyy juurikasvunakin jo sen verran että tästä saisi ihan poikatukkamallinkin. Aikaisemmin lyhyttukkaisena olleena en voi kuin muistella kuinka ihanan huoletonta aikaa tuo oli, halvimmatkin pirkka-shampoot tuntui melkein ylihoitavilta, eikä todellakaan tullut seistyä tuntikausia peilin edessä hiuksia tuijotellessa.. Argh!

No, yritän kuitenkin pitää näppini kurissa ja pysyä hartiamitassa kunnes surkeat latvat on saatu leikattua pois, ja sitten voi todellinen kasvatus alkaa. Pelkään kyllä että hermot menee ja keksin taas lätkiä jotain väriä päähän.. Noh, tärkeintä on kait pysyä edes suoraväreissä, että ei tule rääkättyä tätä kuontaloa enää yhtään.

Yllätyin suuresti siitä, kun sitten lopulta kampaajalla lyhyeksi leikkaamisen jälkeen hurautin vielä koneella sillä pisimmällä mitalla (pitäisi olla 2 senttiä mutta musta tuntuu et kyllä se sen 3 ainakin on) kuinka "pitkä" lopputuloksesta oikestaan tulikaan, ei ollenkaan näytä siltä että olisin vain koneella vetänyt lyhyeksi, vaan näyttää siltä että on leikattu vain oikein lyhyt malli! Suosittelen siis lämpimästi, ei ole ollenkaan niin radikaalin näköinen kuin voisi kuvitella. Nyt on hyvä kun tietää jos ikinä myöhemmin alkaa kasvattelu kyllästyttää tai jotain muuta katastrofaalista tapahtuu niin ei muuta kuin kone hurraamaan vaan

Salamanterille propsit tästä! Mahtavaa! 

Toi ois niiiin puhdistavaa ja kiehtovaa, ettei tosikaan. Heitin kerran ite omalle ukolleni leikilläni aiheesta ja todnäk ei ollut kauheen moksis asiasta. Onhan se mun nähny jo superlyhyessä ja pitkässä tukassa, ettei muutos ehkänyt ois kauheen suuri.. Vaikka ois se. Kynnys on pirun korkee, ainakin mulle. Jos tietäis, et asuis vaikka tyyliin vuoden autiolla saarella, vetaisisin het ekana päivänä letin pois

Viime lokakuussa ajoin kaljuksi ja nyt on jo ponnarimitta ollut hyvän aikaa. Ehdottomasti loistava kokemus kun on säästynyt hiustenhoitokuluja reilusti Aiemmat hiukset olivat kulahtaneenpunaiset, aikoja sitten värjätyt ja jo reippaasti juurikasvuiset. Nopeesti ne takas kasvaa ja muistan miten kivaa sitä päänahkaa oli hoitaa vielä silloin kun se oli helppoa Nyt on tavoitteena pitkät hiukset, kesällä 2008 leikkasin BSL-mittaisen lyhyeksi. Ikävä sitä pituutta!

Mallia sain eräältä kaverilta, joka aikoinaan ajoi luonnonkiharat hennatut hiuksensa pois kokonaan. Epäilin näyttäväni kummalliselta lyhyissä hiuksissa mutta onneksi tein sen tosiaan lokakuussa niin pystyi käyttämään pipoa ilman että oli kuuma.

Täällä ilmottautuu yksi joka aloitti tukan kasvatuksen puhtaalta pöydältä! 
Väri oli musta ja olihan se hieno, kuulemma mulle passas mut omaan silmään se alko näyttämään
kovalta ja liian rajulta  ikävät värinpoisto systeemit ei inspannu nii leikkasin sit tukan pois   
Tukka on nyt ehkä 2cm ja omaa väriä vaan, melkosen jännä ja ihana sävy näyttäs olevan
vaalenee koko ajan, aluks näytti tosi tummalle että katotaan millanen väri sit on ku pituutta saa.
Mieshän ei ollut moksiskaan asiasta, minä alotin ja se leikkas loppuun Tokas vaan että; sinun kanssa
ei tylsiä päiviä avioliitossa näköjään tuu
Parasta on ku ei tarvii tukkaa laitella mitenkään, säästää paljon rahaa ja saa terveet hiukset 
Pitäähän tämä mulina olo kokee kerran elämässään 

Salamanteri85 kirjoitti: liekö tämä kuuluu hiushömppään vai minne mut kokeillaan 

eli ajattelin kysellä olisko täällä muita kanssamatkustajia jotka ovat vakavasti harkinneet hiusten totaalista pätkäsyä ja ns. "alusta aloittamista" kuin minä? ei nyt välttämättä ihan iholle ajoa mut tyyliin joka puolelta parisenttisiksi leikkaamista.

Minä olen tehnyt tuon.

Joskus ysillä eka kerran, oli pitkä tukka (alaselkään?) ja leikattiin pixie.
Sen jälkeen kasvatin pitkän tukan.

Ja pari vuotta sitten pätkäisin taas, tosin en ihan niin lyhyeksi. About alaselkämittaisista hiuksista lähdettiin, ja uudessa mallissa niska oli ajeltu, pisimmät hiukset edessä kai jotain 10cm. Jotenkin teki mieli tosiaan aloittaa puhtaalta pöydältä, ketutti hiljalleen rispaantuvat latvat, joita oli kiusattu vaalennuksella ja chi-suoristuksella (joo ei tartte tulla sanomaan, että se toimenpide hoitaa hiuksia!!!)

Nyt sitten tässä kasvattelen, taas...

Huvittaisi kyllä niiin paljon kokeilla! Olen yli vuoden kasvattanut hiuksia ja pituutta ei ole tullut lisää yhtään.  Mutta tiedän, että näyttäisin aivan kamalalta lyhythiuksisena. Ehkä kokeilen värjätä lähes omanväriset hiukset ja sitten kasvattelen omaa väriä sen verran, että uskallan leikata hiukset lyhyiksi.

Mua tämä ajatus kiehtoo, vaikka mulla alkaa olla tieten 30cm kohta oman väristä hiusta kasvatettuna. Värjättyä on vielä latvoissa. Välillä vaan tuntuu että hiiteen kaikki katkeilleet hiukset, hiiteen viimeisetkin värjätyt, kai se minutkin pitää nähdä lyhyttukkaisena edes kerran syntymäni jälkeen...! En vaan tiedä, miten mun pään muotoa imartelis sellaiset lyhyet nysät, ja varmasti se kasvatusvaihe sieltä poikatukasta edes hartioille on sanomattoman pitkä ja tuskallinen. Mies vastustaa lisäksi yhä, mutta vielä minä joskus sen tempasen!

Varasin kampaajalla käydessä seuraavan ajan helmikuun lopulle ja ajattelin vielä tästä lyhyempää. Sellaista siis, josta saisi muotoiltua punkkaritukan.  Latvoissa on sittenkin himpun verran kiharaa ja punertavaa väriä, joka ei edes kunnolla näy, mutta haittaa silti minua. Nyt on aika repäistä kun kerran lyhyt on ja sitten vois taas alkaa kasvattamaan.  Kasvatusvaiheesta voi tulla tuskallinen, kun tukasta tulee epämääräisen pituinen ja niskaa saa olla lyhentelemässä vähän väliä.

Oih, onneksi täällä on muitakin jotka miettii tätä asiaa! Ittelleni tuli tää mieleen kun menin talvella väärälle kampaajalle, joka leikkasi hiuksiini parista sentistä hiukan pidempään kerroksia ja jätti latvat hyyyyvin ohueksi haituvaksi. + Olen alkanut haikailemaan omaa maantienruskeaa takaisin jotta siihen saisi sitten suoravärejä AINOASTAAN laitella.

Toisaalta taas kun yritän kasvattaa hiuksia ja hiukset ovat jo hiukan yli olkapäiden, ei tekisi enää mieli leikata aivan lyhyeksikään... Kävin tuossa viikko sitten pe leikkaannuttamassa huonot latvat pois ja todettiin kampaajan kanssa että tätä loppupituutta on pakko lyhentää, se kun meni selässä sillein V-mallisesti ja aivan loppu oli, kuten jo sanoin, hyvin ohutta ja melko huonokuntoistakin. Sinne meni sitten se 1,5 vuoden kasvatus ja ollaan melkein samassa pisteessä kuin vuosi takaperin... :/

Mä olen tehnyt tämän. Leikkasin hiukset ihan lyhyiksi noin kaksi kuukautta sitten kun halusin oman värin takaisin. Tukka oli kyllä jo ennestäänkin lyhyt, hitusen yli kymmensenttistä, mutta kasvattajalle noin viisisenttiseksi vetäiseminen oli suht iso homma varsinkin kun olin vähän sitä ennen leikannut BSL-tukkani pois, koska se oli niin huonossa kunnossa. Ekaksi tukka oli ärsyttävän lyhyt ja se oli ihan pystyssä, mutta nyt se alkaa olla taas siedettävä.

Omaan väriin olen ollut tosi tyytyväinen, vaikka se on justiinsa se tummanvaalea maantie. Jossain valossa väri näyttää toffeiselta, jossain vaan tosi tummalta ja tuhkaiselta. Olen yhtäkkiä alkanut näyttämään paremmalta ja elävältä musta otetuissa valokuvissa ja yleisilme on paljon pehmeämpi kuin ennen. Mulle sopii taas ihan uudet värit. Tykkään.

Kerran oon leikannut hiukset "aikuisten mittaan" eli niin, ettei edes korville yltänyt. Anti olla elämäni vika kerta kun teen niin, lyhyet hiukset ei oo mun juttu enkä jaksa odotella niiden kasvamista pitkiksi.

Mä olen kerran ajellut tukan pois millin siiliksi. Tai mieshän sen ajeli
Hiukset oli kyllä hyväkuntoiset, mutta hennatut, ja halusin oman värin takaisin ja sitten kasvattaa pitkäksi. Oli muitakin syitä, ja halusin tehdä sen kerran elämässä.

Vaan niinhän siinä kävi et kyllästyin poikatukkavaiheessa tylsyyteen ja aloin värjätä ensin suoravärillä ja sit kevytvärillä kun ei se suoraväri pysynyt ja tahrasi pyyhkeet ja tyynyliinat.

Täytyy sanoa että sellanen sentin parin siili oli aivan ihana, sain hirveästi kehuja kuinka kaunis se oli. Olisin pitänyt kauemmin mutta mielessä kummitteli kuinka kauan aikaa kasvatus kestää ja halusin heti aloittaa. Mulla ei ollut sitä pallovaihetta koskan, vaan tukka kasvoi silleen päänmyötäisesti enemmän. Mikään vaihe ei ollut karsea mun mielestä, mutta kauanhan siinä kesti...

Nyt kun aloitin puhtaalta pöydältä niin leikkasin vyötärömittasen tukan lyhyeksi polkaksi, vaikka en päässyt edes kaikista väreistä eroon. Mutta en vaan halunnut enää niin lyhyttä tukkaa, että en saisi sitä kiinni mitenkään. Ei sitä lyhyttä polkkaakaan ihan heti saanut kunnolla ponnarille mutta se ei haitannut. Nyt sitten kun tukka oli hartiamitassa, leikkasin vielä vähän pituudesta ja kerrostelin niin että sain loput värjätyt pois. Silloin aluksi ikävöin kamalasti pitkää tukkaa mutta nyt kun on luomutukka niin ei kaduta enää ollenkaan, vaan olen todella tyytyväinen ja o ihanaa kasvatella rauhassa, kaikki vaiheet on oikeestaan ihan ok.

Mutta tällä kertaa oli kyllä ehdottomasti järkevää jättää vähän pituutta tukkaan, vaikka en heti samantien päässytkään eroon kaikesta väristä. Ei siinä sitten enää mennyt kuin reilu puoli vuotta.

Toivottavasti tällainen vähän eriäväkin mielipide sallitaan, koska mun on kyllä pakko sanoa, että tuo on yksi niistä harvoista asioista, joita en ikinä edes harkitsisi... Aivan lyhyeksi leikkaaminen siis, saati sitten siiliksi. Minusta siili ei sovi yhtään miehillekään, näin kauniisti ilmaistuna, naisista puhumattakaan. Olen hiukan ihmetellyt, miten niin monet näyttävät täällä pitävän sitä jotenkin ihailtavana asiana. Ns. puhtaalta pöydältä aloittaminen sopii ehkä joihinkin muihin asioihin, muttei hiuksiin, minusta siis. Eihän siitä saa muuta kuin lyhyemmät hiukset , ja se kasvatusvaihe takaisin siedettävään pituuteen on varmasti hankala ja rasittava (mitä olen kasvattajilta kuullut). Mulla tosin hiukset ovat niin osa identiteettiä, että seurauksena olisi myös valtava identiteettikriisi, enkä sellaista nyt tieten tahtoen halua.

^Mun mielestä tässä ei ehkä niinkään ole kyse siitä hiusten pituudesta tai ulkonäöstä, pikemminkin siitä, että se tuo esille kasvoja ja pään muotoa, joka on monien mielestä kaunista. Jos vaikka selailisin lehteä, jossa naamat on sotattu pois ja pelkät hiukset näkyisivät, niin eipä ne pienet sänget nyt kovasti kiinnostaisi. Mutta jokin siinä on, että joillekin pitkät hiukset vaan luo tosi mitäänsanomattoman ilmeen, kun taas lyhyt tukka voi olla ihan tyrmäävän kaunistava sille henkilölle.

^ Voihan se jollakin ollakin noin , mutta tarkoitin tuolla "ihailtavuudella" lähinnä sitä, kun monet ovat täällä sanoneet miten rohkea teko se on, että jollain on "kanttia" tehdä niin, ja että itse haluaisivat kerran elämässä tehdä sen, jne. Itselläni kun ei ole mitään tuollaisia haluja eikä koskaan ollutkaan, päinvastoin, eikä minusta siinä ole mitään erityisen ihailtavaa (vaikka jokainen saa toki tehdä kuten itse haluaa). En tiedä osasinko ilmaista itseäni kovin hyvin...

Minusta se nimenomaan on ihailtavaa, että uskaltaa rikkoa totuttua ja kokeilla uutta? Lisäksi hiukset on vain hiuksia, ne kasvaa takaisin. Minä puolestani en voi ymmärtää niitä, jotka rakentavat identiteettinsä hiuksiinsa tai vaikka vaatteisiinsa, kaikki se on niin katoavaista.

Itse taas ihmettelen, että miksi useammalla naisella ei ole siiliä tai ihan lyhyttä tukkaa. Naisilla yleensä on sirommat kasvonpiirteet kuin miehillä, joten jos tukka on ihan lyhkänen, korostuu kaikki muut ihanat piirteet kasvoissa. Ja niitä on varmasti ihan jokaisella. En sano, että kaikille naisille siili sopisi, mutta niistä joille se sopisi niin hirmu harvalla sellainen on. Miehille yleensä poikkeuksetta sopii mielestäni siili ja se on seksikäs.  ;)

En myöskään ymmärrä sitä asennetta joillain ihmisillä, että naisella pitää olla pitkä tukka ja vielä enemmän ihmettelen sitä, että monet sanovat sen ääneen (ja tällä en tarkoita juureskeskustelua vaan ihan päin naamaa ääneen:)). Jotenkin se pitkä tukka yhdistetään naiseen, vaikka samaa karvaa sitä päästä miehilläkin puskee. Tuntuu, että pitkä tukka on sallitumpi miehellä kuin lyhyt tukka naisella, en tiedä.

Itse leikkasin itsenäisyyspäivänä sentin siilin, tai mieshän se oli joka sen leikkasi. Nyt tää on kasvanu jo niin paljo, että piti siistiä korvallisiakin, tää on tämmönen naisellinen lyhyt tukka, jota voi jo laittaa. Eli aivan älyttömän nopeasti on kasvanut. Vaikka siili sopikin minulle tosi hyvin ja sain siitä älyttömästi kehuja niin haluan kuitenkin kasvattaa pitkän tukan nyt omalla värillä. Myös negatiivista kommenttia sain, mutta en kovin monelta vaan yleensä sanottiin että vau. Mutta aivan varmasti leikkaan siiliksi vielä myöhemminkin elämässä, mutta en nyt vuosiin vaan haluan nähdä miltä oman värinen pitkä tukka näyttääja onko kunto eri verrattuna värjättyyn.

Mun mies ajoi mun tukan sentin siiliksi muutamia vuosia sitten. Siitä asti mulla on ollut suurimmaksi osaksi siili, mutta päälle kasvatin pidemmän tukan (tällä hetkellä saan päälihiukset nutturalle, muuten tukka on siili). Pitkät hiukset eivät ole mulle mikään naisen kruunu, vaan matskua, jota voi muokata omaan tyyliin sopivaksi. Kun eksä oli ärsyttävä pitkän tukan hekumoija, onneksi nykyinen mies ei ole yhtä rasittava. Mä tykkään, että mun tukka on graafinen ja hieman huomiota herättävä, muttei liian. Nyt kun päälitukka on pidempi, olen kyllä ajautunut aika boring nutturapääksi... Mulla on lyhyt myös käytännön syistä, koska mun tukka on tosi paksu ja päänahka herkkä, joten pidemmän tukan kanssa kutina on aika infernaalinen kun päänahka ei hengitä. Saa nähdä kuinka kauan pystyn pitämään tätä nutturamittaa.

Sanoisin, että pituus kun pituus, pääasia että viihtyy. Lyhyt tukka ei mun mielestä ole sen tavoiteltavampi kuin pitkäkään, joten kumpaakaan on vähän turha dissailla. Uskallus sen sijaan on aina hieno asia, vaikka oman hiuskäsitykseni pohjalta onkin vähän vaikeuksia ymmärtää mikä siinä leikkaamisessa on niin pelottavaa. Tukka kasvaa aina takaisin.

Joo, täälläkin aloitettu puhtaalta pöydältä ja vieläpä kaksi kertaa.  Ensimmäisen kerran tukka lyheni muutaman sentin pituiseksi kun rastat leikattiin pois, tästä on jo vuosia aikaa. Siitä kasvatin BSL- pituuteen ja varmaan tukkani olisi edelleen pitkä ellen olisi pitä värjäyksillä ja värinpoistoilla pilannut. Seuraavan kerran leikkasin hiukseni tämän vuoden tammikuussa, kun olin saanut kasvatettua omaa väriä jonkun verran ja halusin kaiken haperohiuksen pois. Hiukset olivat tällöin olkapääpituudessa ja lyhyt pixie leikattiin. Tykkäsin kyllä kovasti, mutta nyt olen kasvattelemassa taas pitkää, tällä kertaa omalla värillä.

En tiedä onko toiveajattelua, mutta tuntuu että tämä neitsythius on villiintynyt kasvamaan ihan hurjaa vauhtia, tukka on kasvanut nyt keskimäärin 2cm/kk, aikaisemmin kasvu on ollut n. 1cm/kk. Nyt olisi tavoitteena saada suurin osa hiuksista samaan pituuteen josta kasvatan nämä ainakin olkapäille. Kasvattaminen ja nämä kamalat takatukka-välivaiheet ovat kyllä paljon siedettävämpiä tällä omalla värillä, kun ei tarvitse huolehtia juurikasvusta.

No mulle se oli just se juttu, että halusin todistaa itselleni etten ole niin ulkonäkökeskeinen ja voin luopua myös tukastani. Tavallaan hengellinen aspekti siis ja itselle tärkeä teko..
Ja siinä tosiaan oli jotain aika herkkää ja kaunista, kun pään muoto on sellanen siro ja kaula on pitkä. Tässä kuvassa on juuri se ihana pituus, olisikoviikon-kahden sänki...

Ja mä oon joskus sanonut että en ikinä seurustele miehen kanssa joka vaatii pitkää tukkaa. Kasvattakoon itse jos haluaa Mieheni ei välitä ollenkaan siitä millainen tukka mulla on, kaikki kelpaa ja aina oon sen mielestä kaunis, mutta ihan omaksi ilokseni haluan pitkän.

Minusta nimenomaan on rohkeaa mikä tahansa teko, joka erottaa muista. Ei ole merkitystä, mihin se liittyy, mutta vaatiihan se herranjestas kanttia. Ja kun miettii, miten turhat hiukset tavallaan oikeasti on, niin aika harva uskaltaa niitä poiskaan vetästä. Se on vaan karvaa mikä kasvaa tietyssä kohdassa kroppaa  :D

Itse haluaisin tehdä tuon tavallaan puhdistautumisen vuoksi, en edes niinkään sen ihailtavuuden/rohkeuden takia. Jotenkin näen sen vapautumisena päänsisäisistä kaavoista ja omien ehtojen saneluna. Eihän sitä minään isona juttuna tarvitse pitääkään, mutta ahdistaa, miten monet ihmiset oikeasti voi suhtautua negatiivisesti hiusten leikkaamiseen! Ja uskon, että mitä useampi ihminen todella uskaltaa olla oma itsensä, sitä suvaitsevaisemmaksi maailmankin on pakko muuttua ja ihmisten ajateltava pintaa syvemmälle.

Unohtui palata tähän aiheeseen; voin vain sanoa, että mitä ilmeisemminkin jokaisella on oma näkemyksensä tästä asiasta... En vain ymmärrä (ja tuskin olen vähemmistössä, vaikka tässä ketjussa ehkä), mitä "rohkeutta" on tehdä joku itselleen totaalisen vastenmielinen asia, josta ei ole edes mitään hyötyä; vain se, että se saa (negatiivisella tavalla) erottumaan muista, ihan erottumisen vuoksi? Onko niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät sitä halua..? Onko ihailtavaa vaikkapa juosta alasti kadulla, vain siksi että se on todella "rohkea" teko?
Ja minusta on hienoa ja ihailtavaa olla identiteetiltäni pitkätukkainen, olen ylpeä siitä, vaikka täällä ollaankin eri mieltä. Silläkin muuten erottuu muista (eikä kaikkien mielestä positiivisesti).

Kassiopeia kirjoitti: Ja mä oon joskus sanonut että en ikinä seurustele miehen kanssa joka vaatii pitkää tukkaa.

Minä taas en voisi ikinä seurustella miehen kanssa, joka voisi olla lyhyttukkaisen naisen kanssa... (Selvää on, ettei kyseinen mies arvostaisi kauneutta ja naisellisuutta ollenkaan.) En tosin itse lyhyt/siilitukkaisen miehenkään kanssa; kuten sanoin, minusta se ei sovi kummallekaan.

Mutta nähtävästi tänne ei eriävä mielipide tosiaankaan ollut tervetullut, joten parempi että poistun.  :-\

^ Mun mielestä eriävät mielipiteet ovat aina tervetulleita, silloinhan keskustelu on värikkäämpää eikä pelkkää selkääntaputtelevaa komppailua. Tässä keskustelussa pointtina siilitukan leikkauksen ihannointiin on varmaan se, että joidenkin tekisi mieli leikata sellainen, mutta uskallusta puuttuu. Siili ei siis tunnu vastenmieliseltä vaan hienolta tavoitteelta, johon ei vielä pysty. Vähän kuin miettisi tatskaa, mutta ei jostain syystä uskaltaisi ottaa vaan miettisi vielä.

Sitä en kyllä itse ymmärrä, miten karvat liittyvät naisellisuuteen. Tai siis ymmärrän kyllä, että jonkun mielestä pitkä tukka on kaunis, mutta naisellisuus ei mun mielestä ole karvoista kiinni. Makuasioita nämäkin, mutta minusta esim. Keira Knightley näytti siilitukassaan tosi naiselliselta eikä niin tavikselta kuin pidemmässä tukassa.

Suvivilja kirjoitti:

Kassiopeia kirjoitti: Ja mä oon joskus sanonut että en ikinä seurustele miehen kanssa joka vaatii pitkää tukkaa.

Minä taas en voisi ikinä seurustella miehen kanssa, joka voisi olla lyhyttukkaisen naisen kanssa... (Selvää on, ettei kyseinen mies arvostaisi kauneutta ja naisellisuutta ollenkaan.) En tosin itse lyhyt/siilitukkaisen miehenkään kanssa; kuten sanoin, minusta se ei sovi kummallekaan.

Mutta nähtävästi tänne ei eriävä mielipide tosiaankaan ollut tervetullut, joten parempi että poistun.  :-\

Siis mitä. Ei tässä ole kyse siitä, ettei eriäviä mielipiteitä arvostettaisi, ne tuovat oman lisänsä keskusteluun, mutta kyllä eriävän mielipiteen esittäjänkin pitäisi sen verran kestää, että kestää myös niitä vastakkaisia mielipiteitä? 

Lisäksi, mitä ihmettä, haluat että seurustelukumppani pitää kynnyskysymyksenä jotain niin turhaa kuin karvoja, jotka ei mielestäni ole mikään kovin tärkeä naisellisuuden mitta.  Naisellisuus on paljon muuta kuin pelkkiä pitkiä karvoja. Naiseus on ihanaa ja kaunista eikä se ole kenenkään naisellisuudesta pois jos on kalju tai siili.  Tietty se on hienoa jos löytää jonkun toisen karvoihin katsojan niin ei siinä mitään, kaikille on varmasti tuolla joku...

Mikäli haluaisin itse palata omaan väriini ja värjätty osuus ei soljuisi lähes täydellisesti sen värjäämättömän joukkoon, luultavasti aloittaisin puhtaalta pöydältä. Omaan makuuni hiukset, jonka latva on selkeästi värjätty ja tyvi au naturel, on vaan ei ei ei, en ikinä voisi olla sellaisella vaan ottaisin mielummin sen siilin. En kyllä uskaltaisi siiliäkään ajaa, tai tukkaani ylipäänsä ihan lyhyeksi leikata, koska sellainen ei sopisi minulle. Ja mä olen sen verran ulkonäkökeskeinen, että juuri sen takia en voisi tehdä sitä, viitaten Kassiopeian kommenttiin  En kestä mitään tukkaprojekteja, missä koitetaan saada kivaa väriä tai koitetaan jotain, koska haluan että hiukseni on aina hyvät ja kivat. En tyydy vähempään, ja se kyllä rajoittaa melkolailla hiuskokeilujani 

Mielestäni lyhyt kaunis ja kantajalleen sopiva tukka on sata kertaa parempi kuin pitkä ruma tukka, vaikka yleisesti ottaen pidänkin pitkistä hiuksista enemmän. Se, että suurin osa miehistä pitää pitkää tukkaa seksikäämpänä ei ole mikään salaisuus, mutta veikkaan että hyvännäköisen lyhyttukkaisen naisen tavatessaan niille on aaaivan sama, että onko tukkaa metri vai kymmenen senttiä.



Ei ainakaan tän daamin naisellisuus ja seksikkyys ole yhtään sen heikempi kuin pitkälläkään tukalla 

Hassua kyllä, juuri "kaunis" oli sana jota käytettiin kuvailemaan siilitukkaani. Enkä tosiaan ajellut sitä vastentahtoisesti, vaan siksi koska halusin kokea sen 

On mulla muutenkin ollut lyhyt tukka vuosikaudet, mm. silloin kuin tutustuin mieheeni. Koskaan ei vastakkaisen sukupuolen mielenkiinto ole ollut tukasta kiinni.
Pitkällä tukalla minulla on jotenkin itselläni kyllä tosi naisellinen olo, ja sellanen vahva. Jotenkin ehkä aiukuisempikin.

Suvivilja kirjoitti: Unohtui palata tähän aiheeseen; voin vain sanoa, että mitä ilmeisemminkin jokaisella on oma näkemyksensä tästä asiasta... En vain ymmärrä (ja tuskin olen vähemmistössä, vaikka tässä ketjussa ehkä), mitä "rohkeutta" on tehdä joku itselleen totaalisen vastenmielinen asia, josta ei ole edes mitään hyötyä; vain se, että se saa (negatiivisella tavalla) erottumaan muista, ihan erottumisen vuoksi? Onko niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät sitä halua..? Onko ihailtavaa vaikkapa juosta alasti kadulla, vain siksi että se on todella "rohkea" teko?
Ja minusta on hienoa ja ihailtavaa olla identiteetiltäni pitkätukkainen, olen ylpeä siitä, vaikka täällä ollaankin eri mieltä. Silläkin muuten erottuu muista (eikä kaikkien mielestä positiivisesti).

Kassiopeia kirjoitti: Ja mä oon joskus sanonut että en ikinä seurustele miehen kanssa joka vaatii pitkää tukkaa.

Minä taas en voisi ikinä seurustella miehen kanssa, joka voisi olla lyhyttukkaisen naisen kanssa... (Selvää on, ettei kyseinen mies arvostaisi kauneutta ja naisellisuutta ollenkaan.) En tosin itse lyhyt/siilitukkaisen miehenkään kanssa; kuten sanoin, minusta se ei sovi kummallekaan.

Mutta nähtävästi tänne ei eriävä mielipide tosiaankaan ollut tervetullut, joten parempi että poistun.  :-\

Kuten jo tullut ilmi, se tukan leikkaaminen oli monille positiivinen asia, josta oli hyötyä, eikä vastenmielinen. Ja siitä on monenlaista hyötyä, etenkin verrattuna pitkään tukkaan. Ahdistavien kaavojen rikkominen on usein vapauttavaa ja ehdottoman hyödyllistä psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta mm. itsetunnon kehittymsen suhteen. Kauneudessa kyse on usein totutusta ja ennalta sanellusta: jos kaikilla olisi aina ollut lyhyt tukka, pidettäisiin sitä perinteisen kauniina pitkään tukkaan verrattuna. Historiaa vähänkin tunteva huomaa, miten suuresti kauneuskäsitykset ovat muuttuneet. Samoin tästä kertoo valtavat erot kulttuurien välillä.

Et mitenkään voi väittää, ettei lyhyttukkaisen naisen hyväksyvä  ::) mies arvostaisi kauneutta ja naisellisuutta. Lyhyt tukka ei automaattisesti tee kenestäkään rumaa tai epänaisellista. Naisellisempi on sellainen ihminen, joka säilyttää naisellisuuden lyhyessäkin tukassa, kuin sellainen, joka menettää sen tukan myötä. On myös mielestäni melko loukkaava sanoa tuollaista, sillä on paljon naisia, joilla ei syystä tai toisesta ole tukkaa. Hekö ovat kaikki rumia ja miehekkäitä?

Täällä ei mitenkään väitetty, että se, ettet itse halua leikata tukkaasi olisi jotenkin omituista. Itsekään en uskoisi viihtyväni lyhyessä tukassa, vaikka toivon, että minulla olisi itsetuntoa (ja kasvonpiirteet  ;D ) siihen. Olisi se silti kivaa joskus tehdä, kuten myös käydä Intiassa tai hypätä benji-hyppy. Ja todellakin tunnen itseni myös naisellisemmaksi ja enemmän omaksi itsekseni pitkässä tukassa ja kasvatankin sitä. Olen silti avoin eri vaihtoehdoille ja erilaisille kauneuskäsityksille. En tarkoita pahalla, mutta mielestäni noin jyrkkä suhtautuminen ei-vakavaan/haitalliseen asiaan on usein perusteena myös monenlaiselle syrjinnälle.

Ja todellakin eriävä mielipide on tervetullut, sehän synnyttää vain keskustelua ja kehittää taitoa perustella omia mielipiteitään ja kannustaa myös kyseenalaistamaan niitä.

^ Kiitos. Tiedän, että minulla on vahvat mielipiteet ko. aiheesta, enkä yleensä tuo niitä esiin ihmisten parissa jotka eivät minua tunne... (Tosin he ovat kyllä yleensä samaa mieltä asiasta.) Ja ilmaisin jotkut asiat aika kärjistetysti, myönnän sen. Olen pahoillani jos loukkasin jotakuta.
Mutta esim. juuri tuo minkä äsken sanoit -

Itsekään en uskoisi viihtyväni lyhyessä tukassa, vaikka toivon, että minulla olisi itsetuntoa (ja kasvonpiirteet  ;D) siihen. Olisi se silti kivaa joskus tehdä, kuten myös käydä Intiassa tai hypätä benji-hyppy.

- tuollaiset kommentit saivat minut alun perin kommentoimaan tähän ketjuun, koska siinähän oikeastaan vihjataan, ettei sillä joka ei tahdo ajella hiuksiaan ole tarpeeksi itsetuntoa (eikä riittävän hyviä kasvonpiirteitä )... Eihän enemmistö sitä varmaan tarkoita (toivottavasti), mutta siltä se kuitenkin tuntui.
(Noista kolmesta haluaisin muuten itse vain käydä Intiassa, se on itse asiassa yksi suurimpia unelmiani )

Se, että asennoitumiseni olisi perusteena syrjinnälle tuntui kyllä vähän pahalta, koska itse vastustan kaikenlaista syrjintää... En halua enkä tarkoita syrjiä ketään, mutta jokaisella varmasti on jokin asia tai asioita, joita kohtaa tuntee ylitsepääsemätöntä vastenmielisyyttä, ja minulla yksi niistä on hiusten ajelu (molemmilla sukupuolilla, mutta varsinkin naisilla).

Itse asiassa tuo sai minut miettimään, miksi tunnen sitä kohtaan noin suurta vastenmielisyyttä, ja löysin jotain aika mielenkiintoista (ainakin minusta).
Kun täällä selvästikin pidetään hiusten tärkeänä pitämistä jotenkin hyvin pinnallisena ja ulkonäkökeskeisenä, niin itse asiassa monilla alkuperäiskansoilla hiuksilla on kuitenkin aina ollut ja on suuri symbolinen ja spirituaalinen merkitys. Tajusin asiaa mietittyäni, että omat näkemykseni hiuksista ovat hyvin lähellä näiden alkuperäiskansojen näkemyksiä... Tässä hiukan tietoa aiheesta:

"In many countries around the World, Holy men and Holy women are recognized by the length and glory of their hair. The cutting of hair by oppressors has long represented the submission and defeat of a People, through humiliation. The Language and Sacredness of Hair is taught by All Tribal People of Earth."

"The act of cutting your hair is the cutting off of the flow of thought. You actually sever away past thoughts from future deeds. Cutting your hair usually occurs when one chooses to make a major change in ones life, putting past misdeeds behind them, and beginning a new life. In Native teachings many tribes cut their hair during the mourning process, which symbolizes the deep wound to ones sensibilities caused by the piercing hurt of a loved ones passing."
lähde: http://www.manataka.org/page1936.html  (tuolla oli enemmänkin asiaa Amerikan alkuperäiskansojen hiusnäkemyksistä )

"As Samson and the Merovingians will attest, dreams of cutting hair can be another symbol of a loss of power. For men, it can even symbolize feelings of castration. Whereas dreams of hair falling out points to an insidious energy drain, dreams of having one's hair cut symbolize a much more aggressive type of power loss. In waking life, prisoners heads are often shaved to take away some of their identity."
http://www.bellaonline.com/articles/art10574.asp

"A quick google search shows that hair is a symbol for life and strength, and the act of cutting it off can be a sign of grief and mourning, as well as 'magic identification with the dead' - http://www.recoveredscience.com/Phaistosebook07.htm;
to the Chinese it was seen as being very close to castration; in psychoanalysis it can mean castration (e.g. in dreams); it can also mean 'denial of sensual or physical drives', and in the 1970's, the pressure to cut one's hair was seen as a form of social control.

On a spiritual level, your hair is your antenna to the spiritual world, particularly the hair near your crown chakra. As such, cutting one's hair can indicate separation/disconnection from the higher self."

Tässä myös aika mielenkiintoinen juttu:

http://fractalenlightenment.com/12477/c ... sciousness

^ Todella mielenkiintoisia linkkejä, kiitos niistä! Sinänsähän voi tietenkin kyseenalaistaa, miten alkuperäiskansojen merkitysjärjestelmät pätevät nykypäivän läntisessä kulttuurissa. Silti hiusten pakkoleikkuu on edelleen yksi vallankäytön muoto, jos ajatellaan vaikkapa armeijaa. Mielestäni inttimallista siilitukkaa ei voida perustella hygieniasyillä, kun naiset kuitenkin saavat pitää pitkät hiuksensa.

Noissa lainauksissa tuli esille muutoksen ja uuden elämän teemoja hiustenleikkuun yhteydessä, ja kaiketi samankaltaista ajatuskulkua ilmentää hienosti tämän topicin otsikkokin; puhtaalta pöydältä aloittaminen. Meidän kulttuurissamme on osattava sopeutua nopeisiin muutoksiin ja ihmisiltä vaaditaan jatkuvaa kykyä uudistua. Asuin- ja työpaikat sekä ihmissuhteet, ylipäätään koko inhimillisen elämän piiri on alati muutoksen tilassa. Ehkä siksi hiusten leikkaaminen koetaan niin terapeuttisena kokemuksena. Sen avulla ikään kuin jätetään vanhat ja kenties ikävätkin asiat taakse ja astutaan uuteen elämään.

No joo, melkoista kyökkipsykologista pohdintaa, mutta tällaisia ajatuksia itsessäni heräsi.

Mulla oli jossain vaiheessa ihan lyhyt poikatukka varmaan vuoden ajan. Luulen, että se oli myös jonkinlaista kapinaa vallitsevia kauneus- ja naiseuskäsityksiä vastaan. Itse asiassa hiusten kasvattaminen oli mulle jollain tapaa ahdistavakin kokemus, sillä koin jotenkin alistuvani siihen, mitä multa odotetaan. Nyt olen päässyt näistä tunteista eroon ja koen pitkän tukan luontevaksi osaksi itseäni (tai siis mulle tämä kuontalo on jo pitkä, foorumin pitkätukille varmaan lyhyt). Välillä ajatus puhtaalta pöydältä aloittamisesta houkuttaa kovasti, etenkin nyt kun kasvattelen omaa väriä, mutta tarkemmin ajateltuna en kuitenkaan ole tällä hetkellä valmis luopumaan hiuksistani. Voisin kuitenkin kuvitella, että jos tämä nykyinen melko seesteinen elämänvaihe joskus vielä radikaalisti muuttuu, saattaisin kokea tarvetta muuttaa ja puhdistaa myös itseäni vaikka sitten hiustenleikkuun muodossa.

Täytyy kuitenkin mainita, että mielestäni naisellisuus ei ole mitattavissa hiusten pituutena. Ylipäätään käsitykseni naiseudesta ei ole sidottu mihinkään ulkoisiin seikkoihin. Mulle naiseus edustaa tietynlaista viisautta ja tunneälyä, joka ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin heikkous tai avuttomuus. En osaa pitää kovaa ja kylmää ihmistä kovin naisellisena, vaikka hänellä olisi mitä upein ja pisin tukka ja ulkonäkö muutenkin hiottu viimeisen päälle.

tsupp kirjoitti: Täytyy kuitenkin mainita, että mielestäni naisellisuus ei ole mitattavissa hiusten pituutena.

Aamen. Vaikka keskittyisi vain ja ainoastaan ulkoisiin seikkoihin niin hiusten pituus ei mielestäni vaikuta naisellisuuteen.  Myös pitkätukkainen nainen voi olla maskuliininen. Lyhyt kampaus voi olla hyvinkin naisellinen. Toisille naisille sopii paremmin lyhyt kuin pitkä.

Ja totean vielä etten itse voisi kuvitellakaan seurustelevani miehen kanssa joka edellyttää naiselta tiettyjä kapeita ulkonäköihanteita, esim. vain pitkät hiukset tai pienet rinnat kelpaa. Ihmiset muuttuu ja mitäs sitten tälläinen pitkiä hiuksia edellyttävä mies tekee jos nainen vaikka kaljuuntuu? 

Mielenkiintoisia pohdintoja. Sitten buddhalaiset munkit (sekä miehet että naiset -naiset kyllä rupeavat munkeiksi vasta vanhoina) pitävät päänsä ajeltuna, juuri  kaikesta maallisesta luopumisen merkkinä, olettaisin. En ole itse buddhalainen mutta ymmärrän tuonkin idean.
Jotenkin se on vapauttavaa, kun ei ole sellaisestakaan asiasta riippuvainen kuin hiusten pituus. Että minäkuva ja itsetunto ei rakennu sen varaan.

Elluli kirjoitti:

tsupp kirjoitti: Täytyy kuitenkin mainita, että mielestäni naisellisuus ei ole mitattavissa hiusten pituutena.

Aamen. Vaikka keskittyisi vain ja ainoastaan ulkoisiin seikkoihin niin hiusten pituus ei mielestäni vaikuta naisellisuuteen.  Myös pitkätukkainen nainen voi olla maskuliininen. Lyhyt kampaus voi olla hyvinkin naisellinen. Toisille naisille sopii paremmin lyhyt kuin pitkä.

Ja totean vielä etten itse voisi kuvitellakaan seurustelevani miehen kanssa joka edellyttää naiselta tiettyjä kapeita ulkonäköihanteita, esim. vain pitkät hiukset tai pienet rinnat kelpaa. Ihmiset muuttuu ja mitäs sitten tälläinen pitkiä hiuksia edellyttävä mies tekee jos nainen vaikka kaljuuntuu?  :P

AMEN!

Mulla on pitkä, puoleenselkään oleva hiuksisto, jota mun mies todella rakastaa. Mies muutoinkin tykkää pitkästä tukasta enemmän, kuin lyhyestä. Myös oma olo on pitkällä kauniimpi. Silti mies seurustelisi mun kanssa ihan ilman tukkaakin. Mitä jos Suvivilja  sairastut syöpään ja menetät sun tukan? Kyllä sun mies varmaan silti sun kanssa on.

Mä en ikinä voisi seurustella miehen kanssa, joka vaatii ylipäätään yhtään mitään ahdasta ulkonäkäkäsityksensä mukaista asiaa, esim. vaalea/tumma tukka, tietyn pituinen jne.

Pitkä tukka ei tee ihmisestä naisellisempaa, kauniimpaa tai muutoinkaan parempaa.

Hmm, täällähän on , öh, kiivasta keskustelua.

No, sen verran aiheesta, että olen minäknin pari kertaa aloittanut puhtaalta pöydältä uudelleen. Ihan kaljuksi en ole vetäissyt, mutta hyvin lyhyeksi poikatukaksi. Toinen kerta niistä osuu vuoteen 2009, jolloin todellakin olin menettänyt yhteyden itseeni, ja kaikkeen muuhunkin, olin sairas ja kärsin siitä todella paljon. Jostain kumman syystä piti päästä hiuksista eroon, ja vaikka aika välittömästi leikkuun jälkeen tuntui, että raaja olisi leikattu pois, en silti katunut hiusten leikaamista. Se vain piti tehdä, vaikka se rankka juttu olikin.

Hiukset on vain hiuksia, ja silti ne on jotain tärkeämpääkin, omat hiukseni itselleni siis.
En mä muiden ihmisten hiuksiin mene puuttumaan tai muiden mieltymyksiin. Eikös se ole kaikista parasta, että tekee sitä mikä itsestä hyvältä tuntuu, kunhan se ei vahingoita muita. Mielipiteitäkin on kaikenlaisia, ja niin kauan kun ei toisen ihmisen taustoja tunne, niin ei voi tietää täysin mitä niiden mielipiteiden takana on.

Ootteko muuten kuulleet sanontaa, "koira älähtää kun keppi kalahtaa" - tuli vaan mieleen täällä olevasta aikaisemmasta keskustelusta...

Ihan mielenkiintoista keskustelua täällä. Mulle itselleni ei ole koskaan ollut mikään naiseuden tai kauneuden mitta hiusten pituus. Suurimman osan elämästäni olen elänyt pitkähiuksisena, ihan käytännöllisyden vuoksi, koska hiukseni kasvavat nopeasti, ja arkea helpottaa niiden kiinni saaminen. Jokunen vuosi sitten kyllästyin käsiteltyjen hiusten huonokuntoisuuteen kaikesta hoidosta huolimatta. Lopetin aluksi hiusten värjääminen, ja panostin entistä enemmän niiden hoitamiseen. Koska kärsineet latvat eivät tietenkään uudistuneet, päätin leikata suurimman osan pois. Mitta lyheni huomattavasti, pituus oli erittäin lyhyt polkka, niskahiukset olivat siilit. En missään vaiheessa kokenut, että olisin ollut jotenkin ruma tai vähemmän kaunis ( mies tosin aluksi sanoi vitsillä, että näytän pojalta). Oikeastaan, kun kuvista katson, tulee kasvot paremmin esiin, ja niskan ja kaulan piirteet korostuvat, mitä pidän viehättävänä ihmisissä yleensä.

Tämän hetkinen "missioni" on nähdä minkäväriset omat hiukseni ovat, koska haluan kerran kokea millaiset ovat terveet omanväriset hiukset. Tärkeintä siis hiuksissa on mun mielestä niiden terveys.

Suvivilja, nyt vähän kyllä tulkitsit sanojani ilman kontekstia. Itse en siis ainakaan tarkoita, että hiusten leikkaaminen merkitsisi huonoa itsetuntoa. Jätit huomiotta sen, että sanoin hiustenleikkuun olevan sellainen asia, joka olisi minusta kiva joskus tehdä. Tietenkään ihmisellä, joka ei halua leikata tukkaansa ei automaattisesti ole huono itsetunto.

Kyse oli nyt siitä, että se itsetunto ja kasvonpiirteiden sopimattomuus ovat sellaisia tekijöitä, jotka estävät minua tekemästä jotain, jonka haluaisin tehdä. Itseäni siis harmittaa, että se hiusten leikkaaminen niin oleellisesti tuntuisi muuttavan minua ja tekevän olostani epämukavan, kun kuitenkin olisi ihanaa olla aivan lyhyellä tukalla. Minulla ainakin se siis vaatisi rohkeutta.

Enkä kyllä ole saanut sellaista mielikuvaa, että täällä hiuksia pidettäisi pinnallisena, tämähän on kokonainen foorumi omistettu hiuksille, oikein tukanpalvontaa. Mihin tahansa voi liittää pinnallisia tai syvällisiä merkityksiä. Asiat eivät ole tärkeitä, vaan merkitykset, joita ihmiset niille antavat. En ainakaan sinusta heti saanut käsitystä, että olisit liittänyt pitkiin hiuksiin syvällisiä kulttuurisidonnaisia merkityksiä, vaan nimenomaan päinvastoin.

Kaljun tai siilin vetäminen on mielestäni rohkeaa ja kyllä, se kaunistaa joitain naisia (ja miehiä), toisia taas ei. Erityisen ihanalta siilin kanssa näyttävät juurikin ne sirot kasvonpiirteet ja kallon kaunis muoto. Sitä paitsi siili tai kalju voi olla hyvin naisellinen ja hellyttävä - tulee sellainen "voi pieni nätti linnunpoikanen" fiilis. Kalju voi itse asiassa korostaa naisellisuutta, riippuen tosin siitä kokonaislookista.

Nynnyjen versio tehdä tämä on tietysti laittaa tukka tiukasti kiinni sellaiselle ballerinanutturalle. Sellainenkin on enemmistölle naisia ihan kamala ajatus. Tunnen naisia, jotka eivät esim. talvipakkasilla voi laittaa pipoa tai hattua, koska "tukka menee lyttyyn". Yleensä sitä ei sanota suoraan, vaan "minulle ei vaan sovi mikään päähine" -tyyliin. Ajatus otsatukan kampaamisesta pois kasvoilta, hiusten vetäminen pannalla tai pinnillä taakse tai se tiukka nuttura ovat ihan, täysin mahdottomia.

Se mikä minua kiehtoo sekä kaljussa että nutturassa on jonkinlainen avoimuus ja paljaus. Kaikki on pelottomasti näkyvillä otsasta ja korvista lähtien, hiusten takana ei olla piilossa.

Lasketaanko puhtaaks pöydäks reilu 2 cm mittanen tukka?

En ikinä uskonu, miten ... helpottavalta tuntu leikata hiukset pois. Ehkä siinä on osansa kuumuudella ja sillä, että hiukset oli varsinkin otsalta hirveän painostavan tuntuset, mutta tuntuu kuin pää olis keventyny kilon. Tukkaa ei lähteny ku reilu 15 cm, mutta silti tuntuu niinku olis uus ihminen.

Pelkäsin, että ihan ultralyhyt tukka sais pyöreet kasvot näyttämään oudoilta, mutta jotenkin musta tuntuu että musta tuli tyttömäisemmän näkönen. Kasvojen ilme pehmeni, ja tuli paljon valosammaksi. Yllättävän paljon ne hiukset siihenkin sitten vaikuttaa...

En kuitenkaan taida tähän mittaan jäädä, vaan kasvatella. Haluan oman väriset pitkät hiukset, ja haluan tietää että miten hiukset käyttäytyy ns. luonnollisessa tilassa. Sen tiiän, että taipuisuutta on, mielenkiinnolla odotan että onko värjätyn hiuksen taipuminen sama kuin värjäämättömän kiharahko. Toivottavasti olis, olis kivaa

Ai niin, on ihan mahtavaa että tukka kuivuu suihkun jälkeen minuuteissa, ja muotoiluun riittää suihkutettava hoitoaine ja sillä hiusten ojentaminen oikeaan suuntaa. Me likes

Itseäkin kiehtoo toisinaan pään siiliksi tai kaljuksi ajaminen. Jos tietäisin varmasti, että haluaisin olla pitkään lyhyillä hiuksilla/hiuksitta, saattaisin tämän tempun toteuttaa, mutta en pelkästä kokeilunhalusta tee sitä. Tällainen hiusmalli olisi ihanan kätevä ja helppo jos ajaisin joka kuu sen sentin kasvun pois, mutta tiedän että tällä hetkellä eniten haluan pitkät hiukset, pitemmät kuin nyt, enkä jaksaisi sitä vaihetta kasvatuksessa kun hiukset ilman muotoilutuotteita ja käsittelyjä sojottaa eri pituisina joka suuntaan tai roikkuu suorana naamalla (tämä siis minun hiuslaadulla).
Aion nauttia luonnollista pitkistä hiuksista niin kauan kuin sitä kestää ja niitä riittää   

Mä olen kerran ajanut pään kaljuksi ja mulla on ns. nuubialainen kallon muoto, joten ei ollut edes ihan kauhee.