juurikasvu.org

Oletko joskus leikkauttanut - hetken mielijohteesta tai pitkän harkinnan tuloksena- pitkät kutrisi lyhyiksi? Mistä sait idean lyhyeksi leikkaamiseen ja mitä ajattelit lopputuloksesta?

Itse rakastan lyhyitä hiusmalleja siksi, että ne ovat kivan räväköitä ja persoonallisia. Olen kuitenkin pitänyt pitkiä hiuksia nyt vuosikaudet, mutta harkitsen taas lyhyeksi leikkaamista. En tosin tiedä uskallanko...Aika on varattu kampaajalle ensi viikon perjantaiksi...saa nähdä millaisena tulen sieltä takaisin.

Joo, joskus ala-asteella leikkautin pitkät hiukseni olkapäämittaiseksi.. Kyllä se jälkeenpäin hieman harmitti, mutta ei sitä tuon ikäisenä niin jaksanu murehtia Nyt en kyllä enää pitkiä hiuksiani leikkaisi lyhyeksi. Ja hetken mielijohde se taisi silloinkin olla.. vaikee sanoo, kun siitä on niin pirusti aikaa

60cm hiukset lähtivät viikkoa ennen rippileiriä pari vuotta sitten, tulos pari senttinen sivuilta ja takaa, päält kolme cm koskaan en katunut, vaikka se vähän kituuttikin kasvattaa takaisin ja näin on edelleen (oli muten visiona kasvattaa terveet omanväriset, missäköhän ne tätä nykyä lienee). Se on tosi ihana kokemus kokeilla joskus laittaa lyhyitäkin, erittäin avartavaa

Mä olen 3 kertaa leikannut pitkän tukan lyhyeksi..Eli heti kun tukka oli pitkä niin takaisin pätkäksi. Ja tämä kaikki vain siksi, että olen kyllästynyt niin äkkiä. Nyt kyllä olen päättänyt, että kun tämä tukka on pitkä niin se myös pysyy pitkänä! Niinpäniin.. Mulle vaan sopii paremmin pitkät - tai ainakin  osaan pitkään tukkaan tehdä helpommin kampauksia kuin lyhyeen.

Mä oon kaks kertaa. Ekalla kerralla tukka ulottui lähes peffaan ja vetäisin polkaksi. Toisen kerran viimme kesänä ja nyt taas kasvattelen pidemmäksi  Tosin tykkään kyllä lyhyemmistäkin, sopivat hyvin nekin. Mutta olen laiska käymään kampaajalla leikkauttamassa niitä... Helpompi pitää siis pitkänä.

Mulla lähti vuonna 2001 pitkät hiukset (puoleen selkään) kerta napsaisulla lyhyeksi polkkamalliksi. Olin tosi tyytyväinen ja leikkasin niitä jopa vuoden-puolitoista entistä lyhemmäksi. Sitten ne hujahti huomaamattaan taas olkapääpituuteen ja sen jälkeen niille ei ole muuta tehty, kun mitä nyt latvoja silloin tällöin tasattu.

Ei kaduttanut pätkääkään silloin, eikä kaduta vieläkäään, vaikka taas on sama pituus tavoitteena. 

Kyllä tämäkin hauskuus on tehty.

Pisimmät hiukseni ikinä (ristiselkään asti olevat) rouskaistiin tosilyhyeksi poikatukaksi päivän miettimisen jälkeen. Yksi hauskimmista äänistä kampaajani vain kysyi "oletko nyt ihan varma" ja nappasti niskaletistä kiinni ja leikkasi pois. Ja pahus kun en ottanut talteen

Oli tosi hassua monta viikkoa, tukka kuivui pesun jälkeen ihan pyyhettä näyttäen vartissa, shampoota kului minimäärä - tai olisi kulunut, mutta annostelin muistin mukaisesti eli sitä vaahtoa oli jokapaikassa. Hoitista ei tarvinnut ollenkaan. Kammatessa hiukset loppuivat kesken ja niska kylmettyi herkästi. Helppo muotoilla wellan pearlstylerillä (hieno aine!) pehkoksi.

Taidan olla sisäisesti lyhyttukkainen, mutta laiskuuttani pitkälettinen

Apua, eilen olin 99% varma, että haluan ne lyhyet hiukset ja tänään nämä pitkät näyttävät taas niin ihanilta etten haluaisikaan luopua niistä. Olen mahdoton.

Kavereilta olen kysellyt, sopiiko minulle paremmin pitkät vai lyhyet hiukset, ja suunnilleen puolet ovat sitä mieltä että pitkät ja toinen puoli että lyhyet. Omasta mielestäni sopii molemmat. Ja poikakaverin mielestä en missään nimessä saisi lyhentää, mutta en toisaalta haluaisi pelkästään häntäkään miellyttääkseni jättää lyhentämättä. Ja silloin kun aloimme 6 v. sitten olla yhdessä, olin lyhythiuksinen, eikä se silloinkaan häntä haitannut...

Mitähän tässä nyt tekisi... harkinta-aikaa ensi viikon perjantaihin asti.

Huuhkaja kirjoitti: Mitähän tässä nyt tekisi... harkinta-aikaa ensi viikon perjantaihin asti.

Kerran se kirpaisee ja kasvaahan ne takaisin

Tee kompromissi ja leikkaa puolipitkä. Lyhyemmäksihän ne saa aina, jos siltä edelleen tuntuu, mutta pitkäksi ei saa enää kuin kasvattamalla.

Tämä ihan kokemuksen rintaäänellä: ekalla kertaa leikkautin suoraan pitkästä ihan poikatukaksi ja saman tien kadutti. Toisella kerralla tein muutoksen vähitellen, ja silloin olin ihan tyytyväinen. Olin vain liian laiska minäkin pitämään lyhyttä tukkaa...

Olet varmaan, Mirre, oikeassa että kannattaisi ensin leikata puolipitkäksi ja sitten vasta lyhyeksi jos vielä haluaa, mutta toisaalta olen niin äärimmäisyyksistä pitävä ihminen, että sen tukan pitäisi olla joko pitkä tai lyhyt muttei mitään siltä väliltä...

Jessus, pyörryttää kun olen nähnyt niin paljon ihanien lyhyiden hiusmallien kuvia kun tuli ostettua pari lehteä avuksi ideointiin. Mietin sellaista korvien alapuolelle ylettyvää, sporttista, ilmavaa tukkaa, joka on niskasta hiukan lyhempi, mutta...mutta...mutta...miettiä pitää vielä. Lehden mallilla se tukka näyttää kerrassaan upealta ja mulla on suunnilleen samanmuotoiset kasvot, ja isot silmät ynnä isot pusuhuulet, joten ne piirteet tulisivat hyvin esille lyhyemässä tukassa. Välillä tuntuu, että nykyään näytän vain tylsän kliseiseltä pitkähiuksiselta blondilta, eli kyllä mä varmaan tuon leikkausprojektin suoritan...

Olen tehnyt tuon tempauksen kahdesti, ekan kerran seiskaluokalla leikkasin ompelusaksilla alaselkään asti olevat hiukseni polkkatukaksi hetken mielijohteesta. Eikä kaduttanut, ihme kyllä  Siihen mennessä en ollut koskaan värjännyt muuta kuin etuhiuksiani sävytteellä ja olivat tosi hyväkuntoiset, mutta eivät vaan enää tuntuneet omilta.

Toisen kerran ammattikouluaikoina, muistaakseni joskus vuonna 98 leikkasin hartiapituiset hiukseni hetken mielijohteesta taas kynsisaksilla kun en muita löytänyt  (olin kaverilla kylässä) ja vielä sillä tyylillä että otin aina tukon hiuksia ja *nirsk*
Ensivilkaisulla näytin ihan syöpäläiseltä kun pitkien hiusten paino olli vetänyt ne päätä myöten, mutta pesu ja kuivaus ja mitä näinkään  Hiuksissani oli aivan mahtava tosi lyhyt malli jossa oli symmetrisesti vielä pitempiä osioita. Hankala selittää mutta kaikki luulivat että olin käynyt kampaajalla ja kehuivat hyvin onnistunutta leikkausta 
Toista kertaa en ole noin uskaltanut tehdä, sillä eihän se voi toista kertaa onnistua 
Harmi kun tuolta ajalta ei ole valokuvia yhtään, ainakaan minulla.

Nyt on taas se fiilis että jos en kohta uskaltaudu oikealle kampaajalle hillittyyn hiustenleikkuuseen tulee tehtyä joku tuollainen tempaus..

No minulla on ollut monta vuotta suht pitkät hiukset eli olkapäiden yli sentin-kaheksisen tosin joskus kesällä kun olin varmaan jotain kaheksan vee tai vastaavaa niin pätkittiin hiukset inhottavaksi polkaksi..Luulin tosiaan että minulle sopii pitkät hiukset, muttei niin ole. Olen näyttänyt kaamealle viime vuosien kuvissa, mutta viime kesänä pätkästiin taas hiukset polkaksi ja aiettä tuntu kivalle ja kun tottakait kasvot muuttuneet iän myötä tuosta lapsuudesta niin nätimmin toivat esille kasvonpiirteitäni, tai ainakin uskoisin niin. Ihan sisko saksi hiukset tavan saksilla ja minä leikkasin vuorostani häneltä. Kampaajalla en ole koskaan käynyt ja olisin todella laiska käymään siellä. Kiinnostaisi kovasti sellanen poikatukka, en osaa sanoa sopisiko, mutta kiehtoo kummasti=>joskus kakskymppisenä kokeilemaan 
  Maximipituus hiuksilleni ilman että ne näyttää törkeiltä on olkapäihin asti, ei senttiäkään yli. siitä lyhyemmät vielä parempi, ehkä paras (en tosin lyhyempiä kokeillut, joten tähänastisesti paras) pituus on viitisen kolmisen senttiä korvien alapuolelle. Nyt hiukset yli olkapäiden muutaman sentin ja ne ei sovi..mutta talvella parempi olla lämpönen hius, tosin saattaa olla että leikkuutan ne, en kampaajalla tälläkään kertaa. Täyttä sontaa tuokin puhe, nyt tiedän ettei lyhyt polkka sovikkaan minulle, ainakaan vapaana, ponnari pelastus..voi ei.....voi ei....
  Siinä pääosin omat tähänastiset kokemukset, mutta meinaan raportoida jos intoudun lyhentämään hiuksia enempi.

Muuten: minkä malliselle päälle ja kasvoille poikatukka sopii? Entäs pitääkö hiusten olla paksut ja minkä tyyliset..tarkotan lasimaiset käyköhän? Osaisko kukaan kuvailla? Omistan aika pitkän kaulan, kasvoni suht pyöreät, mutta "raamikkaat" , hiukset lasimaiset, suht ohuet=> Jääkö haaveeksi?  
Vastailkaa, minua kiinnostaa tietää 

Onhan näitä tempauksia vuosien mittaan tullut tehtyä... Lukiossa leikkasin lapaluihin ulottuvan tukan ihan lyhyeksi kun sain inspiraation siitä Relativity (Tunteiden verkko?) TV-sarjasta. halusin sellaiset hiukset kuin sillä Isabelle-nimisellä päähenkilöllä oli. Tulos ei vastannut odotuksiani yhtään ja kadutti katkerasti koko leikkausoperaatio.
Ensimmäisenä opiskeluvuonna hiukset olivat taas lapaluihin ja Dharma & Gregin innoittamana Dharma-tukan... Eipä ollut sekään mikään loistoidea, tukka sinänsä oli kiva, mutta voi luoja sitä jokakuukautista kampaajareissua jotta malli pysyisi kuosissa.
Olen todennut että pidempi malli sopii minulle parhaiten, ne on helppo sutaista ponnarille tai nutturalle jos on pahatukkapäivä.

Mielestäni tosi lyhyet hiukset sopivat parhaiten niille, joilla on sirot kasvon piirteet. Mutta nämähän ovat niitä makuasioita. 

Metku kirjoitti: Mielestäni tosi lyhyet hiukset sopivat parhaiten niille, joilla on sirot kasvon piirteet. Mutta nämähän ovat niitä makuasioita. 

Saatat olla oikeassa, ainakin minunkin mielestäni siropiirteisille sopii hyvin lyhyt poikatukka. No..katellaan. 

Yläasteiässä leikkasin lapaluihin asti ulottuvat hiukset "dharma-tukaksi", tykkäsin kyllä paljon ja sain kehuja uudesta lookista. Useamman kerran on tullu pätkäistyä pitkä tukka polkkamittaan. Tykkään vaihtelusta ja hiukset kasvaa nopeasti takaisin.
Enään en kyllä ihan lykyeksi aio leikata, mutta lähiaikoina suunnitelin taas lyhennystä leuka-hartia välille(hiukset lapaluihin asti pitkät)

Ensimmäisen kerran tokaluokkalaisena pikku koululaisena leikkautin söpön polkkatukan. Tykkäsin, oli kivaa vaihtelua, mutta aloin kasvattaa. Sitten 14-vuotiaana oli tukka takapuoleen asti, halusin taas vaihtelua, ja taas tuli polkkatukka. Annoin taas kasvaa ja tukka oli välillä puoleenselkään, välillä olkapäille asti. Viime keväänä leikkautin oikein kivan rikotun/hieman kerrostetun polkkamittaisen, joka sopi oikein hyvin ja tykkäsin, mutta malli oli jo kuukauden jälkeen aivan ylikasvanut. Sain sitten kuningasidean leikkauttaa ihan lyhyeksi - "kun karvaahan se vaan on ja äkkiähän se kasvaa"    Hetken mielijohteesta annoin paikallisen ammattikoulun kampaajaopiskelijan kyniä tukkani. Hyvin se tyttö leikkasi, ei siinä mitään, mutta heti kun leikkaus oli valmis, huomasin että ei tämä ole mun juttu. Kaikki muut kyllä kehuivat, mutta itse päätin että nyt on lyhyet tukat nähty ja loppuelämäni mulla tulee olemaan pitkä. Lyhyt tukka korosti mun naamataulussa sellaisia piirteitä joita itse inhoan eniten, eikä mulla ollut naisellinen eikä kaunis olo kynityllä "kananpersetukalla"    Nyt alkaa jo helpottaa tämä "ruma olo" kun suurin osa hiuksista yltää olkapäille. Kasvatan vähintään puoleenselkään, ehkä jopa takapuoleen asti.

Itse tempaisin tuossa n.2 vuotta sitten ja leikkasin vyötärölle olevat hiukseni olkapäille (sellainen A-linjainen polkka). Tykkäsin muutoksesta todella paljon, koska latvat olivat niin huonossa kunnossa.
Nyt olen kuitenkin antanut hiusten kasvaa ja pituutta on tullut ehkä n.25-30cm. Eli vuoden päästä hiukset alkavat taas lähennellä sitä pituutta, jota haen. Saa nähdä leikkaanko vai pidänkö pitkänä muutaman vuoden taas.

Mä leikkautin kymmenen vuotta sitten selkään asti ulottuvat hiukset ihan lyhyeksi "poikatukaksi". Kyllä oli jänskää ja outoakin toosi  pitkään. Varsinkin hiustenpesu ja harjaus tuntui hurjalle, koska jotain puuttui päästä tosi pitkään. Siihenkin ajan myötä tottui ja kyllä mä itse tykkäsin siitä lyhyestäkin, mutta parisen vuotta lyhyen mallin kanssa elettyäni totesin, ettei se kuitenkaan ole mun juttuni. Olen liian laiska laittamaan hiuksiani tai  pitämään sitä mallissa (jota lyhyet hiukset vaatii), joten niinpä alkoi sitten taas ankara hiusten kasvatus.

Vieläkään en aina tiedä, onko tämä pitkäkään nyt niin kiva ja usein vannon leikkaavani hiusten pituudesta paljon pois, tyyliin olkapäille, mutta en ainakaan vielä ole saanut aikaiseksi. Ihan lyhyeksi tuskin kuitenkaan lähivuosina tulee leikattua.

Joo, joskus lukion jälkeen opiskellessani luovuin ekaa kertaa pitkistä hiuksistani ja leikkautin kutrit polkkamittaisiksi. Sitten kun kuulin (pari vuotta myöhemmin) pääseväni armeijaan, tukka lyheni täysin poikatukaksi ja siinä lookissa viihdyin kolme vuotta. Väliin poikatukka oli lyhempi, väliin pidempi tykkäsin todella. Nyt kasvatus taas meneillään, mutta eihän sitä ikinä tiedä..

Mä en oikeastaan ikinä oo tehnyt mitään todella radikaalia hiusten leikkauksen suhteen, mitä nyt isi leikkasi mulle poikatukan kun olin jotain 2v. 

Viime keväänä kun mun kiharat suoristettiin CHI transformation systemillä, pituutta tuli lisää joku 10-15cm. Mulla ei ollut ikinä ollut niin pitkiä hiuksia, sitten kuitenkin alle kahden kuukauden päästä leikkasin hiukan kerrostetun olkapäämittaisen tukan tyyliin jessica simpson:



En nyt parempaa kuvaa löydä..
Oli kyllä tosi kiva malli.. Nyt hiukset yltää lapaluihin ja taas toi malli ruvennut houkuttaan, vaikka kasvatus mielessä.. 

Itse aina kyllästyn pitkiin hiuksiin suhtkoht nopeasti ja leikkaan aina jonkun ajan päästä lyhyet hiukset. Viimeksi leikkasin vähän reilu vuosi sitten taas lyhyet hiukset ja nyt hiukset ylettyvät hartioiden alle. En oikeen osaa päättää kummat sopivat minulle paremmin, mutta pitkien hiusten kanssa ei tarvitse nähdä niin paljoa vaivaa kuin lyhyiden kanssa.

Earlybird kirjoitti: Itse aina kyllästyn pitkiin hiuksiin suhtkoht nopeasti ja leikkaan aina jonkun ajan päästä lyhyet hiukset. Viimeksi leikkasin vähän reilu vuosi sitten taas lyhyet hiukset ja nyt hiukset ylettyvät hartioiden alle. En oikeen osaa päättää kummat sopivat minulle paremmin, mutta pitkien hiusten kanssa ei tarvitse nähdä niin paljoa vaivaa kuin lyhyiden kanssa.

Mulla on kans se ongelma pitkän tukan kans, etten osaa laittaa sitä sitten mitenkään ja se jämähtää ikuiseen ponnariin sitten. Ja pian mulla on hieno, uus pirtsakka puolipitkä.

No, nyt sitten aika varattu huomiseksi, ainakin latvoja tasaan ellen nyt innostu lyhentämään pirteäksi polkaksi

Mulla on nyt perjantaiksi varattu aika kampaajalle, ja mietittyäni pääni puhki, että haluanko ne lyhyet hiukset vai en, olen tullut siihen tulokseen, että leikkautan kuitenkin ensin ne puolipitkät. Lyhyemmänpuoleiset puolipitkät siis. Jos tulos on karmea, on aina helpompi kasvattaa pitkät takaisin kuin jos ihan lyhyeksi menisi kynimään. Poikatukassa on juuri se paha puoli, että kun sitä rupeaa kasvattelemaan takaisin pitkäksi, kasvatuksessa on vaiheita, jolloin tukka näyttää väistämättä järkyttävän epäsiistiltä enkä taas halua kärsiä siitä...

Mulla on aika parin viikon päästä ja mietin kanssa päätäni puhki, leikatako lyhyeksi vai eikö. Eniten tätä himotusta lisäsi täältä Quutin uusi tukka! Kyllä olisi ehkä kivaa piristystä lyhyeksi pätkäiseminen ja sitten voisin vaalentaa nuo kauan haaveilemani alaosan (nyt kun se on 5-asteinen tumma!!)

Tuossa täysi-ikäisyyden kynnyksellä tuli leikattua pitkät hiukset lyhyiksi. Ei kuitenkaan kertaheitolla, vaan muutaman kuukauden sisällä ensin rikottu pitkä malli, sitten puolipitkät ja lopuksi poikatukka. Sitten pitkään pidin lyhyttä mallia niin, että aloitin kasvatuksen, sain juuri ja juuri korvat piiloon, kyllästyin ja taas poikatukka. Eniten ehkä kaduttaa, kun kolmisen vuotta sitten olin saanut kasvatettua jo puolipitkät hiukset, kun sitten piti vielä kerran kokeilla poikatukkaa... En usko, että nyt lähivuosina tulee täysin lyhyttyä leikattua, tuli totaali kyllästyminen, vaikka ihan hyvin mulle sopikin.

Mulla oli vuos sitten vielä sellainen lapaluiden alle oleva tukka, ja siitä on sitten lyhentynyt aika reippaasti Inhottaa vaan käydä leikkaamassa 3-4 vkon välein, tuppaa malli menemään niin rumaksi sen jälkeen. Nyt on takatukan kasvatus meneillään, en tätä lyhyttä jaksa mutta en kyllä pitkääkään halua.. Näyttää tukka niin ohuelta pitkänä Joku olkapäille reippaasti kerrostettu ois tosi jees

Niin, ja kokoajan tätä lyhyttä leikkaan eri malleihin, on ollu edestä pidempää, ja nyt on toinen sivu pidempi ja takaa tosi lyhyt samoin kun toinen sivu. Ja tositosi kerrostettu

Nyt on sitten lettiä tasoiteltu latvoista ja pirteä puolipitkähän tää nyt on oon muuten aina tykännyt Britney Spearsin tästä hiusmallista
http://kniazeu.by.ru/images/music/britn ... icture.jpg
eli vähän tommonen "palikkalatvaleikkaus", tosi kivannäköinen! 

Nyt lähti Huuhkajalta pitkä tukka! Ihan lyhyeksi en leikkauttanut, mutta leukamittaiseksi, vähän kerrostetusti ja muutamia lyhempiä suortuvia kasvoja kehystämään. Jestas että tulikin hieno! Ihana, fressi, sporttinen, mutta silti naisellinen. Ja vaikka vannoin, että värjääminen saa loppua, ja olin jo melkein päässyt takaisin omaan väriin, innostuin kuitenkin taas värjäämään vaaleammaksi ja ihana tuli. Hyvästi kaikki ajatukset värjäämisen haitoista.

Kuulostaapa ihanalta Huuhkaja! Jos on millään mahdollista, niin pistähän meille kuvaa ihasteltaviksi. Tukkakuvat ovat aina niin ihania katsella. 

Huuhkaja, pistähän tosiaan kuvaa tulemaan

^ Yritän laittaa jossain vaiheessa kuvan. Tosin ei ihan heti onnistu, koska en OSAA laittaa kuvia nettiin. Yritän hommata jonkun teknisen avustajan mahd. pian... Nimim. Epätekninen Huuhkaja

Tekisi ihan hirveästi mieli leikkauttaa jokin seuraavien kuvien tapainen malli... Tai sitten vielä lyhyempi, mutta olisihan noissakin jo...





edit: taitaapa tuo alempi olla sama malli kuin tämä.

Mistä toi alimmainen kuva on?

Tennari: http://www.bosshair.com/galleries.htm

Tosi upee leikkaus siinä kuvassa!!

Mustakin toi alimmainen leikkaus (ja väri) on aika heeno Anna mennä, anna mennä... Hih!

Minä onnistun joka kerta pätkäisemään kun saan tonne lapaluiden tienoille kasvatettua... Mulle ei vaan sovi tollanen ihan lyhyt, kun on niin pallopää.

Onneksi on pakko odottaa ainakin pari kuukautta, että otsis kasvaa! Nyt se ei yllä vielä edes kulmakarvoihin eikä sellaista otsista voi kuvitella lyhyiden hiusten kanssa... (?)

Nyt kun minulla on hieman lyhyempi tukka (tai ei tämä nyt ole lyhyttä nähnytkään, mutta pituudesta lähti silti reilusti tavaraa viimeksi leikkauksessa), olen jotenkin tajunnut tämän uuden mallin myötä, että minulla ei yksinkertaisesti ole mitään syytä yrittää kasvattaa mitään peppuun asti ylettyvää supertukkaa. Julma totuus on se, että minulla on haaroittuva, kuiva luonnonkihara tukka, joka yksinkertaisesti näyttää paremmalta hieman lyhyempänä ja kivalla mallilla, kuin pitkänä ja huonokuntoisena. Kyllähän se tooosi pitkä tukka on upean näköinen, mutta ei vain minun juttuni yksinkertaisesti. Nyt alan pikkuhiljaa hyväksyä tämän tosiasian ja aion pitää tämän tukan nyt tämän pituisena enkä edes yritä haaveilla mistään kilometritukasta. Helpompi tällaista lyhyempää on laittaakin ja hoitaa.

Mirre, toi ylempi kuva taas miellyttää mun silmää Tosi kaunis leikkaus ja nätin värinen toi tukka!

Toi alempi on kyllä hieno, vähän saman tyyppinen mikä mulle piti tuleman viimme syksynä. Se vaan ei edes yrittänyt muistuuttaakkaan tuota... Mitä tästä opin, käyn oikealla kampaajalla opiskelijoiden sijaan. Vähänkö mä oon katkera vieläkin

Mulla alkoi taas ihan hirveästi himottamaan lyhyempää tukkaa. Mie vaan oon niin nössö, että mulla varmaan pääsis itku jos leikkaisin hiukseni, pelottaa, että alkaisi heti harmittamaan. Nyt tukka on siis n.65cm, ja aamulla taas mietin kun yritin laittaa hiuksia, että ois niin ihana kun vois pörröttellä hiuksia vahalla tai edes jollain. Oon jo ihan kyllästynyt tämmöseen roikku-tukkaan, aina samannäköinen. Mietiskelin sellaista tosi rikottua mallia etutukalla, pisimmät hiukset vois olla harteille. Nyt vaan tuntuu, ettei kannattais heti leikata, kun justiin sain hommattua O&H:t, minun tukka kun pysyy lyhyempänä kunnossa vaikka EHS:llä. Mutta suunnitelma on muhimassa

Varoituksen sana noista kuvien malleista, varsinkin alemmasta: Jotta ne saa näyttämään tuolta, joutuu tekemään aika suuren työn, etenkin, jos hiukset on lasimaista laatua. Varsinkin niiden taakse jätettyjen pidempien suortuvien laittaminen on aika pulmallista, jos ei halua, että ne vaan roikkuu suorina. Enhän tosin tiedä, miten paljon olette valmiita näkemään vaivaa hiustenne laittamisen eteen  Ainakin kihartimen ja/tai tarrarullien käyttöön kannattaa varautua.

En mitenkään yritä pelotella, vaan kerron vain, miten itse olen kokenut tuon tyyliset hiukset 

Niin puhutko Nuppu noista mun laittamista kuvista? Mulla on ollut tuontapainen malli aiemmin ja käänsin tosiaan aina nuo takahiusten latvat ilmakihartimella ulospäin. Mun onnekseni hius taipuu aika helposti (tuossa mitassa) ja kun laittoi kampausnestettä alle, niin pysyikin ihan hyvin.

Se vaivahan siinä tietty oli, että hiukset oli pakko pestä/kastella aamuisin, että ne sai siististi, mutta en kokenut tuota muutoin erityisen vaikeaksi.  

Juu, juuri noita sun laittamia kuvia tarkoitin. No, hyvä, että olet tietoinen niiden takahiusten laittamisesta etkä koe sitä mitenkään hankalana  Mä en muuten tuossa mallissa voinut koskaan pestä hiuksia aamuisin, kun sitten ne olisivat olleet niin ylipuhtaat, etten olisi saanut niitä laitettua juuri kuinkaan  Mun hius onkin tosi liukas ja menee helposti päätä myöten.

Joo toi on jännä, miten paljon vaihtelee, että millaiseen hiukseen tulee paras kampaus. Mun on ihan turha yrittää muotoilla tukkaa, ellei se ole juuri pesty ja kuivattu - se kai liittyy jotenkin keratiinin pehmenemiseen ja kovettumiseen, tai ainakin niin kampaajatuttuni joskus selitti.

En kyllä osaa nyt ollenkaan päättää, mitä tekisin. Oon tehnyt galluppiakin lähipiirissä ja mielipiteet vaihtelee tosi paljon... "Anna mennä, toi ois ihan sua", "Tykkään sun nykyisestä lookista", "Ei missään nimessä"... 

Oon miettinyt sitäkin, etten leikkauttaisi suoraan lyhyeksi vaan menisin ensin leikkauttamaan sellaisen melkoisen rikotun pitkän tukan, tulisipa sellaistakin kokeiltua joskus.

Leikkautin tänään melko pitkästä melko lyhyeksi. Vähän harmittaa muttei paljoa, koska tukka oli ihan ruti kuivaa..

Ennen: http://rave.irc-galleria.net/e/images00 ... 037789.jpg

Jälkeen:
http://rave.irc-galleria.net/e/images00 ... 588505.jpg
http://rave.irc-galleria.net/e/images00 ... 588488.jpg

Ääh, mun koneelle tuli forbiddeni Milandran tukkakuville.. 

Niin mullekin...

Kokeilkaa päivittää se sivu tuolla selaimen päivityspainikkeella, jo pitäisi näkyä.

Eipä  ainakaan Firefoxilla näy, enkä viitsi kopioida osoiteriville tuota osoitetta, koska on maailman ärsyttävintä kun osoitteet tuohon jäävät. :p

Milandra kirjoitti: Leikkautin tänään melko pitkästä melko lyhyeksi. Vähän harmittaa muttei paljoa, koska tukka oli ihan ruti kuivaa..

Ennen: http://rave.irc-galleria.net/e/images00 ... 037789.jpg

Jälkeen:
http://rave.irc-galleria.net/e/images00 ... 588505.jpg
http://rave.irc-galleria.net/e/images00 ... 588488.jpg

Minulla nämä näkyivät, kun avasin linkin ja forbiddenin tullessa maalasin linkin ja napsautin uudestaan. Firefox siis käytössä.

Aivan ihanat! Ihana malli, ihanat otsahiukset ja mahtava punaväri!

Jos noi linkit ei toimi niin toimiskohan tämä:

http://irc-galleria.net/view.php?nick=Jennite

Vähä oli aamulla hassua herätä ilman pitkää tukkaa

Oikein söpöinen uusi malli. Pakko kysyä, mikä väri noissa kuvissa?
Ja mikä väri tässä:
http://irc-galleria.net/view.php?nick=J ... d=30037634

Henriikka:

Lyhyessä tukassa on Color Pulsen Sykkivä Punainen..Ja tuossa missä hiukset ovat vielä pitkät ja vähän kiharat on alla garnierin punainen: http://www.crosspharmacy.com/shop/files ... IMAGE2.jpg
ja päällä Preferencen väri: http://images.google.fi/images?q=tbn:3N ... 8080_0.jpg

Kumpikin värjäys meni ihan pepulleen ku sitä enne oli tehty tummanruskeaksi värjättyyn tukkaan värinpoisto.

Ei muuten ollu kovin hyvä idea tää malli..Näytän kuulemma mm. Johanna tädiltä ja Anime-tytöltä..

Milandra se tukka on tosi hieno! Paljon paremmassa kunnossa.

Olen pari kertaa leikkauttanut reippaasti lyhyemmäksi. Ensin viitisen vuotta sitten, jolloin mulla oli tasapitkä tukka puoleen selkään ja blondi. Leikkautin sitä lyhyemmäksi, vähän hartioiden alle ja värjäytin punaiseksi sekä vielä leikkautin otsatukan. Tuli hieno! Nyt viime kesänä leikkautin lyhyen tukan. Polkka tuli,leukaan asti, samalla värjäys kulta-vaalean ruskea. Olen tykännyt ja sen jälkeen hiukset ovat olleet välillä hiukan pidemmät mutta kuitenkin ei ihan hartioille asti.

Halusin vaan hyväkuntoisen tukan, ja olen aina halunnut kokeilla leukapituista polkkaa. Se käykin hyvin. Lyhyt tukka on helpompi, nopeampi laittaa ja se näyttää siistimmältä itselläni.

Milandra kirjoitti: Henriikka:
Lyhyessä tukassa on Color Pulsen Sykkivä Punainen..Ja tuossa missä hiukset ovat vielä pitkät ja vähän kiharat on alla garnierin punainen: http://www.crosspharmacy.com/shop/files ... IMAGE2.jpg
ja päällä Preferencen väri: http://images.google.fi/images?q=tbn:3N ... 8080_0.jpg

Pystytkö muistamaan, minkä sävyinen tuo Preference oli?

Kahdesti olen leikkauttanut hiukseni pitkistä lyhyiksi. Ensimmäisen kerran ala-asteen kolmannella luokalla, n. 5cm maks. lyhyen tukan. Pidin sitten lyhyttä tukkaa vuosikaudet.
Toisen kerran pätkäsin tukkani talvella ennen kesää kun pääsin ripille, silloin jo vähän kadutti, mutta pidin lyhyttä mallia kumminkin yli vuoden, jonka jälkeen olen vaan kasvattanut hiuksia (mutta toki välillä leikkaillut, ettei tukka missään polvissa pyöri ).
Nykyään pelkään, että saan jonkin ihmeen mielenhäiriön, ja meen ja leikkautan tukkani pois kokonaan

Ihan lapsena multa leikattiin hartioille oleva tukka tosi törkeän näköiseksi polkaksi.. näytin lampunvarjostimelta kun tukka oli niin paksu, otsatukka lähti takaraivosta ja oli piikkisuora ja paksu ja kasvonpiirteenikin olivat iloisesti lapsenpyöreät.

Lukion alussa kyllästyin reilu lapaluihin ulottuvaan omanväriseen tukkaani ja *nirsk* sinne lähti, tilalle tuli punertavanruskea "poikatukka". Se oli paras lyhyttukkamalli mikä mulla on ollut, mutta kappas mokomaa kun siitä ei ole kuvaa niin missään. Muistan tosiaan sen kampaajan ilmeen kun kävin varaamassa aikaa.. "Ootko ihan tosissas?" 
Seuraava samanlainen lyhennys tapahtui myöhemmin lukiossa kun hiukset oli juuri kasvaneet hartioille ja jostain syystä kaksi takaraivossa olevaa pyörrettäni villiintyivät täysin ja tekivät päästäni aina kuution muotoisen vaikka mitä olisi tehnyt... Tukka poooois..

Lukion jälkeen minulla oli jonkin aikaa joku reilu hartiamittainen tummanruskea kuontalo otsatukalla, kunnes kyllästyin ja leikkasin lyhyeksi poikatukaksi.. Avokki tuijotti operaation jälkeen meikäläistä kuin sonni uutta porttia ja tokaisi että näytän ihan Markko Märtiniltä.  En tiedä annanko sitä ikinä anteeksi.  Toiset taas sanoivat että näytin kasvoistani ihan keijukaiselta ja että lyhyt tukka sopii mulle.. En välitä niin siitä keijukaismaisuudesta..

Yhden ainoan kerran mua on ottanut päähän se että oon leikannut tukkani lyhyeksi, ja se oli tämä viimeksi tapahtunut. Hartiamittaisesta vetäisin rikotuksi leukamittaiseksi, joka vaikutti sopivalta ja kivalta leikkaukselta kuvan pohjalta ja kampaajankin mukaan... Kunnes näin valmiin tuloksen peilistä ja olisi tehnyt mieli repiä viimeisetkin haivenet päästä. Ikinä en ole mitään mallia vihannut näin kuin tätä. Paksu tukka tekee pallomaisen vaikka mistä mallista..  Nyt en tiedä tarkalleen pitäisikö vetäistä oikeasti lyhyeksi, vaiko kasvattaa pitkää ja yrittää saada omaa väriä esiin... helpompaahan se oma väri olisi saada kun ei olisi näitä ihmeen vaalennettuja palkkeja päässä. Toisaalta taas tuntuisi jotenkin turhalta vetää ihan lyhyeksi kun ei ole varaa rampata jatkuvasti kynittävänä kampaajalla. Jotenkin vaan tekisi mieli nyt kun on muutenkin lyhykäisemmät niin kiskaista ihan lyhkäsiksi... sitten taas kun tukka on pitempi niin kynnys kasvaa vaikka kuinka himoaisi kevyempää päätä.. On se niin vaikeeta.

Kauhea vuodatus.    Jos joku uskaltaa niin rohkaiskaa mua nyt johonkin suuntaan, mä olen ihan jumissa tän tukkani kanssa. Nyt ois mahollisuus tehä vaikka mitä tälle päälle kun sain kimppasynttärilahjana aika arvokkaankin lahjakortin kampaajalle joka tekee mielellään muodonmuutoksia..

Mullekin tuli lyhempi malli takasin, kuten on jo toitotettu (anteeksi! mie vaan niin lujasti rakastuin tähän uuteen lookkiin  ) eli en ainakaan nyt vähään aikaan ees kuvittele kasvattelevani tukkaa. Nyt sentään tajuan pitää hiuksia aukikin, vaikka pituutta on sen verran että ponnarin saa niskaan.

Mulla oli 10 vuotiaana hiukset alaselkään asti, mutta sain päähäni että haluan poikatukan. Sellaisen kävin sitten lleikkauttamassa. Pidin kovasti mallista, mutta kyllästyin reilussa puolessa vuosessa. Sitten rupesinkin kasvattamaan, ja 14 vuotiaana mulla oli kunnon pitkä tukka jälkeen. Tätä jaksoinkin pitää 6 vuotta, mutta reilu vuosi sitten leikkasin itse hiukseni rikotuksi ja kerrostetuksi polkkamalliksi, huonon kunnon vuoksi. Noh, nyt on kohta puoleen selkään saakka paksua ja hyväkuntoista tukkaa.

Lyhyt malli sopii kyllä mulle oikein hyvin, kuten pitkäkin. En vain pidä lyhyestä tukasta koska sitä pitää muotoilla, ja en tykkää muotoilutuotteiden tunnusta hiuksissa. Tykään sileistä hiuksista, ja muutenkin hiusten hyvin hoitminen tehohoidoilla on mun mielestä kivempaa kun niiden laittaminen föönin ja aineiden avulla. Sen takia pitkä tukka siis

OT mutta sää Hallonnikas kirjotat tosi piristävästii 

Asiaan. Mulla oli joskus ala-asteen lopulla suht lyhyt tukka, ei vaan sovi mulle kun sitä olis täyty aamulla nyppiä ja sutia suuntaan ja toiseen ja yleensä näytinkin sitten toispuoliselta kanan takamukselta. Nyt tää on pitkä ja jotenkin kutittaa takaraivossa et jos sittenkin joskus vetasis lyhkäseksi, ainakin jotain otsatukan näköstä tarttis hiukan olla, hiusraja kun on aika ylhäällä ja ponnarin kanssa näytän välillä munalta.

irso kirjoitti: OT mutta sää Hallonnikas kirjotat tosi piristävästii 

Kiitos ja kumarrus. Kehtaa sitte kirjotella jatkossakin 

Ala- asteella tuli muutaman kerran napsaistua pitkästä johonkin lyhyeen polkkikseen, yleensä kesäksi. Eihän se silloin ollut mikään ongelma, koska hiukset kasvoivat niin hurjaa vauhtia että äkkiäkös tuo oli taas pitkä. Kerran olin hiusmallina ja hieman yli hartiamittaisesta tukasta tuli ensin kammottava ja sen jälkeen lyhyt!

Suosittelen kyllä kaikille osittaista muutosta. Eli ensin puolipitkää ja sitten vähän lyhyempää ja vasta sitten ihan lyhyttä. On monesti aika shokki kun hiukset lyhenevät paljon kerralla. Lyhyet hiuksethan eivät näytä samalta, kuin hiukset ponnarilla Tosin silloin jos on aiemminkin ollut lyhyet asia on vähän eri. Silloin tietää miltä tulee näyttämään.

Enää en kyllä halua lyhyttä, tunsin itseni aina tosi poikamaiseksi ihan lyhkäisessä kuontalossa. Kyllä tämä pitkähkö on enemmän mun juttu.

Metku kirjoitti: Mielestäni tosi lyhyet hiukset sopivat parhaiten niille, joilla on sirot kasvon piirteet. Mutta nämähän ovat niitä makuasioita. 

Niin munkin mielestä. Ja sitten sellaset niskan paljastavan leikkaukset sopii sellasille joilla on siisti/tasainen hiusraja niskassa tai joilla on luonnostaan vaalea/ei kovin tumma tukka (eli useimmille suomalaisille), vaikka siis ois värjättykin tummaksi, ku ei niitä niskavilloja yleensä värjätä tarkotuksella. Itellä hiusväri on mustanruskea luonnostaan ja hiusraja ei ole kovin siisti niskassa ja on vielä semmonen "rusetti" niskassa. Tosin se kai on aika monella, mut vaaleilla sitä ei huomaa.

Mä kannatan ehdottomasti myös tuota Amilon mainitsemaan osittaista muutosta. Leikkasin ensin rintsikkapituudesta polkaksi ja pari viikkoa jaksoin sen polkan kanssa tapella ja menin leikkauttamaan ihan lyhyeksi. Tulos oli todella hyvä, mutta jos olisin suoraan siitä pitkästä leikannut ihan poikatukan, olisi se varmaan ollut liian radikaalia. Välillä kaipailee pitkää tukkaa mutta en juurikaan enää. Tämä lyhyt on niin helppo ja kiva.

Kaksi kertaa olen leikannut hiukset lyhyeksi, tai no ei nyt poikatukaksi vaan korvapituiseksi mutta minulle se on lyhyt 

Ekan kerran yläasteella leikkasin yli olkapäiden ulottuneet hiukset sellaiseksi muotikampaukseksi, niskasta oli tosi kerrostetut ja edestä ulottui just poskipäiden yli. Se oli ihan jees, näytin tosi paljon ikäistäni vanhemmalta ja sain paljon kehuja. Tukka kasvoi kuitenkin jo kolmessa kuukaudessa polkkapituiseksi, enkä sitten lyhentänyt uudestaan koska oli niin kätevää kietaista taas se ponnarille.

Toisen kerran leikkasin lukion jälkeen. Olin kasvattanut hiuksia noin neljä vuotta, ja ne ulottuivat jo lapaluiden yli. Kampaaja leikkasi hiuksia tunnin, ja niistä tuli sellaiset kätevät polkat. Kyllästyin kuitenkin aika nopeasti ja kasvatin hiukset vuodessa olkapääpituisiksi, kunnes taas leikattiin se reilut 10 senttiä.

Nyt olisi suunnitelmissa lyhentää jälleen. Olen vain vähän kauhuissani, koska tähän asti olen leikannut hiukseni luottokampaajalla, jolla olen käynyt monta vuotta, siis teinistä asti. Muutettuani pois kotoa jatkoin samalla kampaajalla käyntiä, aina kun kävin vanhempien luona... Nyt en kuitenkaan työkiireiden vuoksi mitenkään ehdi matkustaa 300 km kampaajakäynnin takia joten...  En kuitenkaan aio ihan poikatukaksi vetää, vaan sellaisen pituuden jonka saa vielä ponnarille.

kerran olen sen tehnyt.

Olin 7-luokalla, jotakuinkin 14-vuotias siis Halusin kokeilla jotakin uutta tukkaani ja niinpä menin ekaan lähiökampaamoon ja sanoin haluavani polkkatukan.
Minulta leikattiin rintsikkapituiset hiukset ihan polkkamittaan, pörrötettiin takaa ja aluksi tykkäsinkin. Pian kuitenkin isko haikeus ja tuli itkettyä muutamat teinixitkut päälle
Tuosta on yli kuusi vuotta, mutta muistan ne kyllä vieläkin

Siitä asti olen sitten kasvatellut hiusta. Saavutinkin jossakin vaiheessa tavoitteeni, hiukset ovat olleet muutaman vuoden jo aika pitkät, rintsikoiden olkaimien alaosaan saakka. Nyt olen kuitenkin ryhdistäytynyt ja päättänyt kasvattaa ne vielä pidemmiksi.

En leikkaa enää koskaan, sain siis jotain traumoja.

Mä leikkautin viime kampaamoreissulla hiuksista n. 5cm ja itkuhan siinä meinas tulla. Jotenkin aina tollanen uusi muutos järkyttää. Mutta lopulta tällänen vähän lyhyempi onkin varsin mukava. Totuttelua,totuttelua...

Minäkin olen muutamaan kertaan elämässäni vetäissyt pitkät hiukset aivan lyhyeksi. Joskus ala-asteella halusin kovasti "poikatukan" sellaisella pitkällä hännällä, joka oli muotia siihen aikaan ja kun kerran yhdellä luokkakaverillakin sellainen oli. Nätit vaaleat pitkät letit vaihtuivat sitten ihan lyhyeen tukkaan, taakse sentään jäi sellainen parinkymmenen sentin häntä, josta olin tosi ylpeä  Tosin tyttömäisyyteni kärsi kovan kolauksen, sillä kaikki aikuiset luulivat, että olin poika  Sen jälkeen tukkani pituus on vaihdellut polkkatukan väliltä aina lapaluille ulottuvaksi.

Viime syksynä kyllästyin totaalisesti pehkooni, joka oli sairauden jäljiltä huonokuntoinen ja päätin leikkauttaa ihan lyhyeksi. Pitkät hiukset on ihanat, mutta olen tällä hetkellä tyytyväinen näihin lyhyisiin, koska malli sopii minulle hyvin. Paljon olen saanut kehuja lyhestä tukastani, joten jatkossakin aion ne lyhyenä pitää 

Mulle tuli pakon edessä tuo lyhyeksi leikkaus joskus 5 vuotta sitten kun erehdyin menemään kampaajalle värjäyttämään hiukset. Tulos oli aivan karmea hamppu ja hiuksia tippui älyttömät määrät. Aikani sitten tungin päähän kourallisen kosteusvoidetta aina ennen suhkua, ettei tuloksena olisi ollut yksi rastapötkylä. Siihen kun kyllästyin niin laitoin isälle sakset käteen ja sanoin että leikkaa, ei suostunut hartiapituutta lyhyemmäksi pätkäisemään ja myöhemmin kävin kampaajalla leikkauttamassa ihan polkaksi. Tuota ennen hiukset olivat siis alaselkään ja ainakin puolet paksummat. Sen jälkeen olenkin ollut kasvatuslinjalla ja leikannut ja värjännyt hiukseni itse. Ihan kiva se lyhytkin kampaus oli, mutta pidemmät on enemmän mun mieleen.

Mie olen seilannut pitkän ja lyhyen mallin välillä jo pitkään. En kai osaa päättää, kumpi olisi parempi. Olen leikannut aina suoraan pitkistä poikatukkaan, ilman mitään välimuotoja. Viimeisen pätkäisyn jälkeen kyllä toivoin, että olisin leikannut ensin vaikka polkan, koska melko pian aloin kaivata pitkiä hiuksia. Minulla hiukset kasvavat sen verran hitaasti, että tuntuu kestävän tuskallisen kauan saada nämä kasvamaan edes lapaluihin asti.

Leikkasin 7-luokalla (siis lukuisia vuosia sitten) melkein vyötäröpituiset vaaleat hiukseni poikatukaksi.. Kampaamosta lähdin huppu päässä. Muistan että pidin niitä silloin vielä todella rumasti.. edestä mahdollisimman litteesti, ehkä pinneillä ja takaa sellanen pallo. *yöks* Sen jälkeen on tullut rastoja ja vaikka mitä.. mutta ainakaan kymmeneen vuoteen ei ole enää pitkiin asti päässyt.. sitä odottelen edelleen.

^haa! Jossain muuallakin kuin meillä päin tuollainen oli yläastemuotia Siis meillä oli joka toisella tytöllä toi "etestä litteä ja takaa tupeerattu" malli. Ja värit piti olla tietty jotain extremeä. Siis joko ihan megablondi, musta, violetti tai ärtsyn punainen. Ton kanssa erityiskuuma yhdistelmä oli nappiverkkarit

Mulla on viime aikoina tullut sellaisia fiiliksiä,että haluaisin lyhyemmän tukan.Joku rikottu polkkamalli voisi olla aika hauska.Toisaalta pelkään,että alan katumaan,jos pätkäisen taas hiukseni.

lynx kirjoitti: ^haa! Jossain muuallakin kuin meillä päin tuollainen oli yläastemuotia Siis meillä oli joka toisella tytöllä toi "etestä litteä ja takaa tupeerattu" malli. Ja värit piti olla tietty jotain extremeä. Siis joko ihan megablondi, musta, violetti tai ärtsyn punainen. Ton kanssa erityiskuuma yhdistelmä oli nappiverkkarit

Aaargh! Mullakin on ollut tuo kirottu hiusmalli. Etummaiset hiukset olivat pinneillä litistetty ihan päänahkaan kiinni (ja keskijakaus tietty), takaosio sitten olikin lakalla kovetettu töräle. Yyh. Mutta voin kertoa etten ollut ainoa. Olisikohan ollut v. 97-98?

Humppasusi kirjoitti: Aaargh! Mullakin on ollut tuo kirottu hiusmalli. Etummaiset hiukset olivat pinneillä litistetty ihan päänahkaan kiinni (ja keskijakaus tietty), takaosio sitten olikin lakalla kovetettu töräle. Yyh. Mutta voin kertoa etten ollut ainoa. Olisikohan ollut v. 97-98?

Fläshbäkkejä... Tuo jyrkin-juontaja-look oli kyllä kuuminta hottia siinä 90-luvun puolivälin jälkeen. Mulla ja mun kavereilla oli kaikilla samanlainen, yhdellä platinablondi, yhdellä musta, yhdellä tummanruskea ja mulla kirkkaanpunainen. Jotenkin vieläkin siksi saan vilunväreitä polkkatukasta, kun muistan heti tuota viime vuosituhannen loppua. Mä taidan siis skipata nykyisen polkkavillityksen kokonaan.

Hmm, kampaaja leikkasi minulle muutama päivä sitten otsiksen, joka näyttää aivan kamalalta "alas muotoon laskeutuessaan". Leikkaus on vino, epätasainen ja koostuu jossain kohdin pelkistä vauvanhiusjämistä. Tätä oli pakko peitellä tai kammata hiuksia aivan toiseen muotoon. Eilen sitten tupeerasin otsiksen pystyyn, ja laitoin muut hiukset sivuponnarille. Ponnarittomalta puolelta tukka näytti oikein kivalta. Nyt olen himoinnut poikatukkia kuvista, erittäin lyhyitäkin malleja mahdollisesti etuhyppyrin kera. Puolipitkät mallit taas eivät kiehdo lainkaan. En jaksa laittaa niitä föönillä&aineilla, tai leikkauttaa mallia tarpeeksi usein.Tosi lyhyt tarvitsee vain hieman pitävää geeliä, pitkät hiukset voi vetäistä sekunneissa ponihännälle. Kiinniolevat/aukinaisena kiharretut/voimakkaasti lyhennetyt hiukset sopivatkin kasvonmuotooni parhaiten, kapean sydämen malliin.
Suuntaa antavia kuvia:

http://rasysa.com/pkg/style/length/very ... 590&page=4
http://www.ukhairdressers.com/style/ind ... irdressing
http://www.ukhairdressers.com/style/ind ... irdressing

Sweet Janella muistelen nähneeni myös noiden tapaisen, hienon mallin.

Mutta, oma takatukka lähestyy uhkaavasti vyötäröä, enkä raaskisi heittää kasvatustyötä hukkaan. Esim. koska myös kyllästyn kampauksiin helposti, eikä todella lyhyttä voi muunnella samalla lailla kuin pitkää tukkaa. Poikatukka-ajan jälkeen olisi pakko sitten kasvattaa takaisin tukka, niiden mielestäni ikävien puolipitkien mallien kautta, plaah. Miten saisin feikkilyhyen tukan, eli sivu-ja takahiukset mahdollisimman näkymättömiksi päätä myöten? Nuttura tai ponnari ei oikein riitä. Neuvoja otetaan vastaan.

Edit. Ensiavuksi kävisi myös takahiusten kampaus, joka sopisi etuhyppyriin.

Itse leikkautin vyötärömittaiset hiukset ihan niskapituisiksi kolmisen vuotta sitten (sitä ennen minulla oli ollut pitkät hiukset ainakin 10 vuotta). Olin harkinnut tätä jo pidempään + ajattelin sen auttavan rasvoittumiseen. Malli oli sellainen a-linjainen, eli edestä pidempi kuin takaa.

Tykkäsin tuosta mallista, mutta olen liian laiska laittamaan hiuksiani ja tuo malli olisi sitä vaatinut vähän enemmän. Rasvoittumiseen hiusten lyhentäminen ei myöskään auttanut. Hiuslaatuni on liukas ja menee pitkin päätä.

Nyt olen taas kasvattamassa hiuksiani vyötärölle ja sitten varmaankin leikkaan ne taas.

Faktaham on se, että lyhyet hiukset nuorentaa. Tulee kasvonpiirteet paremmin esille. Suurimmaksi osaksihan pitkiä hiuksia pidetään kiinni. Hienomman näköiset lyhyet hiukset on kuin ohut pitkä huonokuntoinen letti.

^ Ja mun mielestä taas vanhentaa  en kyllä ymmärrä että varmaan jollain 98% yli 30v naisilla on lyhyet hiukset, max. leukaan asti. Todella harvassa ne tapaukset että olisi edes hartioille, saati pidemmälle..

^Joo, kyllä pitkät hiukset kuuluu enemmän tyttömäisyyteen. Joskus kauppajonossa on ollut joku pitkähiuksinen edessäni ja olen oikein hämmästynyt, kun hän ei ole ollutkaan mikään nuori nähdessäni hänen kasvot. Olen ennen hänen kasvojen näkemistä ollut siinä uskossa, että hän on nuori. Kyllähän ne pitkät hiukset voivat vetää yleisilmettä alaspäin ja näin vanhentaa, mutta joillekin pitkät hiukset sopii ja joillekin taas lyhyet hiukset paremmin. Ei ole olemassa mitään yleissääntöä, että kaikille sopii parhaiten lyhyet tai pitkät hiukset.

Ilyasviel kirjoitti: ^ Ja mun mielestä taas vanhentaa  en kyllä ymmärrä että varmaan jollain 98% yli 30v naisilla on lyhyet hiukset, max. leukaan asti. Todella harvassa ne tapaukset että olisi edes hartioille, saati pidemmälle..

Ihan omasta kokemuksestani voin kertoa, että yli 30-vuotiaana:

a) oma hiuslaatu on saattanut muuttua paljon, ts. hiukset harvenevat tai laatu muuttuu hormonaalisten seikkojen takia
b) kasvot muuttuvat ikääntyessä -> piirteet roikkuvat ja silloin pitkät hiukset saattavat vahvistaa tätä piirrettä
c) elämässä on ns. ruuhkavuodet ja ulkonäkö eli ole kovin tärkeä asia silloin

Musta on aika jännä ( Voiko tätä sanoa kuin läpällä enää?) tää keskustelu, että kummat on nuorekkaammat, pitkät vai lyhyet hiukset. Aikanaan oli nuorekkaampaa pitää nimenomaan lyhyttä tukkaa ja vanhoilla naisilla oli tosi pitkät tukat, nutturalla ehkä tai muulla kampauksella.

Musta pitkä tai lyhyt tukka voi ihan yhtä lailla vanhentaa, jos se on leikattu huonosti tai on muuten huonokuntoinen tai pöllön värinen tai ylipäätään ei sovi kantajalleen. Sitten on tietty se koko muu olemus, joka yhtä lailla vaikuttaa siihen miltä näyttää. Sitten on tietenkin kunkin omat henkilökohtaiset mieltymykset siitä, että mikä sitten näyttääkään nuorentavalta tai vanhentavalta.

Enivei, tätä mielipuolta mä olen.

Niin se on kyllä aivan totta että leikkaus ratkaisee - samoin värjäys. Nämä yhdessä tekevät kokonaisuuden jonka lopputulos on joko nuorentava tai ei. Tarkoitan lähinnä että kannattaa kokeilla erilaisia malleja itselleen ja löytää se oma tyyli Ei vaan olisi pitänyt laittaa noin kärjikästä kommenttia. Tarkoitus oli että kasvonpiirteet tulevat lyhyessä paljon paremmin esille ja varmasti hiusten helppo laittaminen ovat osa vanhemmiten lyhyiden hiusten positiivisia puolia.

Itsellä on miltei aina ollut vähintään puolipitkät hiukset kunnes tuli pitkä polkkatukkavaihe. Tätä tyyliä ihmiset kehuivat ja sanoivat silmien näyttävän todella isoille. Polkka oli aika kiva käytännössä, sai ponnarille tai nutturalle pikkuklipsujen kanssa halutessaan.

Sitten sain päähäni leikata lyhen tukan ja malli oli tyyliä ( lainehtiva ) Mia Farrow Rosemaryn painajaisessa, takaa kyllä himpun pidempi kuitenkin.  Värjättiin todella vaaleaksi. Kesätukkana ihan kiva, helppo pestä ja viimeistelyyn ei tarvinnut  uhrata juurikaan aikaa. Kuitenkin aloin kadehtien pongailla pitkähiuksisia ihmisiä. Tulin siihen lopputulokseen että viihdyn kuitenkin paremmin pitkähiuksisena ja piste. ( Vannotin avokille, että jos koskaan enää harkitsen hiusten leikkamista, saa kalauttaa paistinpanulla. ) Sitä paitsi tuntuu sille että melkein kaikilla keski-ikäisillä naisilla on lyhyt tukka. En halua kuulua samaan sarjaan  sitten joskus tulevaisuudessa. Ja nyt jos ikinä enää leikkkaan, paluuta pitkään ei enää ole, siltä ainakin tuntuu. 

Kasvatus ottaa vaan koville ja sorruin sitten jatkoihinkin kun pituus oli jotain polkan ja hartiapituuden välistä.  Nyt onneksi jo himpun hartioiden yli.

Esitän nyt tälläsen hypoteettisen kysymyksen. Eli jos nyt jostain syystä haluaisin kasvattaa taas pitkää tukkaa, niin miten selvitä parhaiten siitä ei-minkään-mittaisesta mallista kun tukka hapsottaa ihmeellisesti eikä sitä saa laitettua ollenkaan kivasti? Tahdonvoimalla?

Miten te, jotka ootte lyhyestä tukasta kasvatteneet niin olette selvinneet niistä välivaiheista? Millaisilla kampauksilla ja muotoiluilla?

Husky kirjoitti: Miten te, jotka ootte lyhyestä tukasta kasvatteneet niin olette selvinneet niistä välivaiheista? Millaisilla kampauksilla ja muotoiluilla?

Tahdonvoimalla nimenomaan.  Eipä siinä oikein muu auta, se rasittavin vaihe oli musta sellainen, ettei millään saanut kivoja kampauksia laitettua, ja auki ei missään nimessä voinut pitää, kun näytti niin kamalalta. Mä suosin silloin kiharoita ja permiksiä, vaikka se kihara itsessään lyhentää hiusta, niin pää oli jotenkin paremman näköinen vähän sotkuisena kiharana. Väkersin paljon pinnien ja klipsujen kanssa, mutta toisaalta, mä olin silloin lukiossa. En välttämättä enää haluaisi tukkaa täyteen perhosklipsuja tai muuta vastaavaa.  Mulla ei myöskään ollut mitään huippuhyviä muotoilutuotteita käytössä eikä minkään valtakunnan tahtoa föönaamiseen, joten varmaan helpomalla pääsee jos on aikaa ja halua kunnolliseen muotoiluun.

Ja eihän se vaihe loppujen lopuksi kauaa kestä vaikka siltä tuntuukin. 

Mulla on aina ollut jonkin sortin sivuhuituvia ja lyhyessä tukassa oli pitkä sivulta tuleva otsis. Siitä vaan sitten lähti niskaa kasvattelemaan, ja usein oli tuhat nipsua päässä kun halusi hiukset kiinni jotenkin. Varmaan riippuu lähtömallista, miten sen kasvattaminen sujuu. Musta se alkuvaiheen kasvatus ei ollut hankalaa vaan just se vaihe polkan ja olkapituuden välimaastossa.

Tossa kasvatuksessa kannattaa mainita kampaajalle, että on kasvattamassa. On olemassa sellaisia malleja, jotka pysyvät paremmin kuosissaan/näyttävät järkeville vaikka alkavatkin kasvaa yli.

Tuntuu kyl joskus siltä että kampaajat ei ymmärrä jos sanoo "olen kasvattamassa" , silti houkutellaan ottamaan enemmän pois ;] .. Toisaalta taas onhan se hyvä lyhentää enemmän, että pysyy kunnossa, mutta jos sitten joutuu kierteeseen että aina leikkauttaa sen pois minkä on kasvanut, niin eihän siihen pituutta tule ollenkaan.

Husky kirjoitti: Miten te, jotka ootte lyhyestä tukasta kasvatteneet niin olette selvinneet niistä välivaiheista? Millaisilla kampauksilla ja muotoiluilla?

Mä kasvatin ihan poikatukasta pitkään. Tahdonvoimalla ja näyttämällä idiootilta.  No ei vaan, kyllä se siinä polkkavaiheessa helpottaa. Kehottaisin leikkauttamaan heti (kun mahdollista) mallin, joka on edestä pidempi kuin takaa.

Ysiluokalla olin totaalisen kyllästynyt ainaiseen pitkään tukkaan ja leikkautin sen leukamittaiseksi. Aluksi tykkäsin ja sain kehuja muiltakin. Sitten kävin leikkauttamassa sen uudestaan malliinsa ja pian sen jälkeen tajusin, etten tahdokaan olla lyhyttukkainen. Kasvatin hiukset takaisin pitkiksi. Onneksi ne kasvaa aika nopeasti. Sen jälkeen ei ole koskaan enää tullut sellaista oloa, että haluaisin lyhyet hiukset.

Oon tyytyväinen, että tuo kokeilu tuli tehtyä nuorempana, koska muuten se olisi voinut tapahtua näin aikuisena. Ja nykyään tukka on mulle tosi tärkeä juttu, joten takaisinkasvatus olisi tuskaa. Pitkä tukka kuuluu mun identiteettiin.

Mulla kasvaa tukka nopeasti, ja sen takia on aina ollut helpompi elää pitkätukkasena, laiska kun olen.. Pari kertaa olen pätkäissyt alaselkään asti olevan tukan polkkamittaiseksi. Ala-asteella, kaksikymppisenä ja viime syksynä viimeksi.

Mä olen aina tykännyt ihan älyttömästi polkan monipuolisuudesta pitkään verrattuna. Nyt kesällä kampaajakaverini lyhensi vielä niin, että niskan kohdalta oli ihan siili, sivuilta leukaan asti. Nyt varmaan annan taas jonkun aikaa kasvaa, vaihtelu aina virkistää

Mie aiemmin leikkautin poikatukan (tai no, oli pitkään lyhyt, ensin leikkasin puoliselän mittasen tukan polkkatukaksi, sitten ihan poikatukaksi ja aloin kasvattaa pitkää 1999). Vuonna 2002 oli jo melkoisen pitkä tukka, yli hartioiden, lapaluille asti. Nyt sitten EHKÄ sama projekti menossa, kun tammikuussa napsautin lyhyeksi Tahdonvoimaa vaan peliin, kyllä toi uusii tuo kuontalo.

^JOS mäkin alan kasvattaa niin alatsää Petomaani mun henkilökohtaiseksi tukihenkilöksi? 

Ei vaan, mua siis oikeastaan haluttaisi kasvattaa edes polkka. Oon haaveillut siitä ja nähnyt polkkatukasta jopa unia. Pakko se on kai sitten alkaa kasvattaa vaan. Ainoa ongelma on toi kamala niska, joka kasvaa tosi nopeasti ja mulla on sellanen McGyver-henkinen takatukka hyvin nopeasti.

^voin alkaa! Tsempataan sit toisiamme Mulla on nyt pikkupolkka, joten matkaa pitkään on vielä. En ota hirveitä paiseita asiasta, niin sujuu kasvatuskin nopeempaa (tai siis siltä se tuntuu!)

Mä leikkasin ala-asteella ensin puoliselkään ulottuvat hiukset polkaksi ja värjäsin ne sit siin samal punasiks ja blondeja raitoja sit niihin.. No sekään ei sit vielä riittäny vaan leikkasin sit vielä iha lyhyet hiukset vuoden kuluttua ylä-asteella ja ne taas sit tummiksi Nyt kun taas muutaman vuoden jälkeen havittelen pidempää tukkaa, nii vähinsä harmittaa noi, mut tulipa ainakin kokeiltua, ettei sit tartte harmitella, et ei oo tullu kokeiltua

Mulla on aina ollut pitkät hiukset, mitä nyt joskus 13 v sitten napsautin siiliksi ja värjäsin pinkiksi.

Sitten tukka kasvoi ja kasvoi ja v.2001 hikisen ja liian kuuman loman jälkeen leikkasin puolet alta kaljuksi, kun oli vaan niin stanan kuuma!!

Tukka kasvoi ja kasvoi ja oli vähän aika sitten vielä vyötärömittainen, kunnes eilen muutuin lyhyempitukkaiseksi, ENKÄ OMASTA TAHDOSTANI  Kampaaja leikkasi vähän liikaa ja ihan väärän mallin, vaikka kuva oli mukana. Nyt tukka yltää takaa rintsikoihin asti. Että silleen...

Edit.
Työkaverienkin mielestä mun tukka on pilattu. Ymmärsivät tuskani.

^ Kai annoit kampaajalle palautetta asiasta?

Jeyzie kirjoitti: ^ Kai annoit kampaajalle palautetta asiasta?

No kun en.
Kampaajalla hiukset ei näyttäny niin pahalta, mutta kun pääsin himaan ja tarkastelin tarkemmin, tajusin mitä on tapahtunut. En oikein tiedä, pitäisikö mun soittaa sinne vai ei, asialle ei nyt kuitenkaan mitään voi tehdä. Vaikka kuinka tahtoisin korjata edes noita hamppuisen näköisiä latvoja tai muotoa, en tahdo tehdä sitä nyt, koska sitten nää vasta liian lyhyet olisikin.

^Soita ihmeessä, tai anna mailipalautetta. Ei siitä haittaakaan voi olla.

Lohdutuksen sana: Susta itsestäsi ne tuntuu lyhyemmältä kuin onkaan ja rintsikoihin takaa ylettyvä tukka on kaikkea muuta oikeasti kuin lyhyt, pitkähän se on. Tietenkin se on iso muutos verrattuna entiseen mutta se kyllä kasvaa

Meiliosoitetta niillä ei ole. Tuntuu inhottavalta ajatukselta ottaa niihin yhteyttä, mutta kai se hyvä olisi. Työkaverien mielestä tossa V-mallissa on toisella puolella iso lovi, hiukset on siis lyhyemmät siitä sivulta kuin mitä pitäisi.

Voi helvetin helvetti. Kaduttaa niin helvetisti, että menin.

-j-, ilman muuta palautetta antamaan!! Veikkaisin, että saat jonninmoista hyvitystä asiassa.

Uskaltauduin soittamaan kampaamoon, ko kampaaja ei ollut paikalla, mutta tulee tänään töihin 15.30 ja hänelle jätettiin soittopyyntö.

Nyt lähtee tältä kasvattajalta tukka! Olen himoinnut tätä tukkaa jo monta vuotta ja nyt on leikkauspäätös tehty.

Tuleeko Kiivi myös toi väri? Hyvältä näyttää

petomaani kirjoitti: Tuleeko Kiivi myös toi väri? Hyvältä näyttää

Kyllä tulee, pitää vaan toivoa että kampaaja osaa asiansa. En ole käynyt kampaajalla kymmeneen vuoteen, niin en edes tiedä mikä kampaaja olisi hyvä. 

Sitten tarvitsemme ehdottomasti kuvaa Käy tsekkaamassa muutama laatukampaajalta vaikuttava paikka ja tunnustele, mimmonen meininki niissä on. Kunnon keskustelu kampaajan kanssa sitten toiveista ja jos vaikuttaa lupaavalta, ei kun penkille istumaan.

Mulla oli n. neljä- viis vuotiaana (höhöhöö todella tuore juttu ) todella pitkät hiukset suhteessa kokooni, kun sitten eräänä päivänä (muistan sen yhä todella tarkasti) leikkelin pikkvuveljeni hiuksia ja siinä samassa aina välillä pätkäisin omiakin kutrejani. Vanhemmat huomanneet mitään, kun suuri osa oli vielä sitä pitkää
No samana iltana menin kaverilleni kylään, ja tämän äiti kysyi minulta että "Oletko kampaajalla käynyt?" johon minä totesin että "Ei kun äiti leikkaa mun hiukset" En tietenkään muistanut tuona hetkenä että olin itse leikellyt niitä hiuksia.. Hihii. no lähdin kaverilta ja kotona äiti tutkii veljeni päätä ja kysyy multa että "Onkos iskä leikannu tän hiuk-- MITÄ SULLE ON TAPAHTUNU??!!!" Ja siitä seurasi sitte itku kun äiti väkisin leikkasi mulle niiin poikatukan että, ei siinä muutakaan voinut kun olin itse vetäny osittain ihan 3 cm pituuteen..

Tän tapahtuman jälkeen mun hiukset onki sitte sahannu siinä lyhyt-puolipitkä-vähänpitkä-lyhyt välillä. Aina kaduttaa kun leikkautan, silti leikkautan. :/

Minulla on ollut ihan kaikenlaista hiustyyliä..

Pitkää, permanenttia, lyhyttä, TODELLA lyhyttä yms.

Olen vähän huono odottamaan asioita ja aina kasvatusvaiheessa kyllästyn ja vedän taas lyhyeksi.
Ja koskaan en ole katunut.. Tietysti se menee aina niin, että kun on pitkät hiukset näkee paljon ihania lyhyitä malleja..
Ja kun on lyhyet sitä päivittelee kun ohitse menee pitkähiuksisia..

ja kun on kesä halutaan talvi, ja kun on talvi halutaan kesä.. Niinhän se aina tahtoo mennä, mutta pettynyt tai katunut en varsinaisesti ole.

Kerran kadutti mutta se oli omaa tyhmyyttä. Värjäilin niin paljon, että hiukset katkeilivat itsekseen ja ne oli ihan pakko leikata super lyhyiksi. Sillon v*tutti kunnolla. Mutta nyt nekin hiukset ovat taas melkein olkapäillä.

Olen leikannut lyhyeksi ja kasvattanut takaisin n. 5 kertaa 
Tässähän alkaa ihan olla professional 

Heh, mä oon just tommonen lyhyen ja pitkä välillä sahaava.

Itselläni on ollut pitkää (toki joskus ala-aste ikäisenä viimeksi), lyhyttä moneen kertaan ja puolipitkää.

Viimeksi lokakuussa leikkasin olkapäille (mulle tääkin on jo pitkä) ylettyvän tukan ihan muutaman sentin pituiseksi ja jätin takatukan. Myöskin sitten samalla väri muuttui radikaalisti, pinkki-mustasta täys blondiksi.

Rippikoulu ikäsenä on ollut myös elämäni ainut permanentti.

^mullekin tuppaa iskemään aina kauhee katumus ("miks mie leikkautin, mulla oli jo niin ja niin pitkä tukka") Sama juttu kun tässä kattelin yksiä vanhoja kuvia vuodelta 2004, kun tukka oli BSL-mittainen ja pikkuhiljaa sitte kipus hartioiden yläpuolelle.. Taas on kasvattelemista

Mulla on tässä kevään aikana vaan kasvanut halu saada jotain persoonallisempaa väriä ja mallia tähän tasapitkään ja yksiväriseen moppiin  . Otsatukkaa olen vähän ajatellut, sen lisäksi joku ihana monisävyvärjäys, lisäksi pituutta saisi ottaa reilustikin pois (tukka on lähes vyötärömittainen). Mä en vaan ole löytäny mitään kivaa mallia, vaikka olen etsinyt ympäri nettiä ja selannut kaikki vanhat Pinni-lehdet läpi viiden vuoden ajalta... Nykyinen hiusmuoti ei vaan millään iske. Kivaa mallia alkaa löytymään heti, kun siirtyy todella lyhyeen, eli ei edes puolipitkä ole mun makuun  .

Mulla itseasiassa oli ennen kasvattamistani monta vuotta tosi lyhyt tukka, missä oli aina vaihtuvia väriefektejä laidasta laitaan. Mä olin vaan aina helisemässä sen kanssa aamuisin, kun se piti saada koholle ja mun tukkahan valuu painavana ja sileänä pitkin päätä  . 3-4 viikon välein leikkauttaminen ja värjäyttäminen tuli myös tosi kalliiksi, nykyisen tukan leikkautan kerran vuodessa ja teen värjäykset itse.

Alkaa hermo mennä, kun halu muutokseen on tosi kova, enkä saa vietyä asiaa eteenpäin. Olen lehdistä kuikuillut, josko joku kaipaisi hiusmallia, mutta vielä ei ole ollut ilmoituksia... Aargh!

^ Mä olen kanssa vähän samanlainen, eli tukan pitää olla joko lyhyttä tai pitkää.. medium ei niinkään iske, ellen satu keksimään jotain oikeen kivaa mallia.
Tänään ois tarkotus mennä pätkäsemään letti, kun tää nykyinen ruoska ei niinkään just nyt innosta. Saa vaan nähdä mimmoseen muuttumisleikkiin sitä intoutuu.. vai alkaako itkettää kun suortuvat tipahtelee lattialle..

Tämä minun uusin tempaus ei ole ainoa laatuaan, kun menin yläasteikäisenä pätkäisemään pitkän tukkani itse saksien poikatukaksi. Nyt en uskaltanut leikata itse kuitenkaan. Minä kun luulin, että pidän aina pitkää tukkaa kun se on niin turvallinen ja vakaa juttu, mutta ilmeisesti olen sitten yllätyksekseni ajoittain aika spontaanikin, kun tein tällaisen ex tempore- jutun. Välillä on tullut sellainen kamala ahdistuksen tunne sydämelle, että oliko tämä nyt järkevää, että tukan kasvattamiseen meni niin kauhean paljon aikaa ja vaivaa. Mutta kun kertakaikkiaan kyllästyin takkuihin ja hoitamiseen. Luulen, että löydän lyhyemmästä tukasta enemmän vaihtelumahdollisuuksia, olin vaan liian laiska tekemään erilaisia kampauksia, yleensä tukka oli aina letillä ja kyllästyin siihen letittämiseenkin. Ainoa asia, jota tulee varmasti ikävä pitkässä tukassa on, että kiharaa ei nyt oikein voi tehdä, kun ei tukka yllä edes ponnarille.

Saas nähdä vieläkö tulee harmituksen itku. Totisesti toivon, että ei tule. Tästä kun ei niin vaan enää pitkää saa.

Edit.
Kiitti Petomaani Pesin äsken tukan ja tuntui ihanan helpolta!

Halirutistus, Eudokia! Kyllä se siitä kasvaa. Nyt vaan keksiin luovia juttuja, jotta tukasta saat mahdollisimman monipuolisia kampauksia - believe me, mullekin saa

Viime perjantaina leikkasin yhtäkkisellä päätöksellä pitkät hiukseni puolipitkiksi. Oon nyt tässä nää muutamat päivät melkein koko ajan hiplaillut hiuksia ja katellut peilistä niitä ja oon sitä mieltä et tein oikein ratkaisun. Hiukset näyttää paremmilta, kiva malli ja tuntuu paksummilta. Oikeastaan ne pitkät hiukset oli hyvin tylsät ja tavalliset.

Mäkin olen miettinyt nyt muutaman päivän hiusten leikkaamista puolipitkiksi. Mun hiukset leikattiin kerrostettuun malliin viime viikolla ja nyt tuntuu, ettei näitä saa hallittua mitenkään.  Suoristuraudalla saa vähän jotain järkeä, mutten vaan tykkää. Taas kerrostettiin liikaa, vaikka puhe oli pienestä kerrostamisesta. Itkin kampaajan jälkeen koko illan.. Hiuksissa on nyt U-malli ja kerrostuksia, jotka on kaikki 5-10 cm alatukkaa lyhyempiä. Otsiskin roikkuu vähän silmillä, vaikka sen piti yltää korvan taakse.. Väristä sentään tykkään ja hiusten tasoittaminen samaan mittaan saisi noi loputkin punertavat haivenet pois tuolta alahiuksista. Täytyy nyt hillitä itseään vähän aikaa, että tää pää vähän asettuisi. Toisaalta kesällä varmaan oliskin kiva sellanen kevyempi kesätukka.   :)

Muuten millasen mallin Sushi leikkasit?

Ava kirjoitti:Muuten millasen mallin Sushi leikkasit?

Kasvoille päin pitenevä polkka. Ensimmäistä kertaa elämässä vahva a-linja hiuksissa, aikasemmin ollut puolipitkissä hiuksissa vähän jofaa mut nyt päätin kokeilla kerrankin uutta ja oli hyvä päätös!

Kerron jos alkaa kaduttaa, mutta nyt on ainakin mahtava fiilis eilisestä kampaamokäynnistä, hiuksia tippui 20-25cm kohdasta riippuen. Maanantaina päätin, että nyt lähtee tukka ja sain tuurilla peruutusajan tiistaille. Ei voi silti sanoa että kyseessä olisi hetken mielijohde, sillä tämä oli se toden sanova 3. kerta. Eka yritys kampaajalla jäi tasoitukseksi, toka kerralla leikattiin jo niskaa lyhyemmäksi, mutta eteen jäi silti pituutta eikä äkkiseltään edes huomannut hiusten lyhentyneen (siis muut kuin minä) ja tällä kerralla annettiin palaa.

Suurin ihmetys oli aamulla muotoillessa hiuksia tyynyn jäljiltä. Kun pitkää tukkaa alkoi aamulla muotoilemaan, yritti aina saada tukka kohoamaan ja siihen tuuheutta ja näyttävyyttä. Tänään piti alkaa kiskoa ylös sojottavaa tukkaa alaspäin ja yrittää hillitä sitä..

Viime viikkojen aikana on tullut olo, että pitäisi pätkäistä tämä moppi käytännöllisempään mittaan. Jotenkin väsyttää pitkän tukan kanssa pelaaminen ja tää kuontalo ei edes näytä miltään. Olisi harrastustenkin kannalta parempi olla lyhyemmällä tukalla. Toisaalta tässä menisi kolmen vuoden kasvatuksen tulos hukkaan, yyh.

Mä olen lukioikäisestä saakka kasvattanut hiuksiani. Ehdin saada ne kerran jo melko pitkiksi, mutta menin ja pätkäisin ne lyhyiksi kun ulkomailla vietetyn kesän jälkeen latvat olivat yhtä hamppua. Kasvatin niitä taas pari vuotta ja vetäisin hiukset lyhyiksi kun lähdin opiskelemaan. Nyt viimeiset kolme vuotta olen antanut hiusten vain kasvaa, pisimmät hiukset ovat nyt lapaluiden väliin saakka (kerrostetut). Mulle on kuitenkin tullut hirveän halu pätkäistä nämä. En jaksa laittaa pitkää tukkaa mitenkään, yleensä se on joko vain auki tai ponnarilla, useimmiten jälkimmäisellä. Lyhyttukkaisena hiuksia oli pakko laittaa kun muuten ne olivat karmeat. Pitkä tukka tuntuu myös tylsältä - ei tämä näytä oikein miltään ja tekee hiukseni ohuen näköisiksi. Lyhyenä ne olivat paljon paksumman oloiset. Lisäksi musta tuntuu, että pitkät hiukset vanhentavat mua ja korostavat pyöreitä kasvojani.

Viikon kuluttua olisi kampaaja. Olen jo etsinyt kuvia lyhyistä malleista.

Manna kirjoitti: Viime viikkojen aikana on tullut olo, että pitäisi pätkäistä tämä moppi käytännöllisempään mittaan. Jotenkin väsyttää pitkän tukan kanssa pelaaminen ja tää kuontalo ei edes näytä miltään. Olisi harratustenkin kannalta parempi olla lyhyemmällä tukalla. Toisaalta tässä menisi kolmen vuoden kasvatuksen tulos hukkaan, yyh.

Tunnistan oikein hyvin itseni tästä, ajatukseni olivat juuri tuommoisia viime jouluna. Päätin sitten heittää sen kolmen vuoden kasvatuksen hukkaan ja pätkäisin puolipitkäksi tammikuussa. Myöhemmin lyhensin vielä lisää. Kahdeksan kuukautta olen tässä pituudessa viihtynyt, enkä vieläkään pahemmin kaipaile pitkää tukkaa. Välillä on tullut mietittyä, pitäisikö kasvattaa, kun mulla on koko ikäni ollut pitkä tukka. Minulla pitkä tukka ei vaan näytä miltään, kun on niin liru hiuslaatu.

haluaisin sellaisen agyness deyn- tukan. Sellainen aika lyhyt ja sitten otsis vähä pitempi, mutta mulla on nyt aika pitkät hiukset, lapaluihin asti niin en tiä viittinkö leikkauttaa  mulla on viimeksi ollu lyhyet hiukset varmaan 5-vuotiaana..nykyään pidän hiuksia melkein aina kiinni kun en tykkää jos ne liehuu naaman edessä, ja muutenki on paljon siistimpi olo ku ne on tiukasti nutturalla  pitää varmaan vielä harkita tätä, koska en haluaisi tulla itkien pois parturista. Enkä tiedä sopisko mulle edes lyhyet hiukset, mutta aah nuo agynessin hiukset  vaikka blondiksi en kyllä suostuisi värjäyttämään.

Toi on kyllä nätti malli.. trrrendikäs. Itte tykkään pitkistä hiuksista, mutta jos ihminen pitää aina hiuksiaan kiinni (tiukasti) niin miksei sitten leikkais samantien

Aika kaunis joo (mut ei sopisi minulle)

Mulla on nyt yli rintsikkapituus hiuksissa. Tykkään pitkistä, vaikka ne onkin tiellä, kestää kauan kuivattaa, en keksi miten ne laittaisi... Oikeastaan kakin puolin ärsyttävät hiukset, koska ovat paksuuden ja pituuden takia niin roikkuvat.
Mutten silti osaa repäistä lyhyiksi (kun ei sovi mulle). Mielestäni mulla on turhan pyöreä pään muoto. Jahkailen, että pitäiskö silti.

Agynessin tukka on kyllä nami, olen ihastellu neidon hiuksia hiuslehdistäki kuola valuen. Mulle sopis tommonen ja mulla on pyöreähkö naama, mutta aiemminki lyhkäsempää tukkaa koklanneena tiedän vaan, et sopis
Blondauttaan en nyt suostuis, kun oon rakastunut tummempaan lookkiini ja sen blondin pitäminen on hiukselle suhteellisen raskasta..

Itse leikkasin puoliselkään asti olleet hiukset lyhyeksi, ihan siitä syystä että ne olivat niin paksut että jos ne olivat auki, niin tuli hirveän kuuma ja kiinni pitäminen oli tosi tylsää. Tukasta tuli siisti ja entiseen ei ole enää palaamista, vaikka pitkät hiukset ovatkin kauniit.

Eikö sua yhtää kaduttanu jälkeenpäin? ku mua pelottaa, että kadun hirveesti ja siinä kuitenki menee kauhian kauan kasvattaa ne takaasi 

llora` kirjoitti: Eikö sua yhtää kaduttanu jälkeenpäin? ku mua pelottaa, että kadun hirveesti ja siinä kuitenki menee kauhian kauan kasvattaa ne takaasi 

Samaa mäkin "pelkään". Vaikka mulla on ollut aiemminkin sekä pitkä että lyhyt ja tiedän, että lyhyt sopii. Mutta ehkä eniten pelkään sitä, että lyhyt on kovin työläs ja hankala laittaa. Oon niin tottunut tähän, tää on niin helppo (ja tylsä), kiinni vaan aamulla, kun lähtee töihin.

Mulla ei ole vaikeutunut hiusten laitto lyhentymisen myötä, eikä ole yhtään kaduttanut leikkaus
Illalla kun pesee ei tarvitse edes föönätä, jos tukka ehtii itse kuivua. Kampaan vaan tukan. Yleensä on aamulla hyvän näköinen, vain otsiksen olen tänäkin aamuna suoristanut. Ja vähän suihkaissut lakkaa päälle. Sitäkään ei kyllä aina tee.
Välillä on kyllä pahatukkapäiviä, jolloin pitää suoristaa pitkät sivuhiukset ja laittaa vahaakin, mutta samoja päiviä oli myös pitkätukkaisena. Koskaan ei ole mennyt paria minuuttia kauempaa, eikä ole tarvinnut herätä aamulla aikaisemmin ym.

Suosittelen! 

llora` kirjoitti: Eikö sua yhtää kaduttanu jälkeenpäin? ku mua pelottaa, että kadun hirveesti ja siinä kuitenki menee kauhian kauan kasvattaa ne takaasi 

Oletan että kysyt minulta...
Ei kaduttanut yhtään, loppujen lopuksi aatelen että pitkä tukka ei ole mun juttu. Tukka on nyt taas kasvanut kuin varkain hieman yli hartioiden, mutta ensi viikolla se taas lähtee...

Mä oon leikkauttanut pitkän lettini kahdesti. Ensimmäisellä kerralla, ala-asteella, se oli noin lapaluihin asti ja leikkauksen jälkeistä polkkatukkaani taisi harmitella vain mummoni. Muistan sen ihanan tunteen, kun pyöräytti päätä sivuille ja uudet lyhyet hiukset heilahtivat niin kevyesti ja ilmavasti perässä.

Toista leikkuukertaani rippikoulukesänä edelsi Suuri Hiustaistelu. Äiti protestoi ja kompromissiinhan siinä lopulta päädyttiin. Ryhmäkuvassa minulla oli äidin toivomukesta lapaluupituiset hiukset, mutta kiitoskorttikuvissa haituvat ulottuivat enää hädin tuskin korvan taakse. Muistan kampaajan kauhistelut, kun hän monta kertaa tivasi, olenko leikkauksesta nyt aivan varma. Ei kaduttanut, ei.

Sittemmin hiukset lyhenivät vähitellen poikatukkapituuteen asti, mikä olikin käytännöllinen ratkaisu innokkaalle urheilijalle. Lukion tokasta asti annoin hiusten taas kasvaa ja nyt kuusi vuotta myöhemmin ajatus nyrhitystä kuontalosta hirvittää. Leikkaus todellakin harmittaisi! Kaavoihin kangistuminen tosin ärsyttää melkein yhtä paljon - aina sama pituus ja väri. Urheilen edelleen ja varsinkin talvisin lyhyt malli olisi pelastus, kun ei tarvitsisi koskea fööniin niin usein. Ajatus puolipitkästä ratkaisusta onkin alkanut houkutella. Takaisin kasvattaminen tarvittaessa ei kestäisi ikuisuutta ja lyhyempään malliin vaadittaisiin enää vain muutama lisänapsaisu!

Muakaan ei pahemmin harmita "uusiutuminen", mitä teen ja harrastan tasaisin väliajoin. Nyt on puolipitkä tukka, annan sen kasvaa, mutta todnäk kun olen hartialinjan ylittänyt, vedän tukan taas lyhemmäksi. Työn ja urheilemisen puolesta lyhyt tukka on mycket bra vaihtoehto mulle. Mutta vaihtelu tosiaan virkistää (ja onneks toi on uusiutuva luonnonvara!)

PoohBear kirjoitti: Mulla ei ole vaikeutunut hiusten laitto lyhentymisen myötä, eikä ole yhtään kaduttanut leikkaus

Siis eikö sulla ole enää pitkä tukka..? Mulla on jäänyt ihan huomaamatta... Minkäpituiset sun hiukset nyt on?

En ole koskaan hetken mielijohteesta enkä muutenkaan hiuksiani leikannut lyhyiksi. Nyt mulla on n. lantiolle ylettyvät hiukset ja olen harkitsemassa niiden leikkaamista. Näin youtubessa yhdessä videossa tosi, tosi nätit hiukset ja haluaisin ne... Mutta en ole vielä varma.

Onko teillä mitään ehdotuksia?

Aina kun on lyhkäsemmät hiukset, tahdon pitkät ja kun sitten on ne pitkät, haluankin lyhyemmät.
Sama tilanne on nytkin. Tällä hetkellä tukka on nippanappa lapaluiden alapuolelle, mutta haluttas leikata ne johonkin olkapäiden tienoille.
Välillä tuntuu, ettei tukkani edes kasva nätisti tästä mitasta pidemmäksi. Tämä alkaa olla aina se pituus, kun kasvattaminen kyllästyttää. Tässä nyt sitten jahkailen aikaini, kunnes tiedän mitä tälle karvastolle todella haluan tehdä..

Itse leikkautin noin puoli metriä pois hiuksistani tässä pari kuukautta sitten. Takaa ehkä vähän enemmänkin. Sinällään harmittaa kun minulla oli ennen tasapitkät ja tosi paksut hiukset myö ihan latvasta. Ilman suoristusrautaa vain ihan kamalan näköiset latvat.
Nyt siis tälläinen victoria becham polkka. Ideain sain tähän siitä kun yli vuoden haaveilin tälläisistä hiuksista. Tai en tälläisistä, mutta ei minulle saa sellaisia kuin mielikuvassani on. Sitten vihdoinkin uskaltauduin hiukseni leikkaamaan sillä kannustuksella, että en voi pitää koko elämääni samanlaista hiusmallia ja jos ne on kauheat hankin viimeistään kolmantena opiskelu vuotena pidennykset.
No onhan nämä nyt ihan kivat. Olen kyllä ihan onnellinen, että leikkasin. Näihin saa erilaisia kampauksia paljon enemmän ja jaksaa taas aamulla laittaa hiuksia kun ei ole samaa mallia vuosia. Minä kun laitan hiukseni joka päivä. Yleensä se kestää sellaiset 20min. Riippuu olenko illalla tehnyt valmisteluja. Esimerkiksi letittänyt hiukset monelle pikkuletille jotta aamulla on kiharat. Luonnollisena ei voi missään tapauksessa pitää hiuksiani. Ihan kamalat. Niin on nyt lyhyenä kuin pitkänä. Yleensä pidän kiharoilla etuhiukset suoristettuina.
Mutta siis kannattaa leikata jos vähäkin tuntuu siltä, että haluaa. Kyllä ne kasvaa. Enemmän se harmittaa kun on ensiksi vuoden miettinyt haluaako lyhyet ja sitten kun vihdoin ne leikkauttaa, eikä tykkää, niin kun olisi leikkauttanut aikaisemmin olisi ne jo kasvanut noin 12cm.

Mulla on identiteettikriisi. Ja siihen liittyy jatkuvasti päässä pyörivät ajatukset hisuten leikkaamisesta lyhyiksi, lähes poikatukaksi. Mietin vaan, että sopiiko mulle lyhyet hiukset. Mulla ei ole koskaan ollut polkkaa lyhyempiä. Tietenkin, jos leikkaus epäonnistuu, niin töissä voin pitää (ja pidänkin) pipoa. Mutta lähtökohtaisesti tietty toivoisin, että malli todella sopii mulle. Kampaajakin saisi olla aika näppärä ja leikkauksen tulisi olla moderni ja himpun verran naisellinen. Ja mulla on joskus kihartunut otsahiukset, olisi aika hassun näköistä, mikäli kaikki hiukset alkaisivat kihartua. No, mä mietin vielä.

Omat BSL hiukseni ovat tässä salakavalasti lyhentyneet sellaiseksi pitkähköksi polkaksi. Muutos on tapahtunut vähitellen, eli ei ehtinyt tulla mitään kriisiä. Tällä hetkellä tuntuu ihanan helpolta ja kevyeltä tämä lyhyempi tukka. Mittaa on kuitenkin sen verran että saa hyvin ponnarillekin.

Saheli, onneksi hiukset ovat uusiutuvat, että rohkeasti vaan jos siltä tuntuu. Lyhyt tukkakin voi olla todella kiva ja aluksihan voi jättää sitä pituutta johonkin kohtaan ja siitä sitten muokkailla mallia haluttuun suuntaan.

Olen aika usein nyt miettinyt hiusten pätkäisemistä lyhyiksi. Lähinnä sen takia, että hiustyyppini on niin helposti takkuuntuva ja pörhööntyvä. Jonnekin olkapäiden tienoille haluaisin leikata, sen lyhyemmät tuskin minulle sopisivat. Jännä miten kaikki tuntuvat olevan sitä mieltä, ettei hiuksia kannattaisi leikata koska ne ovat niin upeat pitkinä.  Yhdessä vaiheessa taas kun olin itse hiuksiin tyytyväinen monet vihjailivat että lyhyt malli voisi sopia paremmin.

Mulla on huomenna kampaaja. Nää hiukset on vähän vajaa BSL. Tylsät kuin mitkä, ja mulla on aina ollut tällaiset. Huomenna lähtee letti. Aion leikata melko lyhyeksi, otsalle jää vähän vinoa otsista ja pulisongeiksi pienet kiekurat. Tällaista on suunnitteilla, huomenna klo 12 selviää lopputulos.

Hieno juttu Saheli! 

Mulla on samat suunnitelmat, kun vaan uskaltautusi leikkaamaan... Mulla on kampaaja-aika 28.3., mut enpä tiedä mitä teen... Mulla on kans BSL pituiseksi humahtanut tää tukka, mutta tää on tylsä, enkä keksi mitään iloa tästä pituudesta, vaikka onkin kovasti kasvatettu. Pidän aina kiinni ja silloinkin ponnari ärsyttää. Joten olisi varmasti oikein hyvä juttu leikata lyhyeksi... Mulla on edelleen tallessa täältä kopsattu kuva kampaajaa varten...

Mulla on kanssa täältä otettu lyhyttukka-kuva. Lisäksi olen piirtänyt osviittaa mallista. Jännää.

Tuu sit Saheli kertomaan millainen tuli ja kuvakin ois kiva.  No ehkä sä tuletkin, kun hiusfoorumilla ollaan, piti vaan muistuttaa. 

Hiukset leikattu, ei kaduta yhtään. Tää on oikeestaan tosi kiva. Voisivat olla jopa lyhyemmätkin. Takaa on pari-kolme senttiset, samaten takaraivolta. Edestä on hieman pidemmät. Niitä kunnon pulisonkikiehkuroita en saanut. Seuraavalla kerralla leikkaan ehkä kunnon poikatukan..

Saheli kirjoitti: Hiukset leikattu, ei kaduta yhtään. Tää on oikeestaan tosi kiva. Voisivat olla jopa lyhyemmätkin. Takaa on pari-kolme senttiset, samaten takaraivolta. Edestä on hieman pidemmät. Niitä kunnon pulisonkikiehkuroita en saanut. Seuraavalla kerralla leikkaan ehkä kunnon poikatukan..

Hieno homma, että olet tyytyväinen. 

Kyllä mullakin taitaa alkaa kysyä päätös lyhentämisestä, vihdoin ja viimein...

Nyt on sitten melkein lantioon asti ulottuneet hiukset pätkäisty lähes olkapäille asti ulottuviksi. Äsken iski joku ihmeellinen angsti-fiilis, lähinnä kai siksi ettei hiuksista tullut ihan sellaisia kuin olisin halunnut. Pyysin kerrostettuja hiuksia sivuotsiksella ja sain tasapitkän polkan liian lyhyellä sivuotsiksella. Toisaalta tässä on hyviäkin asioita kuten se, että hiukset ovat paljon terveemmän tuntuiset kun kuivista latvoista päästiin kertaheitolla eroon, mutta jotenkin tämä malli ei mielestäni vaan pue minua yhtä hyvin kun pitkä. Jonkinlainen katumus siis iski.

^
Apua!
Toi on aika iso muutos. Ja tosi harmi, jos ei mennyt ihan nappiin 
Tosin onneksi hiukset kasvavat ja lyhyissä hiuksissa kasvun huomaakin nopeammin.

Voi harmi, Sanguine  . Iso muutos kieltämättä ja jos meni vielä vähän poskelleen, niin ei kiva juttu...

Otsis sentään kasvaa pian pidemmäksi sivuotsikseksi. Ehkä siihen tasapitkään polkkaankin olisi mahdollista saada vielä niitä kerroksia? Jos niitä pyysit, niin kampaaja ei tehnyt sitä mitä olisi pitänyt.

Nyt olen ehtinyt hetken totutella ja olen nyt ihan tyytyväinen.  Tosiaan en siis ihan saanut pyytämääni kerrostusta, kampaaja ei siis välttämättä ymmärtänyt mitä hain. Ensikerralla meinaan mennä jonnekin muualle kyllä, kampaaja teki aika nopeasti tuon leikkauksen eikä tuntunut muutenkaan paljon kuuntelevan toiveitani. Toisaalta hiusten pituudet olivat kyllä aika huonossa kunnossa joten pakko niistä oli leikata, ei niitä olisi saanut enää millään kuntoon. Nyt meinaan paremmin tuottein ja latvasuoja apuna taas kasvatella hiuksia, tosin en yhtä pitkiksi kuin aikaisemmin. 

Jes! Tukka lyheni aika reippaastikin ja olen ihan mahdottoman tyytyväinen Pituus on lyhimmillään, eli niskan viimeiset haivenet, noin kolme senttiä. Takaosa on päältä kuitenkin pitkä eli niiden lyhimpien hiusten mittaan asti, ihan lievästi kerrostettuna. Sivuhiuksista ei sitten otettukaan pituuta yhtään, vaan pitenee reilusti eteenpäin. Kampaajan tuolissa istuessani löysin ihanan kuvan uusimmasta Hiustrendistä. Lähdin vielä riskillä ihan uuden kampaajan käsittelyyn, joten kaikki meni enemmän kuin putkeen!

Mulla on uusi ihana lyhyt tukka!  Ainakin vielä tuntuu tosi kivalta, toivottavasti opin laittamaan tätä, on hyvin muunneltavissa.

^Jee!

Mulla on vähän innostus laantunut tästä lyhyestä tukasta. Taidan kasvattaa vähintään polkan. Tää on niin pirun ykstoikkonen, eikä mulle sovi otsis tai sen tyyliset jutut. Mä oon kyllä pölhö. En kyllä kadu leikkaamista, mutta eipähän tarvii ainakaan lyhyemmäksi nyrhästä

Kun olin 11 vuotias, päätin leikkauttaa silloset pitkät hiukseni (en muista, minkä mittaiset ne olivat, mutta ei mitenkään ihmeelisen pitkät kuitenkaan) polkkatukaksi. Se harmitti, inhosin sitä polkkatukkaa ja se oli hankala ja aina naamalla, kun se ei tahtonu pysyä korvien takanakaan. Päätin, että en enää ikinä leikkaa hiuksiani ja siinä päätöksessä olen ihan kohtalaisen hyvin vieläkin pysynyt, sen jälkeen olen ehkä yhteensä n. 30-40 senttiä leikellyt.
Nyt nämä ovat tuntuneet jumahtaneen tällaiseen "vähän takapuolen yli, mutta ei ihan puoleen reiteen" pituuteen, sillä aina n. vuoden-kahden välein hermostun latvoihin ja pätkäisen niitä. Ja sitten harmittaa, että meninkin leikaamaan, sillä en pidä tasaisista latvoista. Muuuutta, nyt kun joulukuussa leikkasin vähän reilummasti, n. 15 senttiä, päätin, että seuraavaksi kasvatan nämä vaikka puoliväkisin polviin asti... ihan vain, että olisi jokin tavoite (Ja satuin joku aika sitten näkemään naisen, jolla oli polvimittainen letti... Kun hän käveli, se letti heilui älyttömän kauniisti takana... Ja minä varmaan näytin todella järkevälle tuijottaessani suu auki )

ÄRR! haluaisin NIIN leikkauttaa hiukseni lyhyiksi. tällä hetkellä ne ovat n. viisi senttiä olkapäiden alle. . ne ovat aika pitkät, kerrostetut , ruskeat.. mua niin haluttais leikata kunnon räväkät lyhyet hiukset..  ::)mut en tiiä, mulla on aika pyöreähkö naama.. 

^
Sama homma täällä! Ai että haluttaisi mennä kampaajalle pätkäisemään, mutta itselläkin pyöreä/pyöreähkö kasvojen muoto mietityttää ja mallikin on hakusessa.

Itsellä hiukset eivät kyllä taida määritelmien mukaan olla pitkät, mutta ainakin puolipitkät (edestä melkein olkapäihin ja takaa lyhyemmät). Lyhyet olisivat paljon helpommat liikuntaa harrastaessakin: Sählyssä ja kuntosalilla aina tukka liskuna ja naamalla.

Noin vuosi sitten vaihdoin ponnarimalliset hiukset lyhyeen malliin. Mua epäilytti kans paljon, että sopiiko lyhyt mun kasvojen muotoon... Sanoin kuitenkin kampaajalle, että lyhyt olis kiva. Ammattilainen osasi ehdottaa heti toimivaa mallia, joka sopi sekä mun persoonaan että kasvojen muotoon. Olen ollut tosi tyytyväinen päätökseeni lyhentää, vaikka kampaajalla onkin kerran kuussa käytävä. Ja on helppo muotoilla, pelkkä vaha riittää.

Minäkin sitten pätkäisin tukkani. Eli hiukset oli puoleenselkään-alaselkään ja nyt ne on lyhyet!
On kerrostettu ja rikottu malli. Eteen olisin tahtonut enemmän pituutta ja särmää, mutta kun vähän aikaa sitten leikkasin otsiksen, on tukka siitä kohtaa nyt liian lyhyt tähän malliin.

On kyllä jännä olla lyhyillä hiuksilla. Ihanan helpot nää on!
Ei jää tukka koko ajan jonnekin väliin eikä takkuunnu. En kyllä aio käydä kerran kuussa kampaajalla, aion päivittää kuontaloani ihan itse.

En mäkään ole katunut, että leikkautin pitkät lyhyiksi. On ihanaa, kun niska on paljaana, eikä tukka mene takkuun. Ja helpot nämä on myös, kun kihartuvat niin villisti luonnostaan. Ens viikonloppuna menen kampaajalle päivittämään, otsista muotoillaan ja sivuilta saa ottaa pisimmistä huituloista vähän pois.

Ulpu kirjoitti:

PoohBear kirjoitti: Mulla ei ole vaikeutunut hiusten laitto lyhentymisen myötä, eikä ole yhtään kaduttanut leikkaus

Siis eikö sulla ole enää pitkä tukka..? Mulla on jäänyt ihan huomaamatta... Minkäpituiset sun hiukset nyt on?

Nyt vasta huomasin viestin!
Pätkäsin 1/08 ensin olkapäille, sitten polkan ja sitten nykyisen mallin, eli edestä leukapituinen, takaa aivan lyhyt niska ja päältä n. 10 cm. pituista

Kävin sitten tuossa tiistaina leikkauttamassa aivan lyhyet hiukset!  Yli puolet hiuksista jäi kampaamon lattialle, eikä niitä ole yhtään ikävä ainakaan tässä vaiheessa. (Niin, alunperin tukkahan oli puolipitkä eikä pitkä.)

Ja erittäin tyytyväinen olen lopputulokseen, tykkään    aivan hirveästi tästä uudesta mallista, joka on niskasta aivan lyhyt, päälaelta on jätetty hieman pidemmäksi ja rikkonaiseksi, että voi vaikka vahalla vähän pörröttää, korville on jätetty sopöt pulisongit ja otsis on runsaasti lyhentynyt, ohentunut, viistoon menevä ja rikkonainen.

Tuntuu entiseen verrattuna, ettei ole hiuksia ollenkaan, kun ne eivät "tunnu". Pesu on nopeampaa, hiukset vaan tuntuvat "loppuvan kesken". Helpottaa kovasti liikuntaharrastustakin, kun tukka ei ole silmillä tai hiestä liiskana otsalla ja naamalla. Jotakin ihanan "vapaa" olo, kun vertaa entiseen. Ja ihanan söpö tyttömäinen/pikkutyttömäinen on tämä leikkaus, kehujakiin on tullut monelta (tutulta ja vähän tuntemattomaltakin), että sopii minulle tosi hyvin.  .

Eli summa summarum, kyllä kannatti pätkäistä! Kiitos siis teille juurikasvun inspiskuvista ja kertomuksista.

Minunkin hiukset sunnuntaina pätkäistiin, jeejee! ja olen tosi tyytyväinen  Oli aika radikaali muutos, kun BSL-pituudesta leikattiin aivan lyhyeksi, otsis kuitenkin jätettiin peittämään eh korkeaa otsaani  Tykkään tästä paljon enemmän kuin pitkistä hiuksista, ja parturikin sanoi, ettö oli ihan hyväkin että leikattiin, vaikka hän vähän aluksi epäili uskaltaisinko luopua letistäni. Oli "hieman" oudon tuntuiset hiukset leikkauksen jälkeen, aivan kuin koirani karvat oltaisiin liimattu päähän, hiukset tuntuvat paljon karheammilta ja paksummilta Nyt tuli muotoiluraudallekin enemmän käyttöä, kun pitkiin hiuksiin en oikein käyttänyt. Voi hitsit, voisin hehkuttaa niitä tässä vaikka kokopäivän 

Ihana kuulla tuollaisia kokemuksia  Tässä kun olen jo tovin miettinyt, että kyllä tuo (just kans BSL-pituinen) reuhka saa lähteä, itse kun olen sen värjäilyillä ja värinpoistoilla pilannut, omaa väriäkin kun olen kasvattamassa, niin lyhyissä näkee senkin edistyksen paremmin..

Tuntuu hölmöltä, kun järki tietää, että ei näin huonokuntoisia kannata pitää, mutta sydän itkee (oh, dramaattista  ), kun mun identiteetti on niin sidoksissa siihen että mul on pitkät hiukset. Kun vaan tajuais, että ei hamppuinen takkukasa ole mikään naiseuden mittari 

Kyllä tässä pitäis varata aika kampaajalta, eiks vaan 

esve kirjoitti: ...Kyllä tässä pitäis varata aika kampaajalta, eiks vaan 

Kyllä, anna mennä vaan esve! 

Kyllä mäkin oon tosi tyytyväinen, että helmikuussa leikkasin pitkän tukkani lyhyeksi. Ja odotan kesääkin, kun ei pehko roiku niskassa hiostamassa.

^ Ah, ja tuokin vielä, eli kesäksi sais ekaa kertaa kepeän kesätukan.

Varasin torstaiksi ajan kampaajalle, tarkoituksena ois lyhentää pitkästä puolipitkään. Haikeana oon peilaillu V-malliseksi leikattua, pisimmillään lapaluiden alle yltävää tukkaani, mutta nyt kun löysin vaalennuksen tappamia järkyttäviä kaksihaaraisia niskasta totesin että parempi napsaista pois tollaset. Malli on kuotenkin sellainen että perusilme on edelleen aika pitkänoloinen mutta saa niskaa näkyviin eikä tää ole enää tällainen moppi 

Mäkin taas vaihteeksi soudan ja huopaan lyhyen ja nykyisen hartiamittaisen välillä. Nykymitta on ahkeran kasvattamisen tulos, mutta en oikein ole vakuuttunut, että tämä pituus tai pitempi on sittenkään minun juttuni. Ihan lyhyt poikatukka houkuttelee kovin, mutta josko ensin leikkaisi polkan ja miettii sen jälkeen uudestaan. Päätöksiä, päätöksiä...

Hmm.. pienempänä mulla oli tosi lyhyet hiukset ja siitä eteenpäin polkkamitta. 07 vuonna hiukseni olivat ehkä hieman kaulan alapuolelle. Mennessäni kampaajalle otin kuvan aina mukaan (pitkä, mutta reilusti kerrostettu malli-> sai kiinni) Kuitenkin innostuin jostain syystä leikkauttamaan hiuksiani rohkeammin.

En nyt löytänyt vastaavaa mallia hiuksistani. Kumminkin pulisongitkin ovat olleet

...jokohan mie kohta uskaltaisin pätkiä tämän reuhkan? Mittaa alkaa olla yli vyötärön ja jatkuva irtohiusten imurointi alkaa käydä hermoille (etenkin kun imuri on suunnittelultaan pitkätukkaisen painajainen, pölypussiton hirvitys jonka saa aina saksilla teurastaa puhtaaksi...). Puhumattakaan kuluvan hoitiksen määrästä sun muusta pienestä... Kovasti hiusteni kuntoa, paksuutta ja muutenkin ulkonäköä kehutaan ja ulkonäöstä pidän itsekin, mutta toisaalta tekisi mieli vaihtelua ja lyhyessä tukassa olisi NIIN puolensa. Ah tuska tätä elämän vaikeutta

Yksi ehdottomasti suurimmista ongelmista on se, etten jaksa uskoa että tästä tukasta saisi hyvännäköistä lyhyenä. Otsalla on voimakkaat pyörteet jotka vääntävät jakauksen väkisin keskelle päätä (ärsyttävin ominaisuus ikinä tekee otsiksen pidon käytännössä mahdottomaksi - kaiketi, en ole kokeillut sitten lapsuuden), hius on paksua ja raskasta ja menee pitkin päätä, vaikka tukka toisaalta "runsas" onkin. Olisi niin unelma kun voisi saada sellaisen pikaisella pöyhimisellä hyvältä näyttävän lyhyen tukan (ja otsiksen!!), mutta minkä teet... Ei kellään olisi nakkoa vinkkejä mitä kohtaloa tälle kuontalolle keksisi? Mitään kerrostettua bsl-versiota en halua, olen vahvahkosti sitä mieltä että se on joko tai; vyötärömitta tai sitten lyhyt, välimuotoa ei ole

Hahaa, nyt voin kirjottaa tännekkin. Eli joo, pätkäsin kainaloihin ja niiden alle ylettyvät hiukseni ihan ihan lyhyiksi, pisimmät hiukset ei ylety edes olkapäille ja lyhyimmät hiukset on periaattees ihan siiliä, mutta vähän pidempää . Tykkään näistä lyhyistä hirveesti, mut pari kertaa iskeny jo morkkis et miks leikkasin. Ja tosiaan, ihan hetken mielijohteesta ja kaverin yllyttämänä letti lähti.

Mulla oli 8 ja 9 luokalla aina enne koulun alkua leikkasin lyhyiksi. ja nyt mulla on vähä olkapäitten hiukset ja nyt haluan vaihteeksi lyhyiksi. tiistaina parturi-kampaajalla aika. musta mulle sopii paremmin lyhyet hiukset ja en jaksa näitä pitkiä niin haluan välillä vaihtelua.
Hiusmalli on kateltuna jo. Pitäis vaan valita että kumman niistä ottais ku kummakki näyttää kivalta.
Ja kyllähän ne hiukset sit kasvaa takasi jos ei halua enää lyhyttä.

Mie leikkautin viime kesäkuussa. Oli suunnilleen puoleen selkään. Kun tulin takasin niin oli ihana puoleen kaulaan ja 3 kerrokseen leikattu. Tykkäsin siitä tosi paljon enkä katunu hetkeekää. Nyt tää on taas tämmönen kamala pehko... jotain tälle pitäs taas tehä.

Huh, tulipas tuossa leikattua itse lähes puoleen selkään ulottuva punainen tukkani sellaiseksi edestä pidemmäksi polkaksi. Minulla on 2 viikon päästä parturiaika jolloin aion laittaa sellaisen parin sentin blondin. Tämä polkka on nyt vaan sellainen välimuoto tässä vähän lyhennystä helpottamassa. Vähän jännittää miltä lyhyt tukka tuntuu näin monen vuoden pitkän jälkeen mutta olen tätä miettinyt jo monta kuukautta ja nyt aika on varattu! Viimeksi siirryin pitkästä tukasta lyhyeen 14-vuotiaana, sen jälkeen ollut aina lyhyt tai medium kunnes aloin kasvattamaan.

^ Mua kiinnostaisi miten sait itse leikattua polkan niin että edestä pitenee?!? Ite oon aikeissa tehdä saman mutta en ole vielä uskaltanut 

Mä napsautin viime vuoden puolella puoleen selkään ulottuvan tukkani lyhyeksi edestäpäin piteneväksi polkkatukaksi. Pisimmät hiukset on n. 5 cm leuan alapuolelle. Pitkä tukka oli aika huonokuntoinen, sama leikkaus oli ollut jo monen monta vuotta. Tukka kyllästytti eikä se koskaan oikein näyttänyt miltään. Tukan leikkaaminen lyhyeksi oli paras päätös koskaan! Tukka näyttää nyt paljon paksummalta ja terveemmältä.

En kadu leikkaamista ollenkaan ja uskon viihtyväni lyhyessä tukassa ainakin yhtä kauan kuin pitkässäkin. Pitkää tukkaa ei kukaan tuntunut koskaan kehuvan, lyhyestä tukasta saan tosi usein kehuja.

Suihkun jälkeen (käytin shampoota ja hoitoainetta normaalisti) kampasin tiheällä kammalla tukan  tarkasti ponihännälle alas niskaan. Sitten vaan otin sakset ja leikkasin ponihännästä silleen että tukka oli vielä ponihännällä mutta sellainen 5-6 cm tynkä jäljellä. Näin myös edessä olevat hiukset leikkaantuivat poikki mutta ne ovat pidemmät kuin takana koska ponihäntä tulee taakse. Kannattaa kuitenkin pitää huolta että ponihäntä on tarpeeksi alhaalla ettei tukka näytä hölmöltä takaa. Sitten vaan siistit peilin kanssa tukan takaa ja sivuilta. Itse lyhensin vielä lisää takaa, vähän sellaista säätämistähän se on mutta hyvä tulee jos aloittaa tarpeeksi pitkästä ja siitä sitten lyhentää koko ajan Eli liikaa ei kannata ottaa kerralla jos itse leikkailee! Ja jos on epävarma niin kannattaa leikkauttaa parturissa, eipähän tule kiirusta päästä parturille ja ala harmittamaan leikkaaminen.

edit: Niin ja unohtu myös kirjoittaa että tänään kun heräsin niin kylläpä oli kiva mieli kun tukka on lyhyempi! Näyttää paljon paremmalta, nyt vaan harmittaa etten aikaisemmin uskaltautunut

^ Noniin nyt on sitten leikattu. Bsl pituisesta kuontalosta on jäljellä vain vähän vajaa olkapäille ulottuva tukka joka pitenee edestä ja oon kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Sopii paljon paremmin mulle tälläinen lyhyempi malli . Vähän ehkä pitää vielä tasoittaa jahka tukka ensin kuivuisi niin näkee paremmin.

Wow    Minä odotan innolla ensiviikkoista parturiaikaa että pääsen saksituttamaan hiukset vielä lyhyemmäksi. Nälkä kasvaa syödessä  Saa nähdä kuinka lyhyessä tukassa tulen parturista kotiin,  tunnistaakohan mies ja lapsetkaan enää mua parturin jälkeen 

Olen huomannut katselevani kaihoten polkkatukkia. Minulla on ollut tosi pitkä tukka koko ikäni lukuunottamatta lyhyttä olkapäämittaista kokeilua yläasteella. Saan hiuksistani koko ajan kehuja ja viimeisella kampaamokäynnillä kampaaja oli aivan haltioissaan hiuksistani.
Mutta kun polkka olisi niin tyylikäs...

Kuontalo on tällä hetkellä hyvässä kunnossa ja kauniin värinen, eli mitään kuntoon liittyvää syytä leikkaamiselle ei olisi.
Onko täällä joku joka olisi lyhentänyt hyvin pitkiä hiuksia radikaalisti useiden vuosien jälkeen (vyötärömitasta tai yli alle olkapäämittaan) ? Onko kaduttanut?

Pelkään jotenkin myös läheisten reaktioita, vaikka oma kuontalonihan se on. Äitini on joka ikinen kerta leikkaamisesta puhuessani tokaissut "älä leikkaa!" ja kun hiljattain tapasin muutamia vanhoja ystäviä pidemmän tauon jälkeen, hiuksistani tuli illan puheenaihe ja päädyin jakelemaan vinkkejä. Jotenkin leikkaamiseen on isompi kynnys, kun on lähipiirille aina ollut se "pitkätukkainen henkilö."

Mutta sitten taas huomaan huokailevani niille polkkatukille lehdissä.

^ Molempi ihana! 
On tosi tyylikäs tuo lyhyt malli.

Mulla on monen vuoden pitkän vaivan, tappelun ja kasvatuksen jälkeen vihdoin bsl-pituiset hiukset, jotka on tosi kivat, jos niitä jaksaa laittaa... Monet ovat kehuneet ja sanoneet, että onpa hienot hiukset, älä nyt vaan leikkaa!! Krhm, ja mulla päässä pyörii koko ajan ajatus, että leikkaanko vai enkö leikkaa, siinäpä pulma! 

Mulla on ollut niin lyhyet hiukset, että en saanut niitä kiinni ja sen jälkeen oli aika pitkään leuan alle ylettyvänä, kerroksittain leikattuna pehkona. Monet kehui sitäkin söpöksi, mutta enemmän kehuja olen saanut pitkästä tukasta. Nyt haluan joka toinen päivä pitkät ja joka toinen päivä lyhyet hiukset. Äh, mitä ongelmia... 

Lyhyt tukka on kyllä paljon helpompi laittaa ja pysyy kuohkeana paljon pidempään. Sitten taas toisaalta lyhyestä, kuohkeasta tukasta tulee tosi nopeasti mummomallinen ja mä olen vasta kolmekymppinen... Olen tyyliltäni klassinen (monet sanoo elegantiksi...) eli en ole yhtään rock-henkinen, enkä tykkää kynityn näköisistä hiuksista...ja tämän kun sanoo kampaajalle, niin tuloksena on mummo. Ideoita, anyone???

Antur, hiuksesi ovat upeat sekä ennen että jälkeen-kuvissa!  On se polkka vaan niin elegantti.

Minä olen miettinyt polkkatukkaa otsiksella, vähän sellaista 20-luvun henkeä.

Kuin Audrey Tautou Améliena,

http://stylefrizz.com/img/audrey-tautou-images.jpg

Louise Brooks

http://madimcm.files.wordpress.com/2009 ... helmet.jpg

tai Crystal Castlesin laulaja Alice Glass:

http://blog.muchmusic.com/archives/imag ... l-list.jpg



Pitkä tukka on usein minusta vähän tylsä. Saisihan siihen kaikkia jänniä kampauksia, jos olisi joku laittamassa - tai aamuisin 2 h ylimääräistä aikaa. Tykkään kyllä toisaalta todella paljon nutturoista, lettikampauksista yms. joten mietin jäisinkö kaipaamaan niitä. Useimmiten laitan tosin vain letin tai korkean poninhännän jotta hiukset eivät olisi töissä tiellä.
Toisaalta jos hiukset ovat kovin pitkät, niiden laittaminen alkaa olla vaivalloista ja vaatia niin erikoislaatuisia lenkkejä ja solkia ja sellaista pinnimäärää, ettei homma motivoi usein. Nykynaisella kun harvemmin on niitä kamarineitoja kampaamassa ja laittamassa. 

Moni tuttu jolla on ollut joskus aikuisiällään pitkät hiukset on sanonut ettei kadu leikkaamista yhtään. Mutta kun on jotenkin se pitkätukkaisen identiteetti...

Choko: Minusta tällainen Katie Holmes-tukka on tosi tyylikäs, jos tykkää otsiksista. Samalla nuorekas ja ajaton.

http://blogs.uit.tufts.edu/mediafrontan ... holmes.jpg

^ Joo, kiitos, jotain tuollaista voisin harkita!  Tosi söpön näköinen look.

Mutta mua mietityttää myös, kun pidän niin paljon kaikenmaailman hiusvirityksistä, nutturoista, lettikampauksista yms. ja osaan mielestäni niitä ihan hyvin omaankin päähäni vääntää...  ...että sitten varmaan taas harmitus nousisi, jos pätkäisisin nyt. Mutta kun kuitenkin sitten taas toisaalta...    Aaahaharg!!!

Georgina kirjoitti: Toisaalta jos hiukset ovat kovin pitkät, niiden laittaminen alkaa olla vaivalloista ja vaatia niin erikoislaatuisia lenkkejä ja solkia ja sellaista pinnimäärää, ettei homma motivoi usein.

Ei välttämättä. Aika moni (minä mukaan lukien) pärjää erittäin pitkienkin hiusten kanssa minimissään vain 1-2 hiuspuikolla, muutamalla erikokoisella hammasklipsillä, parilla sopivanmallisella soljella (Ficcare ja Flexi-8), hiuslenkeillä ja about 10 hengettömällä (missä on mukana jo muutama varakappale siltä varalta, että joku katoaa). Niillä saa taiottua parissa minuutissa erilaisia nutturoita, lettejä jne. Itse asiassa pärjäisin vain 1-2 puikolla, parilla resorilenkillä ja muutamalla hengettömällä. Flexit, Ficcaret ja hammasklipsit ovat vain vaihtelua elämään  ;D

Ainakin minulla meni lyhyisiin ja puolipituisiin hiuksiin päivittäin paljon enemmän aikaa. Silloin piti pestä melkein joka päivä, koska hiukset painuivat yön aikana pahan näköisiksi, tarvittiin muotoilutuotteita ja -välineitä,... Pitkien hiusten kampauksiini on mennyt aikaa enintään 10 minuuttia aamuisin. Useimmat nutturat ym. teen max 1-5 minuutissa. Niin, ja hiukset ovat aina aamuisin hyvin ilman, että ne täytyy ensin pestä ja muotoilla.

Tietysti jos haluaa esim. kihartaa pitkiä hiuksia kampausten pohjaksi, aikaa varmaan meneekin paljon. Itse en ole vaivautunut juurikaan tekemään sellaista. Olen todennut, että pitkät hiukset ovat kätevä "pese ja pidä" -malli, joka toimii jo itsessään hyvänä pohjana vaikka minkälaisille nopeille kampauksille. Puikot ovat osoittautuneet toimivimmiksi välineiksi. Ne ovat hiusystävällisiä, nopeita ja helppoja käyttää sekä pitävät hyvin. Pitävyys riippuu tietysti myös hiuslaadusta. Eivät varmaan pidä loistavasti kuitenkaan hirmuisen paksuja ja pitkiä hiuksia. Omani ovat siinä mielessä ihanteelliset. Yksikin puikko riittää yleensä.

Toki jos lyhyt tukka oikeasti houkuttaa, niin siitä vain  :). Jos kuitenkin on hyvin selvästi identiteetiltään pitkähiuksinen, voi olla hyvä harkita jonkin aikaa ennen kuin tekee mitään radikaalia.

Minun hiukseni "kasvoivat ulos" normipuikoista jonkun aikaa sitten. Vaikka kuinka väänsi ja käänsi, käytti kahta puikkoa ja laittoi ponnaria alle, hiukset luiskahtivat auki hetkessä. Tukka on ilmeisesti sitten niin raskas, etteivät puikot jaksa kannattaa sitä ja puikon pituus ikäänkuin loppuu kesken. Täytyisi varmaan olla pidemmät ja paksummat puikot.
Hiuslaatuni on sekä melko paksu että erittäin liukas, joten ongelmia tulee usein juuri siinä että hiukset luiskahtelevat pois paikoiltaan. Käytän useimmiten lenkkejä ja peruspinnejä - joita pitää tökkiä esim. nutturaan paljon! Käytän usein lettipohjaisia kampauksia juuri siksi että hiuksia on hieman helpompi hallita kun ovat selkeästi "lukittuina."

Siinä mielessähän pitkä tukka on helppo, että se näyttää aina pestynä ja kammattuna hyvältä, oli sitten juhla tai arki.

Georgina kirjoitti: Olen huomannut katselevani kaihoten polkkatukkia. Minulla on ollut tosi pitkä tukka koko ikäni lukuunottamatta lyhyttä olkapäämittaista kokeilua yläasteella. Saan hiuksistani koko ajan kehuja ja viimeisella kampaamokäynnillä kampaaja oli aivan haltioissaan hiuksistani.
Mutta kun polkka olisi niin tyylikäs...

Kuontalo on tällä hetkellä hyvässä kunnossa ja kauniin värinen, eli mitään kuntoon liittyvää syytä leikkaamiselle ei olisi.
Onko täällä joku joka olisi lyhentänyt hyvin pitkiä hiuksia radikaalisti useiden vuosien jälkeen (vyötärömitasta tai yli alle olkapäämittaan) ? Onko kaduttanut?

Pelkään jotenkin myös läheisten reaktioita, vaikka oma kuontalonihan se on. Äitini on joka ikinen kerta leikkaamisesta puhuessani tokaissut "älä leikkaa!" ja kun hiljattain tapasin muutamia vanhoja ystäviä pidemmän tauon jälkeen, hiuksistani tuli illan puheenaihe ja päädyin jakelemaan vinkkejä. Jotenkin leikkaamiseen on isompi kynnys, kun on lähipiirille aina ollut se "pitkätukkainen henkilö."

Mutta sitten taas huomaan huokailevani niille polkkatukille lehdissä.

Minä! Mutta siitä on jo kaks vuotta. Piristystähän se toi, mutta kaduin sitä melko äkkiä. Hyvä puoli siinä oli se että osaan arvostaa pitkiä hiuksia paljon enemmän nyt kun vielä muistan miten hankalaa se lyhyt kampaus oli
Mutta kannustan kuitenkin kokeilemaan, varsinkin jos ei sulla koskaan ole lyhyitä ollut, ei sitä koskaan tiedä miten hyvin niissä viihtyy jos ei koskaan ole kokeillu.

Mulla oli viimeksi lyhyt tukka joskus 5-vuotiaana. Sen jälkeen aloin vaatia pitkää tukkaa. Ei ei ole juurikaan muistikuvia siitä millaista oli olla lyhyttukkainen.

Kun silloin yläasteella kaverien yllyttämänä lyhensin olkapäämittaan, olin heti seuraavana aamuna vääntämässä itkua vessan peilin edessä ja vannoin etten ikinä leikkaa. Pelkään vastaavanlaista kokemusta, mutta toisaalta kyseisestä hetkestä on n. 10 vuotta ja  mietin olisiko lopputulos nytkin sama.

Pitäisi varmaan photoshopata joku kuva.

Kun 14-vuotiaana lähti tukka ekan kerran lyhyeksi kävin ensin jossain "kotiparturissa" ja hän leikkasi mulle tosi tyttömäisen polkkatukan kun halusin ihan lyhyen! Menin kotiin itku kurkussa ja kotona itkin peilikuvalleni Sitten äiti soitti tutulle parturille (joka on tosi pro) ja sain vielä ajan samalle illalle. Kyseinen parturi leikkaisi mun hiukset ihan lyhyeksi pörröpääksi ja olin NIIN onnellinen. Sain ihan valtavan kammon polkkatukkaan tuosta kokemuksesta

Sama kuvio toistui nyt uudelleen 14-vuoden jälkeen jolloin olin pitänyt tukaa pidempänä vuosia ja pyydän lyhyttä parturissa. Ja parturi leikkaa mulle polkkatukan!!! :S Olin aluksi aivan kauhuissani tästä tukasta mutta nytten olen tottunut. En ole vieläkään täysin tyytyväinen, mutta mulla on vaalennusprojekti meneillään joten keskityn nyt eka siihen ja katson sit syksymällä jos raskis käydä taas parturissa...

Tässä hiukset n. 3kk ennen leikkausta



Pari päivää parturin jälkeen:

Täältä ilmoittautuu eräs mukakin kasvattelija joka taitaa kohta hieman repäistä.. Olen bongannut ihan täydellisen mallin jota haluan päästä koklaamaan! Leikkaamiseen on montakin syytä; hiusten huonokuntoisuus, hiuspohjan ihottuma joka vain pahenee hiusten kasvaessa, rahan säästäminen kun ei tarttis pitkään aikaan enää tilailla mitään jne. Kasvaahan ne hiukset sitten takaisin jos välttämättä täytyy saada, tosin musta on alkanut tuntuu ettei nuo pitkät hiukset sovi tällaiselle pääkopalle.. Ja hiuspohjan kutiaminen, voi että tulee olemaan ihanaa kun siitäkin pääsee eroon!

Voi apua, olen aivan innoissani!

Blääh. Jaksoin kasvattaa hiukset hieman lapaluun yläreunan yli, sitten meni hermo. Pätkäisin reilusti rikottuun polkkaan. Mies itki, minä en  Nää on taas niin helpot...

Katariina kirjoitti: Blääh. Jaksoin kasvattaa hiukset hieman lapaluun yläreunan yli, sitten meni hermo. Pätkäisin reilusti rikottuun polkkaan. Mies itki, minä en  Nää on taas niin helpot...

Mieki muuten monesti huomannu, että mies on se, joka ei muutosta haluis siis meillä mun parisuhteessani. Tässä vastakin kun hairahduin pohtiin ääneen hiusten leikkuuta, mies sanoi, ettei halua mun leikkaavan.. Vaikka mulla ON ollu semmonen VB-superminikin meijän 6 v kestäneen suhteen aikana. Tosin seurustelun alkaessa tukka oli pitkä, puoleen selkään melkeen..

Niin sitten sitä itekin alkaa pohtia, et kantsiiko.. kun sitte taas kaduttaa ja vasta selvisin kasvatusprojektissani tähän asti.. Ja sit se kierre alkaa alusta, ekaks saat kasvatettuu pitkän tukan, leikkaat sen ja huomaat olevas kasvattamassa sitä muodikasta lyhyttä uudelleen pitkäks..  (ja tää pohdiskelu tarkotti nyt lähinnä mua ja mun tyyliäni tukkamaailmassa.. )

Vihdoinkin sain iskostettua päähäni että pituus on toisijainen asia kuntoon verrattuna. Hiukset ehti kasvaa lapaluiden väliin ja kun annoin edellisen hennavärin vapaasti haalistua päässäni paljastui alta kestovärjäyksillä pilatut latvat. Vaikkei ne ihan mahdotonta hamppua ollutkaan, niin kontrasti hyväkuntoiseen tukkaan joka ylettyy jo korvien alle; näky ei ollut kovin sopusuhtainen.
Nyt on vaan paljon helpottuneempi olo. Hiukset kasvaa aina takaisin ja siihen asti voi nauttia terveistä latvoista.

Belle, niin tuttua  sitä on aina jotenki "ennyttiiämitämietekisin", kun mielipiteitä satelee laidasta laitaan. Itteki olen joinain hetkinä sitä mieltä, että lyhyt sopii mun kasvonpiirteille ehdottomasti paremmin, mutta esim. toissailtana taas anoppi kehui tukan pituutta ja leikkausta just nyt, vaikka aiemmin oli kehumassa sitä poikalyhyttä.. Argh. Tiiä tässä sitte, mitä sitä haluais. 

Tuo jahkailu leikatako vai ei on kovin tuttua. Aina se on minun kohdallani päättynyt lyhyeksi leikkaamiseen, joskus nopeammin, joskus pidemmän mietiskelyn jälkeen. Viimeisin kerta oli tässä kuussa, kun leikkuutin hartiamittaiset hiukseni malliin, jossa takahiukset ovat muutaman sentin mittaiset ja etuhiukset sitten hieman pidemmät (pisimmät yltävät puoleen väliin korvaa). En tiedä lasketaanko hartiamittaisia pitkiksi muiden silmissä, mutta henkilökohtaisesti ne olivat minusta jo pitkät. 

Päätös ei harmita, vaikka lyhyttä mallia joutuukin pesemään ja muotoilemaan enemmän. Pidemmät hiukset saattoi laiskasti vain harjata ja sipaista ponnarille. Syynä leikkuuseen oli tällä kertaa se, että latvat olivat huonossa kunnossa, väri epätasainen ja ajattelin lyhyessä mallissa olevan helpompaa kasvattaa oma väri takaisin. Värjäyskierteestä eroon pääseminen ei ole mitään herkkua, kun se juurikasvu olis niin näpsäkkä peittää jollain värillä. 
Aikomuksena on pitää malli lyhyenä, kunnes ainakin enimmät värjätyt osiot on saatu leikattua pois. Sitten alkaa taas kasvatus.

Tulin juuri kampaajalta ja aamulla vielä rupesin empimään, että pyydänkö sittenkin 2cm latvojen tasausta... Päädyttiin leuan alapuolelle ulottuvaan polkkaan. Pituutta ei siis lähtenyt ihan niin paljon kuin olin aluksi ajatellut (mielessä oli enemmänkin tuon avataren mukainen polkka), mutta parempi aloittaa näin maltillisesti. Ehkä muutama cm pois ja reilummin eteenpäin pitenevää linjaa sitten seuraavalla kerralla.

Laskin jo, että noin vuoden kasvatuksella pääsen jo aika pitkälle jos alkaakin kaduttaa parin päivän päästä .Näyttää kivalta ja tykkään, mutta toivottavasti saan laitettua yhtä kivasti itsekin. Hiusten kunto oli ihan ok pitkänäkin, mutta nyt näyttää huomattavasti paremmalta ja paksummalta.

Jään odottamaan lähipiirin järkyttyneitä kommentteja. Kavereiden ja poikkiksen oma vika, eivät ottaneet kantaa suuntaan tai toiseen ja jos tämä on heistä hirveä niin olisivat kieltäneet jyrkästi leikkaamasta  ;D.

Ihana kuulla, Bele, että olet tyytyväinen uuteen tukkaasi Itse pohdin ihan samaa, perjantaina kampaajalle ja pitkästä polkkatukka ois harkinnassa. Uskallan tai sitten en. Äiti ja sisko ovat polkan kannalla, toisaalta pitkää tukkaa on kehuttu myös paljon. Vaikeata...

No niin, eilen kävin kampaajalla ja yli puolet hiusten mitasta jäi kampaamon lattialle. Kampaaja oli aivan suloinen, kysyi vielä, että "oletko ihan varma?" Olin minä. Ja todella tyytyväinen uuteen pörröiseen polkkatukkaan otsiksella, luonnonkiharat jaksaa nousta ja pää tuntuu paljon kevyemmältä. Kehuja tuli kaikilta, mukavalta tuntuu sekin. Nyt alkaa mun syyslook olla pikkuhiljaa kasassa.

Tääläkin tuli leikattua pitkä lyhyeksi viime viikon torstaina ja just love this look right now  Onneks kommentit on ollu pelkästään positiivisia ja mikä yllättävintä, kampaajalta lähtiessä ei harmittanu vähääkään - eikä harmita vieläkään, ois vaan pitäny taas aiemmin uskaltaa tehä se, mikä ittelle parhaiten sopii.

Leikkasin pitkät (puoleen selkään) hiukseni melko lyhyestä mielijohteesta Victoria Beckham -tyylisesti lyhyeksi pitkällä otsiksella ja nyt 3 vuoden jälkeen on taas saman mittaiset hiukset. Näin välillä yöllä untakin että oli taas pitkät hiukset ja aamulla oli hirveä pettymys kun hipoivat vasta olkapäitä

Mutta eipä tuo turha tuska ollut kuitenkaan, eipähän tarvitse enää miettiä miltä näyttäisi lyhyillä hiuksilla ja ei todellakaan tarvitse enää leikata

Chantel kirjoitti: Näin välillä yöllä untakin että oli taas pitkät hiukset ja aamulla oli hirveä pettymys kun hipoivat vasta olkapäitä

Hieman OT, mutta tää on aivan kamalaa! Mäkin nään useasti unia mun edesmenneistä hiuksista, ja sitten sitä jää aina haikailemaan pituutta tai väriä ja voi että kun aamulla kyrsii.. 

^, ^^ OT jatkuu. Minulla menee päinvastoin eli näen unia, joissa olen leikannut hiukset lyhyiksi tai värjännyt tummiksi ja unessa kaduttaa. Ja sitten herätessä helpottaa, kun huomaa, että hiukset on edelleen tallella ja vaaleina. Ehkä nämä unet on osasyynä siihen, etten koskaan tee mitään radikaaleja hiusmuutoksia. Välillä saatan korkeintaan pätkästä lähemmäs olkapäitä tai leikata otsiksen.

Itsekin oon nähnyt unia missä olisi taas pidemmät hiukset lyhennyksen jälkeen.

Muistan sillon ku viimeks leikkautin fledan lyhyeks puoliselänmittasesta (eli vuonna 2005). Sillon kaduin ihan sairaasti, kun läksin kampaajan penkiltä ja yritin totuttautua uuteen lookkiin. Nyt ei ole katumuksen häivähdystäkään näkyny maisemissa 

Ja joo, noi tommoset unet on tuttuja mullekki Ainaki liittyen just pituuteen ja väriin. Ja kun herää, on aina saanu huokassa onnesta, ettei tilanne ookaan ollu se, mikä oli unessa.. TOSIN itekki sillon kun kaduin letin leikkuuta, näin unta pitkästä tukasta ja itkua melkeen tihrustelin kun heräsin. Nyt ei taija olla siitä pelkoa

http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak- ... 2450_n.jpg
laitanpa nyt tännekin
Eli eilen lähti hennat pois 112cm--->15cm
eikä edes harmita, nyt voin aloittaa kasvattamisen alusta omalla maantienharmaalla.

^ Sun pitkät hiukset oli aivan käsittämättömän upeat, mutta myös tuo uusi tukka sopii sulle uskomattoman hyvin! Todella viehättävästi kehystää sun kasvoja ja väri on kaunis, jotenkin ihanan raikas. Teit kyllä hyvän ratkaisun, ja nyt voit sitten kasvatella taas kaikessa rauhassa. Vaikka saattaa kyllä kavereillesi ja tutuillesi olla jonkinlainen shokki... 

^^uuh mitkä tukat. Lyhyt sopii sulle ihan mielettömän hyvin, himoitsen nyt taas itsekin leikkausta lyhyempään ja omaa väriä voihan pirkale 

^Senttimääriä katsoen reaktioni oli "Oho!", mutta uusi lyhyempi tukka sopii kyllä erinomaisesti. Näyttää juuri silti miltä toivoisin näyttäväni itse, jos mulla olisi lyhyet hiukset. (Sun hiuksesi näyttävät tuossa mitassa paljon paremmilta (lue: todella hyviltä) kuin omani, joita ei saanut asettumaan mitenkään halutulla tavalla. )

Tiliantti on kyllä ollu rohkee, melkonen muutos! Ja sun kasvonpiirteilles lyhyt (tai no, toi on puolipitkä) sopii vallan mainiosti! 

Heippa kaikki!

Olen pitkään seuraillut kaikkia keskusteluja vaan lukijana, mutta kun nyt olisi tämä pitkistä lyhyiksi -operaatio edessä, niin ajattelin osallistua ihan kirjoittamallakin

Osaisiko joku suositella, millainen mallin kannattaisi olla luonnonlaineikkaassa (lyhyenä se on kyllä ollut aina oikeastaan luonnonkihara, minulla on siis ollut joskus jonkinnäköinen polkka, nyt on lähes lapaluihin kerrostettu pitkä tukka) tukassa? Haussa siis noin leukamittainen polkkamalli, tai ehkä vähän lyhempikin. Suoristusrautaa en jaksaisi joka aamu käyttää, paitsi otsatukkaan on pakko Joten mikä ihme olisi sellainen malli, joka vähän hillitsisi tuota kiharaa? Ideoita kellään? Otsatukka siinä ainakin pitäisi olla, koska sellainen on nytkin ja se hyvin piilottaa korkeaa otsaani. Nyt on pitkä tasaotsis mutta sivuotsis on harkinnassa

^ Kenties Katie Holmesin polkka voisi olla lähellä hakemaasi. Vaikka hän usein esiintyykin suorien hiusten kanssa näyttää malli sopivan hyvin kiharoillekin  .

No niin, lauantaina lähti sitten 20 cm pituudesta. Näytin juurikin kuvia Katie Holmesin tukasta, malli näytti niin hyvältä suorana erityisesti, että se otettiin lähtökohdaksi. Kuitenkaan koska omaan luonnontaipuisaan ei kerroksia voi juurikaan laittaa tai muuten ne lyhyimmät kihartuvat ihan mahdottomiksi, leikkaus jätettiin lähes kokonaan kerrostamatta.

Ja voi että tämä onkin ihana Alkoi mennä jo hermot sen huonokuntoisen tukan kanssa, joka oli aina takussa ja kesällä hiosti. Nyt kun tukka loppuu leukaan niin kivasti pääsee tuuli vilvoittamaan niskaa Ja kaiken lisäksi tämä näyttää sopivan minulle ihan hyvin. Latvat tuntuu ihanan paksuilta ja hyväkuntoisilta. Hyvä että uskalsin!

Niin että kiitos vaan SC kuvasta

Mä en leikannut koko päätä lyhyeksi, mutta sen verran kuitenkin että kainaloihin ja takaa lähes BSL pituiset hiukset on nyt etuhiuksilla varustettu ja takaakin lähti ainakin 10cm. Ollaan nyt tässä, lyhyempikin houkuttelisi kun löytäisi itselle sopivan mallin, mies vaan ei oikein ole lämmennyt lyhythiuksiselle vaimolle joten kai sitäkin täytyy hieman kuunnella...?

SannaS kirjoitti: lyhyempikin houkuttelisi kun löytäisi itselle sopivan mallin, mies vaan ei oikein ole lämmennyt lyhythiuksiselle vaimolle joten kai sitäkin täytyy hieman kuunnella...?

Niin, kai sitä pitäisi, mutta kun... Munkaan mies ei oikein tykkää lyhyistä hiuksista naisella, ja mä typerys menin just leikkimään eräällä makeover toolilla, ja siellä oli niin monta mulle hätkähdyttävän hyvin sopivaa nimenomaan lyhyttä hiusmallia, että tekis mieli leikkauttaa lyhyeksi! Ei mun hiukset nyt erityisen pitkät ole, ehkä vähän reilu 40 cm, ja viime joulukuun jälkeen olen niistä jo yli 10 cm pätkäissyt, eli ei lisä enää kauheasti kirpaisisi, mutta... Saan kohta kai alkaa etsiä uutta miestä jos leikkaan loputkin. Ristiriitainen ja hämmentävä tilanne. Mitähän tässäkin pitäisi tehdä... Hirveää, että aika ajoin iskee kamala palo vaihtaa lyhyeen hiusmalliin.

Mutta toisaalta. Sähän oot silti sama mimmi, olipa sulla pitkä tai lyhyt tukka, eller hur? .. Mun mies ei ole koskaan valittanut tukan pituudesta saati sit sanonu, kumpi mulle/yleensä naisille ois parempi, toteaapa mun kyselyihin aina vain "kunhan sinä itte pysyt sinuna ittenäs, tukalla ei väliä vaikka vetäisit kaljun".

^ Ja meillä sanonta kuuluu, että "tykkään susta vaikka sulla ois kana päässä".  

Ehkä mä käytän tuota miesjuttua tekosyynä, kun en itse uskalla ryhtyä tuumasta toimeen ja leikkauttaa hiuksiani! Mutta kyllä mua oikeasti vähän pelottaa se, kun mies sanoi, että: "Leikkaa vaan, mutta sitten leikkaan kyllä minäkin!" Sen hiukset on ihanat, pitkät (n. 60 cm) ja paksut, ja olisi katastrofi jos se oikeasti toteuttaisi uhkauksensa. Se on vielä sen luonteinen, että voisin kuvitella sen hyvinkin silkkana protestina pätkäisevän lettinsä, vaikka ei oikeasti edes haluaisi lyhyitä hiuksia.

Mulla on kyllä menneisyydessä ollut kauankin lyhyet hiukset, sekä tummana että vaaleana, ja viihdyin niissä kieltämättä tosi hyvin ja sain myös kommenttia, että lyhyt malli korostaa kivasti kasvonpiirteitä ja pitkä kaula pääsee oikeuksiinsa paremmin kuin pitkien hiusten kanssa jne. Mutta mua kauhistuttaa hieman sekin, että entä jos lopputulos ei miellytäkään, ja sit on taas edessä ne kamalimmat kasvatusvaiheet, joissa hiuksia ei saa kuriin millään ja ne näyttävät vain hirveiltä.

lumimansikka kirjoitti: ^ Ja meillä sanonta kuuluu, että "sä tykkään susta vaikka sulla ois kana päässä". 

juuri näin.

Njoo, onhan se tieten aina pähkintää, jos toisella on kovasti halu pitää sut pitkätukkasena. Itte omalla kohdallani voin sanoo, että vaikka väliin iskee hullu hinku kasvattaa pidempää (ja monesti ollu BSL-tukka, viimeks pikkasen yli vuos sitte, tai ainaki liki sitä pituutta) niin mulle ja mun lärville sopii parhaiten lyhyt tukka. Olen paljon nuoremman näkönenki nyt

Mut tsemppilöitä. Vaihtelu kuitenki virkistää.. Ittelläki vähän mietinnässä, mitä hauskaa uutta vois kehittää.. 

scarface kirjoitti: Mutta toisaalta. Sähän oot silti sama mimmi, olipa sulla pitkä tai lyhyt tukka, eller hur? .. Mun mies ei ole koskaan valittanut tukan pituudesta saati sit sanonu, kumpi mulle/yleensä naisille ois parempi, toteaapa mun kyselyihin aina vain "kunhan sinä itte pysyt sinuna ittenäs, tukalla ei väliä vaikka vetäisit kaljun".

Ihana asenne sun miehellä &nbsp;<3.

Silloin kun me ruvettiin seurustelemaan niin mulla oli solisluumittaiset hiukset. Mies ei ollut hirveän innoissaan kun rupesin puhumaan polkaksi leikkaamisesta. Lyhyiden hiusten vastaiset muminat loppui kuitenkin tykkänään, ilmeisesti hänelläkin on sen verran tyylisilmää, että huomasi &nbsp;miten mun ohuet hiukset on lyhyempinä paljon paremman näköiset kuin pitkänä luiruna. Nykyään mies on aina sanonut reippaasti "tee mitä haluat" kun olen ollut leikkauttamaan menossa tai pohtinut uusia värikokeiluja .

Miehet on sopeutuvaisia, kun niille esittelee kivoja malleja niin taipuvat ajan oloon ajatukseen lyhyemmistä hiuksista . Sitä paitsi vaimokkeen hyvä mieli onnistuneesta hiusmuutoksesta heijastuu miehenkin&nbsp; mielialaan .

Tällä hetkellä tilanne on se, että haluaisin vähän kasvattaa mutta mulla on koko kevään + alkukesän ollut niin rajua hiustenlähtöä, että kunto on todella onneton ja hiukset ohentuneet pituuksista ja latvoista melko surkeiksi. Seuraavalla kampaamokäynnillä vedän pixien. Miehen kanssa eilen katsottiin tätä mun onnetonta reuhkaa ja hän tarjoutui vetämään sen koneella, pisin talla olisi 24mm. En taida kuitenkaan uskaltaa.

^hyvin on sullakin asiat suttaantuneet miehen kanssa noissa tukkamuutoksissa ja eipä siinä tosiaan kauaa kestä, jos ottaa jotain uutta mallia tms hiuksiinsa, niin kohtuullisen helposti ja nopeasti kuka vaan siihen sit tottuu (vaikka ois sitten just ite se, kellä kestää tottumisen kans kauiten!) Huomannut olen ainakin työmaalla; kun tulen tänään blondina ja polkkatukkasena töihin, voin huomena olla brunette ja lyhyttukkanen, eikä se ketään hetkauta kauaakaan (miesvaltainen ala, pieni työpoppoo, ollaan kaikki ku yhtä suurta perhettä).

Sama juttu tosiaan oman ukonkin kanssa.

^ Heh, mulla on meidän seurusteluaikana ehtinyt olla värejä punaisesta mustanruskeaan ja siltä väliltä, sekä solisluumitta ja lyhimmillään kananperse. Se pixie on vielä edessä&nbsp; . Mies tuntuu tyytyväiseltä, nyt kun mulla on ollut suht saman mittainen ja -sävyinen kuparipolkka jo 5kk ja isompia muutoksia ei siis ole vähään aikaan ollut...

Olin talvella yhdessä koulutuksessa ja siellä oli entinen työkaveri, joka oli nähnyt mut edellisen kerran puolta vuotta aiemmin, kun hiukseni olivat vielä solisluumittaiset ja mahonginväriset. Tilaisuudessa mulla oli mustanruskea kananpersemalli ja hän tuli kauhistelemaan, ettei ensin meinannut edes tuntea&nbsp; .

^&nbsp;

Täytyy olla ihan tyytyväinen, et tää on uusiutuvaa luonnonvaraa.. Meikäläiseen iskee kyllästys kohtuunopeesti, vaikka ois kuinka kivan mallin ja leikkauksen päähänsä löytänyt. Sitä kai vaan on niin.. nainen&nbsp;

Mä oon leikkauttanut vaan kerran tukkani lyhyeksi, reilusta bsl-mitasta polkaksi. Eihän se kumminkaan mikään iso muutos ollut ja siitä tukasta pidinkin kauan aikaa enkä alkanut kaivata pitkiä hiuksia. Huomaamattani ne vain hujahtivat olkapäämittaan ja sitten aloinkin kasvattaa tukkaa. Enää en leikkaisi lyhyeksi, tykkään pidemmistä niin paljon enemmän&nbsp;

Päätös on tehty, ja perjantaina lähtee lähemmäksi puoli metriä tukkaa, jolloin päädyn keskipitkään hiusmalliin. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulle tulee noin lyhyt hiusmalli, eli olen hyvin innoissani ja peloissani!
Mallin suhteen olen vielä vähän hakusalla, a-linjainen pitkä polkka himottaa eniten tällä hetkellä, mutta mulla ei ole mitään tietoa minkä mallinen pääkoppani on, saatika että sopiiko sellainen kasvoilleni. Noh, inspiraatiokuvia kasa mukaan ja toivotaan, että kampaajalla on omakin visio asiasta.

sininen kissa kirjoitti: Heti kun leikkaus oli valmis, huomasin että ei tämä ole mun juttu. Kaikki muut kyllä kehuivat, mutta itse päätin että nyt on lyhyet tukat nähty ja loppuelämäni mulla tulee olemaan pitkä. Lyhyt tukka korosti mun naamataulussa sellaisia piirteitä joita itse inhoan eniten, eikä mulla ollut naisellinen eikä kaunis olo kynityllä "kananpersetukalla"&nbsp; &nbsp; Kasvatan vähintään puoleenselkään, ehkä jopa takapuoleen asti.

-Lainaus itseltäni lähes 8 vuoden takaa.

Niinpä se mieli muuttuu. Tuon kananpyllytukan jälkeen annoin kasvaa alaselkään asti. Välillä lyhensin BSL:ään ja kerrostin reilusti. Sitten kasvatin taas tasapitkäksi ja mid-backiin. Kunnes syksyllä 2012 tuli armoton sulkasato työstressin seurauksena. Ennen 7.5 cm paksuinen ponnari oheni 5.5 cm:iin. Katselin aikani pikkusormen paksuista lettiä ja takkuuntuvia lirulatvoja. Kunnes tänä syksynä leikkautin rikotun hieman eteenpäin pitenevän polkan. Ja rakastuin! Tukka näyttää tuplasti paksummalta, sitä on helppo laittaa monella tavalla, ja itse asiassa tämä malli sopii kasvonpiirteisiini ehdottomasti parhaiten. Ja tämä tuntuu niin omalta, mun persoonaan sopivalta! Ei ole yhtään "kalju" tai epänaisellinen olo, tukka ei tunnu lainkaan liian lyhyeltä. Rasvoittuva päänahkani ei enää kutise, kun tämän voi helposti ja nopeasti pestä päivittäin. Ainoa miinuspuoli on se, että tämä kasvaa nopeasti pois mallista, joutuu käymään noin 4-6 viikon välein leikkauttamassa.

Olisi kannattanut leikata jo aikaisemmin, eikä kasvattaa väkisin sellaista tukkaa joka ei näytä hyvältä. Ihmeellistä, miten kauan olinkin fiksoituneena pitkiin hiuksiin. Vasta nyt tajusin, että itselläni se mielikuva pitkistä hiuksista on aina paljon parempi ja kauniimpi, kuin se miltä ne sitten todellisuudessa näyttää.

Päinvastoin kuin monen muun foorumilaisen miehet, mun mies ei tykkää (liian) pitkistä hiuksista naisella. Mies oikein kannusti mua muutokseen, kun aloin puhua leikkauttamisesta. Äskettäin hän huomautti, että tukkani on jo ylikasvanut ja voisin käydä siistimässä.&nbsp;

Kerran olen tämmöisen radikaalimman leikkauksen toteuttanut. Juuri ennen yläasteelle siirtymistä nuorena tyttönä pätkäisin pitkät hiukset pitkäksi polkaksi. Lähti siinä ainakin 50 senttiä pituudesta. Silloin se ei paljoa hetkauttanut, saattoi olla jopa vaan äidin idea hankkia mulle vähän kätevämpi malli tukkaan eikä itselläni ollut kummempaa mielipidettä siitä millaiset hiukset mulle tulee. Siksikään en osannut pitkiä hiuksiani kaivata ja viihdyin puolipitkissä hiuksissa ihan mukavasti.
Nyt tuntuisi ikävälle leikkauttaa lyhyt malli, vaikka välillä se käy mielessä. Mulla on joku kumma usko, että lyhyet hiukset sopisi mulle, vaikka polkkaa tai sitä lyhyempää mallia ei tässä päässä ole nähty aikuisiällä. Nyt olisi niiiin hyvä sauma kokeilla apl-mittaista luomutukkaa, mutta oon vielä niin kiintynyt pitkiin hiuksiin. Mun pitää kai vaan saada ensiksi kokea ne unelmahiukset ennen kuin kestää kokeilla jotain uutta.