Pitkien hiusten leikkauttaminen lyhyiksi

[Herya]

^ Noniin nyt on sitten leikattu. Bsl pituisesta kuontalosta on jäljellä vain vähän vajaa olkapäille ulottuva tukka joka pitenee edestä ja oon kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Sopii paljon paremmin mulle tälläinen lyhyempi malli . Vähän ehkä pitää vielä tasoittaa jahka tukka ensin kuivuisi niin näkee paremmin.

[Heidijohanna]

Wow    Minä odotan innolla ensiviikkoista parturiaikaa että pääsen saksituttamaan hiukset vielä lyhyemmäksi. Nälkä kasvaa syödessä  Saa nähdä kuinka lyhyessä tukassa tulen parturista kotiin,  tunnistaakohan mies ja lapsetkaan enää mua parturin jälkeen 

[Georgina]

Olen huomannut katselevani kaihoten polkkatukkia. Minulla on ollut tosi pitkä tukka koko ikäni lukuunottamatta lyhyttä olkapäämittaista kokeilua yläasteella. Saan hiuksistani koko ajan kehuja ja viimeisella kampaamokäynnillä kampaaja oli aivan haltioissaan hiuksistani.
Mutta kun polkka olisi niin tyylikäs...

Kuontalo on tällä hetkellä hyvässä kunnossa ja kauniin värinen, eli mitään kuntoon liittyvää syytä leikkaamiselle ei olisi.
Onko täällä joku joka olisi lyhentänyt hyvin pitkiä hiuksia radikaalisti useiden vuosien jälkeen (vyötärömitasta tai yli alle olkapäämittaan) ? Onko kaduttanut?

Pelkään jotenkin myös läheisten reaktioita, vaikka oma kuontalonihan se on. Äitini on joka ikinen kerta leikkaamisesta puhuessani tokaissut "älä leikkaa!" ja kun hiljattain tapasin muutamia vanhoja ystäviä pidemmän tauon jälkeen, hiuksistani tuli illan puheenaihe ja päädyin jakelemaan vinkkejä. Jotenkin leikkaamiseen on isompi kynnys, kun on lähipiirille aina ollut se "pitkätukkainen henkilö."

Mutta sitten taas huomaan huokailevani niille polkkatukille lehdissä.

[Choko]

^ Molempi ihana! 
On tosi tyylikäs tuo lyhyt malli.

Mulla on monen vuoden pitkän vaivan, tappelun ja kasvatuksen jälkeen vihdoin bsl-pituiset hiukset, jotka on tosi kivat, jos niitä jaksaa laittaa... Monet ovat kehuneet ja sanoneet, että onpa hienot hiukset, älä nyt vaan leikkaa!! Krhm, ja mulla päässä pyörii koko ajan ajatus, että leikkaanko vai enkö leikkaa, siinäpä pulma! 

Mulla on ollut niin lyhyet hiukset, että en saanut niitä kiinni ja sen jälkeen oli aika pitkään leuan alle ylettyvänä, kerroksittain leikattuna pehkona. Monet kehui sitäkin söpöksi, mutta enemmän kehuja olen saanut pitkästä tukasta. Nyt haluan joka toinen päivä pitkät ja joka toinen päivä lyhyet hiukset. Äh, mitä ongelmia... 

Lyhyt tukka on kyllä paljon helpompi laittaa ja pysyy kuohkeana paljon pidempään. Sitten taas toisaalta lyhyestä, kuohkeasta tukasta tulee tosi nopeasti mummomallinen ja mä olen vasta kolmekymppinen... Olen tyyliltäni klassinen (monet sanoo elegantiksi...) eli en ole yhtään rock-henkinen, enkä tykkää kynityn näköisistä hiuksista...ja tämän kun sanoo kampaajalle, niin tuloksena on mummo. Ideoita, anyone???

[Georgina]

Antur, hiuksesi ovat upeat sekä ennen että jälkeen-kuvissa!  On se polkka vaan niin elegantti.

Minä olen miettinyt polkkatukkaa otsiksella, vähän sellaista 20-luvun henkeä.

Kuin Audrey Tautou Améliena,

http://stylefrizz.com/img/audrey-tautou-images.jpg

Louise Brooks

http://madimcm.files.wordpress.com/2009 ... helmet.jpg

tai Crystal Castlesin laulaja Alice Glass:

http://blog.muchmusic.com/archives/imag ... l-list.jpg



Pitkä tukka on usein minusta vähän tylsä. Saisihan siihen kaikkia jänniä kampauksia, jos olisi joku laittamassa - tai aamuisin 2 h ylimääräistä aikaa. Tykkään kyllä toisaalta todella paljon nutturoista, lettikampauksista yms. joten mietin jäisinkö kaipaamaan niitä. Useimmiten laitan tosin vain letin tai korkean poninhännän jotta hiukset eivät olisi töissä tiellä.
Toisaalta jos hiukset ovat kovin pitkät, niiden laittaminen alkaa olla vaivalloista ja vaatia niin erikoislaatuisia lenkkejä ja solkia ja sellaista pinnimäärää, ettei homma motivoi usein. Nykynaisella kun harvemmin on niitä kamarineitoja kampaamassa ja laittamassa. 

Moni tuttu jolla on ollut joskus aikuisiällään pitkät hiukset on sanonut ettei kadu leikkaamista yhtään. Mutta kun on jotenkin se pitkätukkaisen identiteetti...

Choko: Minusta tällainen Katie Holmes-tukka on tosi tyylikäs, jos tykkää otsiksista. Samalla nuorekas ja ajaton.

http://blogs.uit.tufts.edu/mediafrontan ... holmes.jpg

[Choko]

^ Joo, kiitos, jotain tuollaista voisin harkita!  Tosi söpön näköinen look.

Mutta mua mietityttää myös, kun pidän niin paljon kaikenmaailman hiusvirityksistä, nutturoista, lettikampauksista yms. ja osaan mielestäni niitä ihan hyvin omaankin päähäni vääntää...  ...että sitten varmaan taas harmitus nousisi, jos pätkäisisin nyt. Mutta kun kuitenkin sitten taas toisaalta...    Aaahaharg!!!

[pitkätukka]

Toisaalta jos hiukset ovat kovin pitkät, niiden laittaminen alkaa olla vaivalloista ja vaatia niin erikoislaatuisia lenkkejä ja solkia ja sellaista pinnimäärää, ettei homma motivoi usein.

Ei välttämättä. Aika moni (minä mukaan lukien) pärjää erittäin pitkienkin hiusten kanssa minimissään vain 1-2 hiuspuikolla, muutamalla erikokoisella hammasklipsillä, parilla sopivanmallisella soljella (Ficcare ja Flexi-8), hiuslenkeillä ja about 10 hengettömällä (missä on mukana jo muutama varakappale siltä varalta, että joku katoaa). Niillä saa taiottua parissa minuutissa erilaisia nutturoita, lettejä jne. Itse asiassa pärjäisin vain 1-2 puikolla, parilla resorilenkillä ja muutamalla hengettömällä. Flexit, Ficcaret ja hammasklipsit ovat vain vaihtelua elämään  ;D

Ainakin minulla meni lyhyisiin ja puolipituisiin hiuksiin päivittäin paljon enemmän aikaa. Silloin piti pestä melkein joka päivä, koska hiukset painuivat yön aikana pahan näköisiksi, tarvittiin muotoilutuotteita ja -välineitä,... Pitkien hiusten kampauksiini on mennyt aikaa enintään 10 minuuttia aamuisin. Useimmat nutturat ym. teen max 1-5 minuutissa. Niin, ja hiukset ovat aina aamuisin hyvin ilman, että ne täytyy ensin pestä ja muotoilla.

Tietysti jos haluaa esim. kihartaa pitkiä hiuksia kampausten pohjaksi, aikaa varmaan meneekin paljon. Itse en ole vaivautunut juurikaan tekemään sellaista. Olen todennut, että pitkät hiukset ovat kätevä "pese ja pidä" -malli, joka toimii jo itsessään hyvänä pohjana vaikka minkälaisille nopeille kampauksille. Puikot ovat osoittautuneet toimivimmiksi välineiksi. Ne ovat hiusystävällisiä, nopeita ja helppoja käyttää sekä pitävät hyvin. Pitävyys riippuu tietysti myös hiuslaadusta. Eivät varmaan pidä loistavasti kuitenkaan hirmuisen paksuja ja pitkiä hiuksia. Omani ovat siinä mielessä ihanteelliset. Yksikin puikko riittää yleensä.

Toki jos lyhyt tukka oikeasti houkuttaa, niin siitä vain  :). Jos kuitenkin on hyvin selvästi identiteetiltään pitkähiuksinen, voi olla hyvä harkita jonkin aikaa ennen kuin tekee mitään radikaalia.

[Georgina]

Minun hiukseni "kasvoivat ulos" normipuikoista jonkun aikaa sitten. Vaikka kuinka väänsi ja käänsi, käytti kahta puikkoa ja laittoi ponnaria alle, hiukset luiskahtivat auki hetkessä. Tukka on ilmeisesti sitten niin raskas, etteivät puikot jaksa kannattaa sitä ja puikon pituus ikäänkuin loppuu kesken. Täytyisi varmaan olla pidemmät ja paksummat puikot.
Hiuslaatuni on sekä melko paksu että erittäin liukas, joten ongelmia tulee usein juuri siinä että hiukset luiskahtelevat pois paikoiltaan. Käytän useimmiten lenkkejä ja peruspinnejä - joita pitää tökkiä esim. nutturaan paljon! Käytän usein lettipohjaisia kampauksia juuri siksi että hiuksia on hieman helpompi hallita kun ovat selkeästi "lukittuina."

Siinä mielessähän pitkä tukka on helppo, että se näyttää aina pestynä ja kammattuna hyvältä, oli sitten juhla tai arki.

[Fethenwen]

Olen huomannut katselevani kaihoten polkkatukkia. Minulla on ollut tosi pitkä tukka koko ikäni lukuunottamatta lyhyttä olkapäämittaista kokeilua yläasteella. Saan hiuksistani koko ajan kehuja ja viimeisella kampaamokäynnillä kampaaja oli aivan haltioissaan hiuksistani.
Mutta kun polkka olisi niin tyylikäs...

Kuontalo on tällä hetkellä hyvässä kunnossa ja kauniin värinen, eli mitään kuntoon liittyvää syytä leikkaamiselle ei olisi.
Onko täällä joku joka olisi lyhentänyt hyvin pitkiä hiuksia radikaalisti useiden vuosien jälkeen (vyötärömitasta tai yli alle olkapäämittaan) ? Onko kaduttanut?

Pelkään jotenkin myös läheisten reaktioita, vaikka oma kuontalonihan se on. Äitini on joka ikinen kerta leikkaamisesta puhuessani tokaissut "älä leikkaa!" ja kun hiljattain tapasin muutamia vanhoja ystäviä pidemmän tauon jälkeen, hiuksistani tuli illan puheenaihe ja päädyin jakelemaan vinkkejä. Jotenkin leikkaamiseen on isompi kynnys, kun on lähipiirille aina ollut se "pitkätukkainen henkilö."

Mutta sitten taas huomaan huokailevani niille polkkatukille lehdissä.

Minä! Mutta siitä on jo kaks vuotta. Piristystähän se toi, mutta kaduin sitä melko äkkiä. Hyvä puoli siinä oli se että osaan arvostaa pitkiä hiuksia paljon enemmän nyt kun vielä muistan miten hankalaa se lyhyt kampaus oli
Mutta kannustan kuitenkin kokeilemaan, varsinkin jos ei sulla koskaan ole lyhyitä ollut, ei sitä koskaan tiedä miten hyvin niissä viihtyy jos ei koskaan ole kokeillu.

[Georgina]

Mulla oli viimeksi lyhyt tukka joskus 5-vuotiaana. Sen jälkeen aloin vaatia pitkää tukkaa. Ei ei ole juurikaan muistikuvia siitä millaista oli olla lyhyttukkainen.

Kun silloin yläasteella kaverien yllyttämänä lyhensin olkapäämittaan, olin heti seuraavana aamuna vääntämässä itkua vessan peilin edessä ja vannoin etten ikinä leikkaa. Pelkään vastaavanlaista kokemusta, mutta toisaalta kyseisestä hetkestä on n. 10 vuotta ja  mietin olisiko lopputulos nytkin sama.

Pitäisi varmaan photoshopata joku kuva.

[Heidijohanna]

Kun 14-vuotiaana lähti tukka ekan kerran lyhyeksi kävin ensin jossain "kotiparturissa" ja hän leikkasi mulle tosi tyttömäisen polkkatukan kun halusin ihan lyhyen! Menin kotiin itku kurkussa ja kotona itkin peilikuvalleni Sitten äiti soitti tutulle parturille (joka on tosi pro) ja sain vielä ajan samalle illalle. Kyseinen parturi leikkaisi mun hiukset ihan lyhyeksi pörröpääksi ja olin NIIN onnellinen. Sain ihan valtavan kammon polkkatukkaan tuosta kokemuksesta

Sama kuvio toistui nyt uudelleen 14-vuoden jälkeen jolloin olin pitänyt tukaa pidempänä vuosia ja pyydän lyhyttä parturissa. Ja parturi leikkaa mulle polkkatukan!!! :S Olin aluksi aivan kauhuissani tästä tukasta mutta nytten olen tottunut. En ole vieläkään täysin tyytyväinen, mutta mulla on vaalennusprojekti meneillään joten keskityn nyt eka siihen ja katson sit syksymällä jos raskis käydä taas parturissa...

[Heidijohanna]

Tässä hiukset n. 3kk ennen leikkausta



Pari päivää parturin jälkeen:

[LP_Alice]

Täältä ilmoittautuu eräs mukakin kasvattelija joka taitaa kohta hieman repäistä.. Olen bongannut ihan täydellisen mallin jota haluan päästä koklaamaan! Leikkaamiseen on montakin syytä; hiusten huonokuntoisuus, hiuspohjan ihottuma joka vain pahenee hiusten kasvaessa, rahan säästäminen kun ei tarttis pitkään aikaan enää tilailla mitään jne. Kasvaahan ne hiukset sitten takaisin jos välttämättä täytyy saada, tosin musta on alkanut tuntuu ettei nuo pitkät hiukset sovi tällaiselle pääkopalle.. Ja hiuspohjan kutiaminen, voi että tulee olemaan ihanaa kun siitäkin pääsee eroon!

Voi apua, olen aivan innoissani!

[Katariina]

Blääh. Jaksoin kasvattaa hiukset hieman lapaluun yläreunan yli, sitten meni hermo. Pätkäisin reilusti rikottuun polkkaan. Mies itki, minä en  Nää on taas niin helpot...

[scarface]

Blääh. Jaksoin kasvattaa hiukset hieman lapaluun yläreunan yli, sitten meni hermo. Pätkäisin reilusti rikottuun polkkaan. Mies itki, minä en  Nää on taas niin helpot...

Mieki muuten monesti huomannu, että mies on se, joka ei muutosta haluis siis meillä mun parisuhteessani. Tässä vastakin kun hairahduin pohtiin ääneen hiusten leikkuuta, mies sanoi, ettei halua mun leikkaavan.. Vaikka mulla ON ollu semmonen VB-superminikin meijän 6 v kestäneen suhteen aikana. Tosin seurustelun alkaessa tukka oli pitkä, puoleen selkään melkeen..

Niin sitten sitä itekin alkaa pohtia, et kantsiiko.. kun sitte taas kaduttaa ja vasta selvisin kasvatusprojektissani tähän asti.. Ja sit se kierre alkaa alusta, ekaks saat kasvatettuu pitkän tukan, leikkaat sen ja huomaat olevas kasvattamassa sitä muodikasta lyhyttä uudelleen pitkäks..  (ja tää pohdiskelu tarkotti nyt lähinnä mua ja mun tyyliäni tukkamaailmassa.. )