Pitkien hiusten leikkauttaminen lyhyiksi

[Hallonnikas]

Ihan lapsena multa leikattiin hartioille oleva tukka tosi törkeän näköiseksi polkaksi.. näytin lampunvarjostimelta kun tukka oli niin paksu, otsatukka lähti takaraivosta ja oli piikkisuora ja paksu ja kasvonpiirteenikin olivat iloisesti lapsenpyöreät.

Lukion alussa kyllästyin reilu lapaluihin ulottuvaan omanväriseen tukkaani ja *nirsk* sinne lähti, tilalle tuli punertavanruskea "poikatukka". Se oli paras lyhyttukkamalli mikä mulla on ollut, mutta kappas mokomaa kun siitä ei ole kuvaa niin missään. Muistan tosiaan sen kampaajan ilmeen kun kävin varaamassa aikaa.. "Ootko ihan tosissas?" 
Seuraava samanlainen lyhennys tapahtui myöhemmin lukiossa kun hiukset oli juuri kasvaneet hartioille ja jostain syystä kaksi takaraivossa olevaa pyörrettäni villiintyivät täysin ja tekivät päästäni aina kuution muotoisen vaikka mitä olisi tehnyt... Tukka poooois..

Lukion jälkeen minulla oli jonkin aikaa joku reilu hartiamittainen tummanruskea kuontalo otsatukalla, kunnes kyllästyin ja leikkasin lyhyeksi poikatukaksi.. Avokki tuijotti operaation jälkeen meikäläistä kuin sonni uutta porttia ja tokaisi että näytän ihan Markko Märtiniltä.  En tiedä annanko sitä ikinä anteeksi.  Toiset taas sanoivat että näytin kasvoistani ihan keijukaiselta ja että lyhyt tukka sopii mulle.. En välitä niin siitä keijukaismaisuudesta..

Yhden ainoan kerran mua on ottanut päähän se että oon leikannut tukkani lyhyeksi, ja se oli tämä viimeksi tapahtunut. Hartiamittaisesta vetäisin rikotuksi leukamittaiseksi, joka vaikutti sopivalta ja kivalta leikkaukselta kuvan pohjalta ja kampaajankin mukaan... Kunnes näin valmiin tuloksen peilistä ja olisi tehnyt mieli repiä viimeisetkin haivenet päästä. Ikinä en ole mitään mallia vihannut näin kuin tätä. Paksu tukka tekee pallomaisen vaikka mistä mallista..  Nyt en tiedä tarkalleen pitäisikö vetäistä oikeasti lyhyeksi, vaiko kasvattaa pitkää ja yrittää saada omaa väriä esiin... helpompaahan se oma väri olisi saada kun ei olisi näitä ihmeen vaalennettuja palkkeja päässä. Toisaalta taas tuntuisi jotenkin turhalta vetää ihan lyhyeksi kun ei ole varaa rampata jatkuvasti kynittävänä kampaajalla. Jotenkin vaan tekisi mieli nyt kun on muutenkin lyhykäisemmät niin kiskaista ihan lyhkäsiksi... sitten taas kun tukka on pitempi niin kynnys kasvaa vaikka kuinka himoaisi kevyempää päätä.. On se niin vaikeeta.

Kauhea vuodatus.    Jos joku uskaltaa niin rohkaiskaa mua nyt johonkin suuntaan, mä olen ihan jumissa tän tukkani kanssa. Nyt ois mahollisuus tehä vaikka mitä tälle päälle kun sain kimppasynttärilahjana aika arvokkaankin lahjakortin kampaajalle joka tekee mielellään muodonmuutoksia..

[petomaani]

Mullekin tuli lyhempi malli takasin, kuten on jo toitotettu (anteeksi! mie vaan niin lujasti rakastuin tähän uuteen lookkiin  ) eli en ainakaan nyt vähään aikaan ees kuvittele kasvattelevani tukkaa. Nyt sentään tajuan pitää hiuksia aukikin, vaikka pituutta on sen verran että ponnarin saa niskaan.

[Eläimellisyys]

Mulla oli 10 vuotiaana hiukset alaselkään asti, mutta sain päähäni että haluan poikatukan. Sellaisen kävin sitten lleikkauttamassa. Pidin kovasti mallista, mutta kyllästyin reilussa puolessa vuosessa. Sitten rupesinkin kasvattamaan, ja 14 vuotiaana mulla oli kunnon pitkä tukka jälkeen. Tätä jaksoinkin pitää 6 vuotta, mutta reilu vuosi sitten leikkasin itse hiukseni rikotuksi ja kerrostetuksi polkkamalliksi, huonon kunnon vuoksi. Noh, nyt on kohta puoleen selkään saakka paksua ja hyväkuntoista tukkaa.

Lyhyt malli sopii kyllä mulle oikein hyvin, kuten pitkäkin. En vain pidä lyhyestä tukasta koska sitä pitää muotoilla, ja en tykkää muotoilutuotteiden tunnusta hiuksissa. Tykään sileistä hiuksista, ja muutenkin hiusten hyvin hoitminen tehohoidoilla on mun mielestä kivempaa kun niiden laittaminen föönin ja aineiden avulla. Sen takia pitkä tukka siis

[irso]

OT mutta sää Hallonnikas kirjotat tosi piristävästii 

Asiaan. Mulla oli joskus ala-asteen lopulla suht lyhyt tukka, ei vaan sovi mulle kun sitä olis täyty aamulla nyppiä ja sutia suuntaan ja toiseen ja yleensä näytinkin sitten toispuoliselta kanan takamukselta. Nyt tää on pitkä ja jotenkin kutittaa takaraivossa et jos sittenkin joskus vetasis lyhkäseksi, ainakin jotain otsatukan näköstä tarttis hiukan olla, hiusraja kun on aika ylhäällä ja ponnarin kanssa näytän välillä munalta.

[Hallonnikas]

OT mutta sää Hallonnikas kirjotat tosi piristävästii 

Kiitos ja kumarrus. Kehtaa sitte kirjotella jatkossakin 

[Amilo]

Ala- asteella tuli muutaman kerran napsaistua pitkästä johonkin lyhyeen polkkikseen, yleensä kesäksi. Eihän se silloin ollut mikään ongelma, koska hiukset kasvoivat niin hurjaa vauhtia että äkkiäkös tuo oli taas pitkä. Kerran olin hiusmallina ja hieman yli hartiamittaisesta tukasta tuli ensin kammottava ja sen jälkeen lyhyt!

Suosittelen kyllä kaikille osittaista muutosta. Eli ensin puolipitkää ja sitten vähän lyhyempää ja vasta sitten ihan lyhyttä. On monesti aika shokki kun hiukset lyhenevät paljon kerralla. Lyhyet hiuksethan eivät näytä samalta, kuin hiukset ponnarilla Tosin silloin jos on aiemminkin ollut lyhyet asia on vähän eri. Silloin tietää miltä tulee näyttämään.

Enää en kyllä halua lyhyttä, tunsin itseni aina tosi poikamaiseksi ihan lyhkäisessä kuontalossa. Kyllä tämä pitkähkö on enemmän mun juttu.

[Opossumi]

Mielestäni tosi lyhyet hiukset sopivat parhaiten niille, joilla on sirot kasvon piirteet. Mutta nämähän ovat niitä makuasioita. 

Niin munkin mielestä. Ja sitten sellaset niskan paljastavan leikkaukset sopii sellasille joilla on siisti/tasainen hiusraja niskassa tai joilla on luonnostaan vaalea/ei kovin tumma tukka (eli useimmille suomalaisille), vaikka siis ois värjättykin tummaksi, ku ei niitä niskavilloja yleensä värjätä tarkotuksella. Itellä hiusväri on mustanruskea luonnostaan ja hiusraja ei ole kovin siisti niskassa ja on vielä semmonen "rusetti" niskassa. Tosin se kai on aika monella, mut vaaleilla sitä ei huomaa.

[Husky]

Mä kannatan ehdottomasti myös tuota Amilon mainitsemaan osittaista muutosta. Leikkasin ensin rintsikkapituudesta polkaksi ja pari viikkoa jaksoin sen polkan kanssa tapella ja menin leikkauttamaan ihan lyhyeksi. Tulos oli todella hyvä, mutta jos olisin suoraan siitä pitkästä leikannut ihan poikatukan, olisi se varmaan ollut liian radikaalia. Välillä kaipailee pitkää tukkaa mutta en juurikaan enää. Tämä lyhyt on niin helppo ja kiva.

[lumy]

Kaksi kertaa olen leikannut hiukset lyhyeksi, tai no ei nyt poikatukaksi vaan korvapituiseksi mutta minulle se on lyhyt 

Ekan kerran yläasteella leikkasin yli olkapäiden ulottuneet hiukset sellaiseksi muotikampaukseksi, niskasta oli tosi kerrostetut ja edestä ulottui just poskipäiden yli. Se oli ihan jees, näytin tosi paljon ikäistäni vanhemmalta ja sain paljon kehuja. Tukka kasvoi kuitenkin jo kolmessa kuukaudessa polkkapituiseksi, enkä sitten lyhentänyt uudestaan koska oli niin kätevää kietaista taas se ponnarille.

Toisen kerran leikkasin lukion jälkeen. Olin kasvattanut hiuksia noin neljä vuotta, ja ne ulottuivat jo lapaluiden yli. Kampaaja leikkasi hiuksia tunnin, ja niistä tuli sellaiset kätevät polkat. Kyllästyin kuitenkin aika nopeasti ja kasvatin hiukset vuodessa olkapääpituisiksi, kunnes taas leikattiin se reilut 10 senttiä.

Nyt olisi suunnitelmissa lyhentää jälleen. Olen vain vähän kauhuissani, koska tähän asti olen leikannut hiukseni luottokampaajalla, jolla olen käynyt monta vuotta, siis teinistä asti. Muutettuani pois kotoa jatkoin samalla kampaajalla käyntiä, aina kun kävin vanhempien luona... Nyt en kuitenkaan työkiireiden vuoksi mitenkään ehdi matkustaa 300 km kampaajakäynnin takia joten...  En kuitenkaan aio ihan poikatukaksi vetää, vaan sellaisen pituuden jonka saa vielä ponnarille.

[Eleonora]

kerran olen sen tehnyt.

Olin 7-luokalla, jotakuinkin 14-vuotias siis Halusin kokeilla jotakin uutta tukkaani ja niinpä menin ekaan lähiökampaamoon ja sanoin haluavani polkkatukan.
Minulta leikattiin rintsikkapituiset hiukset ihan polkkamittaan, pörrötettiin takaa ja aluksi tykkäsinkin. Pian kuitenkin isko haikeus ja tuli itkettyä muutamat teinixitkut päälle
Tuosta on yli kuusi vuotta, mutta muistan ne kyllä vieläkin

Siitä asti olen sitten kasvatellut hiusta. Saavutinkin jossakin vaiheessa tavoitteeni, hiukset ovat olleet muutaman vuoden jo aika pitkät, rintsikoiden olkaimien alaosaan saakka. Nyt olen kuitenkin ryhdistäytynyt ja päättänyt kasvattaa ne vielä pidemmiksi.

En leikkaa enää koskaan, sain siis jotain traumoja.

[Christine]

Mä leikkautin viime kampaamoreissulla hiuksista n. 5cm ja itkuhan siinä meinas tulla. Jotenkin aina tollanen uusi muutos järkyttää. Mutta lopulta tällänen vähän lyhyempi onkin varsin mukava. Totuttelua,totuttelua...

[Luriana]

Minäkin olen muutamaan kertaan elämässäni vetäissyt pitkät hiukset aivan lyhyeksi. Joskus ala-asteella halusin kovasti "poikatukan" sellaisella pitkällä hännällä, joka oli muotia siihen aikaan ja kun kerran yhdellä luokkakaverillakin sellainen oli. Nätit vaaleat pitkät letit vaihtuivat sitten ihan lyhyeen tukkaan, taakse sentään jäi sellainen parinkymmenen sentin häntä, josta olin tosi ylpeä  Tosin tyttömäisyyteni kärsi kovan kolauksen, sillä kaikki aikuiset luulivat, että olin poika  Sen jälkeen tukkani pituus on vaihdellut polkkatukan väliltä aina lapaluille ulottuvaksi.

Viime syksynä kyllästyin totaalisesti pehkooni, joka oli sairauden jäljiltä huonokuntoinen ja päätin leikkauttaa ihan lyhyeksi. Pitkät hiukset on ihanat, mutta olen tällä hetkellä tyytyväinen näihin lyhyisiin, koska malli sopii minulle hyvin. Paljon olen saanut kehuja lyhestä tukastani, joten jatkossakin aion ne lyhyenä pitää 

[bast]

Mulle tuli pakon edessä tuo lyhyeksi leikkaus joskus 5 vuotta sitten kun erehdyin menemään kampaajalle värjäyttämään hiukset. Tulos oli aivan karmea hamppu ja hiuksia tippui älyttömät määrät. Aikani sitten tungin päähän kourallisen kosteusvoidetta aina ennen suhkua, ettei tuloksena olisi ollut yksi rastapötkylä. Siihen kun kyllästyin niin laitoin isälle sakset käteen ja sanoin että leikkaa, ei suostunut hartiapituutta lyhyemmäksi pätkäisemään ja myöhemmin kävin kampaajalla leikkauttamassa ihan polkaksi. Tuota ennen hiukset olivat siis alaselkään ja ainakin puolet paksummat. Sen jälkeen olenkin ollut kasvatuslinjalla ja leikannut ja värjännyt hiukseni itse. Ihan kiva se lyhytkin kampaus oli, mutta pidemmät on enemmän mun mieleen.

[Klaara]

Mie olen seilannut pitkän ja lyhyen mallin välillä jo pitkään. En kai osaa päättää, kumpi olisi parempi. Olen leikannut aina suoraan pitkistä poikatukkaan, ilman mitään välimuotoja. Viimeisen pätkäisyn jälkeen kyllä toivoin, että olisin leikannut ensin vaikka polkan, koska melko pian aloin kaivata pitkiä hiuksia. Minulla hiukset kasvavat sen verran hitaasti, että tuntuu kestävän tuskallisen kauan saada nämä kasvamaan edes lapaluihin asti.

[Luscious]

Leikkasin 7-luokalla (siis lukuisia vuosia sitten) melkein vyötäröpituiset vaaleat hiukseni poikatukaksi.. Kampaamosta lähdin huppu päässä. Muistan että pidin niitä silloin vielä todella rumasti.. edestä mahdollisimman litteesti, ehkä pinneillä ja takaa sellanen pallo. *yöks* Sen jälkeen on tullut rastoja ja vaikka mitä.. mutta ainakaan kymmeneen vuoteen ei ole enää pitkiin asti päässyt.. sitä odottelen edelleen.