juurikasvu.org

Ajattelin reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen kasvattaa tukkaa pitkäksi. Tukka oli pitkään toiselta puolelta lyhyt/siili ja toiselta vähän pidempi, tällä hetkellä on otsis ja tukka melko tasapitkä, leuan ja olkapäiden väliltä. Mutta ei tää kasvattaminen kyllä onnistu, kun mun päänahka on herkkä ja tukka niin paksu, että pää kutisee jo tässä pituudessa ihan hulluna. Ja ihon kuivattava talvi on vasta edessä

Takaisin lyhyeen siis! Mutta tällä kertaa ei ihan tosi lyhyeksi. Tätä mallia nyt vähän mietin. Mulla on aika pitkä naama, mutta tuollainen rikottu voisi olla ihan jees. Ja tuossa mallissa ei haittaisi, että mun tukka on tosi taipuisa ja kihartuva (kihartuminen on joku iän myötä mukana tullut uutuus). Otsis kyllä mietityttää, koska en halua sivuotsista tai kovin pitkää suoraa otsista. Toivottavasti tällainen sivuja kohti pyöristyen pitenevä otsis sopisi tuohon malliin. Se käy hyvin mun symmetrisen naaman ja rillien kanssa.

Pitää vielä funtsia. Joka tapauksessa tätä karvaa on nyt ihan liikaa, näytän peikolta tai että mulla on joku pitkäkarvainen kissa päässä.

^Aivan ihana malli, uskoisin olevan pitkille kasvoille todella hyvän. Ja sopii paksuille hiuksille.

Minulla oli tänään lyhytkarvainen kissa päässä, siis ihan kirjaimellisesti  .

^^ Ihana malli ja sopii nimenomaan paksuille ja taipuisille hiuksille. Mulla tuo malli olisi ihan katastrofi, kun hiukset ovat todella suorat ja ohuet.

Mä olen tässä nyt muutaman illan katsellut itselleni uutta hiusmallia ja kriisi ei nyt ihan kovin kaukana ole. Luulen, että poikamainen pixie olisi se sopivin, mutta mistä ihmeestä sen tietää sopiiko tuo minulle ennen kuin hiukset ovat jo leikattu. Näin lyhkäisiä hiuksia mulla ei ole ollut sitten lapsuuden. Kaikenmaailman hiussimulaatorit saavat aikaiseksi niin kamalia lopputuloksia ettei niihin pysty luottamaan pätkääkään.

Kiitti kannustuksesta tytöt! Varasin kampaajan ensi viikon perjantaiksi

Vitsi toi Eydien postaama toka malli on hieno, sopisi sulle varmasti tosi hyvin, kun sulla on niin kauniit ja sirot kasvonpiirteet. Sussa on kyllä jotain samaa kuin kuvan Hillary Swankissa

Eydie, mä oon ajatellut, että jos mulla on pitkät hiukset ja pidän niitä aina ponnarilla, niin ei ne lyhyet oo yhtään sen kummempi juttu. Puuttuu vaan se poninhäntä ja lyhyet hiukset on leikattu niin, että kehystävät kasvoja oikealla tavalla. Ammattitaitoinen kampaaja osaa kyllä sanoa, mikä sopii ja leikata se ja toiveesi huomioon ottaen.

Minäkin mietin, mitä tälle tukalle seuraavaksi tekisi. Hiusteni pituus on aika lailla samanlainen kuin tuossa Eydien linkittämässä ylemmässä kuvassa, mutta viime leikkauksesta on pari kuukautta aikaa, joten näky on aika epäsiisti. Minulla pitkät pulisongit näyttävät helposti epäsiisteiltä muutenkin. Rakastan tätä lyhyttä tukkaa, mutta käyn välillä ihailemassa polkkatukkaisten julkkisten kuvia. Viimeksi olen ihastunut Karlie Klossin hiuksiin  .

Karlie Kloss: http://www.glamour.com/lipstick/blogs/girls-in-the-beauty-department/2013/03/behold-victorias-secret-model

Memmuuh kirjoitti: Eydie, mä oon ajatellut, että jos mulla on pitkät hiukset ja pidän niitä aina ponnarilla, niin ei ne lyhyet oo yhtään sen kummempi juttu.

Tämä kohta on erityisen totta. Mulla ei ole ikinä hiukset auki. Ne ovat joko ponnarilla tai tiukalla sykeröllä. Varsinkin sykeröön verrattaessa on lyhyissä hiuksissa paljon enemmän hiukset näkyvillä. Ja itse asiassa pidän ulkonäöstäní eniten, kun hiukset ovat korkealla nutturalla. 

Mulle on täysin epätyypillistä vetää kriisiä mistään ulkonäköön liittyvästä. Mutta ei, nyt ei pysty enää oleen.

Tukka on vyötärölle, yhtaikaa kihartuva ja lättänä, kuiva ja "stringy", valuu naamalle ja jumittaa joka nappiin, vetskariin ja laukun hihnaan. Ei siis ole auki mitenkään kaunis. Ja vaikka tukka olisi siistillä letillä, ponnarilla tai nutturalla, pään ympärille nousee aina ihme käkkärä sädekehä. Inhoan, kuten myös kaikenlaisia mömmöjä esim. lakkaa ja muotovaahtoa, jotka haisevat nenään koko päivän ja tarttuvat vaatteisiin ja tyynyyn. Eikä niistä ole mitään mainittavaa hyötyäkään, koska raskas tukka elää omaa elämäänsä. (Poikkeuksen tekee Osiksen ihana hiuspuuteri, mutta sekin piru vaatii pesua lähteäkseen oikeasti irti.) Ja tilanne vain menee mahdottomammaksi kohta kun pakkaset alkaa.

Tarkkailin tänään ihmisiä sillä silmällä, että kenellä ja minkälaiset hiukset katukuvassa oikeasti näyttävät hyvältä. No, lopputuloksena: suorat ja huolellisesti laitetut. Eli just semmoiset, joihin ei ole mitään mahista.

Ratkaisin joskus vastaavan kriisin menemällä hiusmalliksi johonkin koulutustilaisuuteen. Ne saksivat kuontalosta ensin puolipitkän trendikkään mallin, kuvasivat sen ja sitten leikkelivät vielä toisen, leukamittaisen, ja sehän oli ihan jees. Mutta ääh, nyt ei taida olla edes mitään koulutuksia meneillään. Eli pitäisi löytää reipas kampaaja, joka tietäis mun puolestani, mitä mää tarvitsisin.

Ja paljonko lyhyessä tukassa sitten vituttaisi, kun vastaan tulisi joku, jolla olis "entisen minän" pitkä, paksu tukka ja itsellä joku nyrhitty nysä, joka olis kuitenkin ihan paska.



Edit: tässä hiusihanuutta. Oon lattialla polvillani ja kuva on otettu edestä. Kampaaja-aika tilattu, nyt lähtee.

Kriisiä pukkaa! Mulla on ollut pienen ikuisuuden pitkä tukka ja nyt oon siinä pisteessä että vituttaa katsoa itseään peilistä. Ei muuten mitään, mutta kun pituus on alaselkään asti niin helpointa on pitää tukkaa aina kiinni - ja niinhän mä teenkin. Kotona ehkä tukka on auki, mutta aina muuten kiinni.

Googlettelin ja mulla on ilmeisesti neliön muotoinen pää ja haluaisinkin saada leukalinjaa hiukan piiloon. Otsis himottaisi myös. Mutta hius on hento ja käsittelemätön, tavallinen suomalainen siis. Omassa mielessä olisi rikottu malli, pituus ehkä solisluihin. En ole käynyt kampaajalla vuosiin ja nyt kynnys mennä on hiukan korkea... Ääh, en osaa!

Mietin, meneekö pahatukkapäiväilyyn vai tänne, mutta kyllä tätä kriisiä on hellitty jo viikkotolkulla. Peiliä ei meinaa jaksaa muutospelon ja muutoshalun vuorotellessa aaltoina.

Joka toinen päivä tukka klimppaa rasvaisena juurista ja roikkuu suttuna latvoista. Ei puhettakaan, että voisi pestä vain päänahan, ja kokopesua kuivatteleekin taas päivän - jonka jälkeen juuri klimppaa taas. Siirtyminen lämmöllä muotoiluun tai kuivaamiseen lopettaisi pitkän tukan pidon hiuslaadullani varsin pian.

Olen saanut tukan siedettävään puikkonutturamittaan äskettäin, mikä on ok, mutta kaikki "välimitat" ennen sitä tuntuvat tylsiltä: Ikuiselta ponnarin pidolta. Hankalaa tästä tekee, että kiinnostaisi kokeilla pixie-mittaa. Jos pixie-malli, jollaista minulla ei ole eläessäni ollut, olisikin ihan tyhmä, olisi edessä jälleen vuosien kasvatus siedettävään bsl-mittaan. Kasvattaminen on toisaalta helppoa: se oikeuttaa pitämään miten rumaa tukkaa tahansa pitkähiuksisten tulevaisuudenkuvien pyöriessä mielessä. Muutosvastarintainen puoleni näkee tuhoisana myös pixie-ihastuksen: päivittäisiä pesuja ja laittoa, jatkuvaa kampaajalla ravausta.

Uhhuh. Onneksi on juurikasvu. Tämän tuulettaminen säästi juuri pari kaveriani päämäärättömältä kriisivalitukselta.

Edit. Tämä kriisihän ratkesi siten, että leikkuutin sen lyhyen parin päivän sisään. Ihanaa, kun voi pestä ja laittaa joka päivä!

^Pixien peseminen on kuitenkin aikatavalla pitkää vaivattomampaa, niin ehkei se päivittäisyys pesu olisi niin paha juttu?

Mulla on nyt vähän hiusmallikriisin poikasta, tai no ei oikeastaan mallista vaan pituudesta. Mulla on jo pidemmän aikaa ollut n. bsl-pituiset hiukset ja syksyllä leikkasin niistä varmaan melkein 10cm jolloin pituus oli sellainen puolipitkä, paljon pidempi kuitenkin kuin polkka. Tykkäsin siitä pituudesta ja nyt tukka on taas venähtänyt melkein bsl:ään ja latvat ovat vähän kuivat, mutta ei mitään haperoa kuitenkaan. Nyt mun sitten tekisi mieli leikata sellainen pitkä polkka, vähän solisluiden yli, sellaiset niinkuin Lucy Halella on tällä hetkellä. Mutta toisaalta taas hirvittää tuhlata mun latvat kun ne ei kuitenkaan ole kovin huonokuntoiset Mä vaan niin rakastan sitä vastaleikattujen tasaisten latvojen tuntua! Nyt jos leikkaan vain pari senttiä niin se ei tunnu missään, pitäisi uskaltaa leikkauttaa kerralla vähän enemmän.

Tässä vielä kuva Lucyn tukasta:
http://www.contactmusic.com/pics/ln/20141207/071214_25_days_of_christmas_winter_wonderland/lucy-hale-abc-familys-25-days-of-christmas_4497296.jpg

^ Aika samanlaista mullakin. Muutaman kuukauden aikana olen lyhentänyt kymmenisen senttiä, ja olen taas suunnilleen kainalomitassa. Lyhensin ohuiden ja huonokuntoisten latvojen takia, mutta koska lyhyempi mitta tuntui muutenkin niin hyvältä, niin jäi kytemään ajatus vielä lyhyemmästä, suunnilleen tuollaisesta pitkästä polkasta siis. Mäkin rakastan tasaisten, leikattujen latvojen tuntua ja sitä ilmavuuden ja runsauden tuntua, mikä lyhennetyissä hiuksissa on, etenkin sen jälkeen kun ne on ekan kerran pesty ja kunnolla hoidettu, ahhh... Nämä taitavat olla mulle suurimpia iloja hiusten kanssa, joten harkitsen tosissaan vieläkin lyhyempää mallia. Varsinaisesti lyhyeen malliin en aio koskaan kuitenkaan palata, hiusten pitää mulla yltää ponnarille ja olla vähintään kategoriassa "puolipitkät". (On tullut virheiden kautta todettua.)

Todellinen hiuskriisi iski. Sain kasvatettua eka BSL-mittaan, pidin siinä pituudessa puolisen vuotta ja mietin jopa vyötärölle kasvattamista. Sitten noin kuukausi pari sitten leikkautin kymmenisen senttiä, hiukset ulottuvat reilusti kainaloihin ja nyt tahtoisin vielä lyhyempää.  Peseminen on kivaa ihan ja vähien takkujen selvittäminen nopeaa, mutta silti tuntuu vaan liialta tää hiusmassa. Ei kai tästä pidä pahempaa ongelmaa tehdä, varaan varmaan kampaajalle ajan ja pyydän leikkaamaan viitisen senttiä, sillä enempää en uskalla kerralla ottaa pois, jos tuleekin katumus. Tahdon kuitenkin, että voin tehdä kiharaa ja saan nutturalle ja ponnarille. Havittelen siis nippanappa kainalomittaisia hiuksia. Siitä on hyvä kasvatella, jos tekeekin mieli pidempää mallia.
Poikatukkaan en palaa ihan helpolla, sillä siitä kasvattelu onkin sitten jo oma juttunsa.

Haha, 3 kuukautta sitten olinkin täällä vikisemässä tukkani kanssa. Leikkautin silloin tosiaan otsatukan ja pituutta lähti ihan kunnolla. Nyt on uusi aika varattuna tälle viikolle! Mulle on iskenut ihan hurja himotus polkkatukkaa kohtaan! Suurin pelkoni tosin on että tulen näyttämään täti-ihmiseltä, mutta toivon valinneeni osaavan kampaamon loihtimaan mulle hiukan nuorekkaampaa lookkia. Salaisena toiveena olisi epäsymmetrisyys, saa nähdä jos kampaajan mielestä tällä hiuslaadulla saa mitään järkevän näköistä aikaiseksi.

Esimerkkikuvia:

http://www.google.fi/imgres?imgurl=https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/d5/fe/38/d5fe381339ac41f6dc62ff07900c2df1.jpg&imgrefurl=https://www.pinterest.com/explore/asymmetrical-haircuts/&h=354&w=236&tbnid=hM1RohNHf8i44M:&zoom=1&docid=oZtTflnKC6ehiM&ei=67biVMLXGsvLygOEtYGADg&tbm=isch&ved=0CF4QMyg6MDo

http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://hairstylesweekly.com/images/2013/11/Asymmetric-Bob.jpg&imgrefurl=http://pixgood.com/asymmetrical-haircut-with-bangs.html&h=757&w=526&tbnid=4wfZp1sBNVNV8M:&zoom=1&docid=X4BzSPSIGjLDcM&ei=67biVMLXGsvLygOEtYGADg&tbm=isch&ved=0CEYQMygiMCI