Hiusmallikriisi

[Marni]

Mun päntiönätti suoralla etutukalla varustettu pixie on kasvanu sen verran, että taipuu automattisesti Justin Bieber -tukaksi. Voi veljet.Pitäs keksiä joku kiva malli, jonka kanssa vois jatkaa kasvattelua...

[Jeyzie]

Nyt oon päättänyt, että kyllä se polkkamalli tulee ensi viikolla. Kysyin mielipidettä eräältä toiselta kampaajakaverilta myös ja hänen mielestään etenkin melko sharpeiksi linjoiksi leikattu tukka sopisi mun kasvoille hyvin. Tehosteväri tulee olemaan violetti (mun tuurilla se on tietenkin juuri silloin loppu...) ja sitä laitetaan niihin piteneviin osuuksiin ja otsikseen liukuvärjäten . Otsis jätetään pitkäksi (kulmakarvoihin asti about), jotta sen saa laitettua joko eteen, sivulle, taakse tai saapa vielä ranskiksenkin siihen.

Löysin netistä yhden kivan mallikuvan:

[DiiDii]

Tuo malli on kyllä hieno ! 

[Eiffe]

Mun pitäisi saada ensin tämän pään väri kuntoon ennen kuin mallista haaveilen, mutta en osaa päättää kasvatanko pitkän polkan vai lyhennän tuollaiseen mittaan ja malliin kuin alemmassa kuvassa.

[Jonsu]

Argh mulla on taas hiusmallikriisi. Leikkasin siis vuosi sitten tukan taas lyhyeksi kun olin kasvattanut sitä reilut pari vuotta. Oon kyllä sitä mieltä että lyhyt on mulle ehdottomasti parempi, kasvot tulevat esille ja poskipäät korostuvat. Mutta mä oon niin kyllästynyt laittaan tätä joka päivä, tuhlaamaan omaisuuden kampaajalle jolla on käytävä neljän viikon välein ja kyllästynyt siihen että muotoilutuotteita kuluu järjetön määrä. Ja että talvella ei voi käyttää pipoo kun tukka lässähtää. Koska jos tukka lässähtää niin päivä on oikeesti pilalla, koska lyhyessä pitää olla joka ikinen karva kohdillaan. Ja nyt tässä kerran kampaaja (jolle en mene enää) kyni yhdestä kohdasta vähän liikaa ja sen jälkeen laittaminen on vaikeeta. Vaikka sitä on toinen kampaaja jo kahdesti yrittänyt parannella.

Mutta vaikka pitkä on helpompi arkena, niin ei se mulle oikein sovi. Se on vaan paksu raskas roikko jonka vedän korvan taakse eikä todellakaan tuo mun parhaita puolia esiin. Töissä kun puhuin niin kaikki oli heti että et varmana kasvata, että lyhyt on niin paljon parempi. Pitkän kanssa käy myös se ongelma että alan himoita otsista ja saman tien kun se on mulle leikattu niin kadun, koska otsis on mulla ihan kamala.

[Sinimusta]

Tuo Eiffen ensimmäinen hiuskuontalokuva on täydellinen  Ei hirveästi eroa nykyisestä tukastani, mutta voisin ensikerralla tuon kanssa kyllä marssia kampaamoon.

[elly]

Oliko tää nyt se paikka, jonne sai kitistä? Mää helisen nyt niin pahasti tämän moppini kanssa, että itku meinaa tulla. (okei, itkuun saattaa vaikuttaa myös se, että oon ihan tuhannen väsynyt, koska en saa unta poskionteloissani olevan ruton takia)

Mulla on ollut pitkät hiukset aina. Sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Kerran rykäisin tukkani vain rintsikkamittaan yläasteella, mutta muuten pituus on liikkunut vyötärön ja häntäluun välillä. Pitkä tukka on ollut itsestäänselvyys, sekä asia, jota en ole koskaan kyseenalaistanut tai uskonut muuttavani. Nyt kuitenkin mun hiukset on jostain syystä muuttuneet tosi kuivaksi risukasaksi, eikä mikään muhittelu, kosteutus tai öljyt tunnu auttavan. 2 dl hoitotuotteita per pesukerta ei enää naurata, kun hiuksien ulkonäöstä en saa mitään iloa enää. Hiukseni ovat lainehtivat, mutta näin raskaassa tukassa ne eivät pysy, eli kihartuvaa ominaisuutta en saa hyödynnettyä, mutta huonot ominaisuudet (huokoinen rakenne, pörrööntyvyys) jäävät. Elämäni ensimmäistä kertaa hiusten pituus ärsyttää.

Olen jo muutaman päivän huomannut katselevani puolipitkiä hiusmalleja. (se on tällä kärsivällisyydellä kauan!) Rohkeudenpuute kuitenkin iskee nyt vastaan, kun tosiaan koskaan en ole varmaan alle puolen metrin tukkaa omistanut. Jotenkin pelkään, etten osaisi kokea itseäni enää kauniiksi, vaikken todellakaan pidä lyhyempiä hiusmalleja vähemmän kauniina. Toisaalta halu repäistä kutkuttelee, kun elämäntilanteiden muututtua olen muutenkin taas hieman enemmän oma itseni. En myöskään sovellu pitkän ja paksun tukan missi/heppatyttöimagoon, eli toisaalta kaipaisin tähän muodottomaan hevosenharjaan jotain persoonaa. Mulla ei vaan ole mitään hajua minkä mallinen tää mun feissini on, saatika mikä siihen sopisi. Onko kellään kokemusta aiheesta Pitkän ja paksun tukan muodonmuutos, kaduttiko vai löysitkö itsestäsi jotain uutta?

Anteeksi kamala nillitys, liian vähän unta, liian paljon Buranaa.

[Giga]

Mullakin on kamala hiusmallikriisi. Oon kasvatellu tätä ja muutellu oman väriseksi (takana 2 värinpoistoa ja kylmä blondaus ja vaaleanruskeita kevytvärejä ja ja ja). Nyt tukkani on just sen mittanen et se osuu harteille. Ihan pisimmät latvat ei oo kovin pahassa kunnosa, mut noi vanhat kerrostukset, joihin en ole antanut saksilla koskea, on niin kuivaa ja karheaa. Tukka makaa pitkin päätä. Otsista olen kasvatellut pois. Värikin on ruma.
Olen haaveillut tämmösestä, mutta kun tukka on


tämmönen ja


tässä sivusta, kannattaako koittaa lähtä leikkaamaan? Kiinni tulee pidettyä ku makaa pitkin päätä toi letti. Toimisko toi Alyssan tukka mulla lyhyempänä ja punasena

[miolla]

Elly: Mitä jos laittaisit itsestäsi jonkin kasvokuvan jossa hiukset näkyvät edes jotenkuten, niin me juurekset voimme heitellä ilmaan minkälainen hiusmalli sinulle sopisi? Tai voimme vähintään objektiivisesti todeta, että näyttävätkö hiuksesi oikeasti niin kuivilta ja pörröiltä kuin mitä väität

Itselläni on bsl-pituiset hiukset, tavoitteena vyötäröpituiset. Ja kyllä vain tulee ehkä kerran parin kuukauden välein tosi vahva halu käydä leikkauttamassa ne kokonaan pois, välillä koska haluan oman värin takaisin ja välillä taas koska lyhyillä hiuksilla eri värien kanssa leikkiminen olisi helpompaa.

[adaliina]

Minäkin kriiseilen  . Tukka on nyt n. olkapäämitassa ja täynnä epämääräisiä kerrostuksia (viime leikkauksen teki todella huono kampaaja...). Välillä olin jo sitoutunut kasvattamaan tämän takaisin pitkäksi, mutta nyt olen jo useamman viikon himotellut lyhyempää tukkaa. Tunnistan itsessäni sen, että pitkään tukkaan kallistun suurimmaksi osaksi sen takia, että se on niin turvallinen vaihtoehto, on aina se kasa hiuksia minkä alle piiloutua.

Haaveilen samanlaisesta leikkauksesta kuin Michellellä tässä haastatttelussa http://www.youtube.com/watch?v=iEdeWdZYkdA. Blondina en varmaan viihtyisi enkä usko että sopisikaan omiin väreihini, eli sävy pysyisi ruskeana, mutta muuten tuo on niin kaunis malli. Mutta. Epäilen kuitenkin jatkuvalla syötöllä sitä kävisikö tuo minulle, viihtyisinkö siinä jne. Kokeilemallahan se selviää, mutta jos tulos on kaikkea muuta kuin toivottu niin sitten on jumissa huonojen hiuspäivien kanssa kaaaaauan  .

[elly]

Elly: Mitä jos laittaisit itsestäsi jonkin kasvokuvan jossa hiukset näkyvät edes jotenkuten, niin me juurekset voimme heitellä ilmaan minkälainen hiusmalli sinulle sopisi? Tai voimme vähintään objektiivisesti todeta, että näyttävätkö hiuksesi oikeasti niin kuivilta ja pörröiltä kuin mitä väität

Itselläni on bsl-pituiset hiukset, tavoitteena vyötäröpituiset. Ja kyllä vain tulee ehkä kerran parin kuukauden välein tosi vahva halu käydä leikkauttamassa ne kokonaan pois, välillä koska haluan oman värin takaisin ja välillä taas koska lyhyillä hiuksilla eri värien kanssa leikkiminen olisi helpompaa.

Kiitos avuntarjouksestasi miolla! Sain hätäajan kampaajalle ja niin sitä eilen illalla leikattiin puoli metriä pituudesta pois. Nyt olen pitkän A-linjaisen polkan omistaja, ja olo on hyvin karvaton. Näin lyhyet hiukseni ovat olleet viimeksi neljävuotiaana. 

Ps. Olit oikeassa, en ollut kyennyt objektiiviseen arviointiin hiusteni kuntoa kohtaan. Kampaajan mielestä hyväkuntoinen ja takuton tukka, eikä rakennevaurioitakaan ollut. Jokin sisäinen kriisi nähtävästi tuo. 

[muori Pippuri]

^Mulle tuli aikonaan ovallus, että en halua tulla muistetuksi vain "Sinä tyyppinä jolla on älyttömän pitkä tukka". Halusin, että miut muistetaan persoonana. Aikansa kutakin. Mulle tuo tukka taisi olla joku suojamuuri, eikä se jossain vaiheessa vain ilmentänyt enää sitä mitä olen. (Ja muutenkin, kyllästyin siihen)

Nyt on mies ehdottanut jo polkkapituiseksi leikkaamista, mutta saa nähdä uskaltaako niin radikaalia liikettä tehdä 

[elly]

^Mulle tuli aikonaan ovallus, että en halua tulla muistetuksi vain "Sinä tyyppinä jolla on älyttömän pitkä tukka". Halusin, että miut muistetaan persoonana. Aikansa kutakin. Mulle tuo tukka taisi olla joku suojamuuri, eikä se jossain vaiheessa vain ilmentänyt enää sitä mitä olen. (Ja muutenkin, kyllästyin siihen)

Nyt on mies ehdottanut jo polkkapituiseksi leikkaamista, mutta saa nähdä uskaltaako niin radikaalia liikettä tehdä 

Ihan samoissa ajatuksissa olen minäkin ollut! Kampaajankin kanssa puhuin tästä asiasta, johon hän totesi, että: "Tähän asti olet aina ollut se tyyppi, jolla on törkeen pitkä ja paksu tukka, nyt oot vaan se tyyppi, jolla on tosi paksu tukka." Eli kyllä tässä selkeästi on nyt kastia vaihdettu! 

Ps. Uskallat. Täydet tsempit täältä tytöltä, jonka ei ikinä pitänyt leikata tukkaansa, mutta löysi lopulta parhaan ratkaisunsa ikinä sen kautta!

[miolla]

^^ Minä taas olen aina ja ikuisesti "se punapää jolla on pisamat" vaikka kuinka olen värjännyt hiuksia sekä tummanruskeiksi että platinanvaaleiksi vaihdellen 

[miolla]

Galluppi ennen huhtikuista kampaamokäyntiä.

OTSIS vai NOU?





Hiusväri on tätänykyä vaalea, melko neutraali 8-tasoinen, mutta kuvat antavat hiukan osviittaa.