juurikasvu.org

Mä olen nyt saanut päähäni, että tekisin mitä vain jos saisin kunnon leijonanharjaksen. Mieluiten myös sellaisen värisenä.

Ylettäisivät jo olkapäille! Oma väri ja tekstuuri on ihan okei. Ja toivon myös, että päänahan kuivuusongelma helpottaisi.

Toivon että hiukseni olisivat seuraavanlaiset:

Pian välitavoitteessani eli BSL:ssä ( jouluna varmaan)
Saisin pituudet lähelle omaa luonnollista väriäni, jolloin värjäilyt vois lopettaa kokonaan.
Etuhiukset menis korvan taakse pian.
Parin vuoden päästä minulla voisi olla sellaiset unelmahiukset eli vyötärömittainen fleda.

Haaveilen yhtä aikaa sekä rastoista että hyväkuntoisesta, pitkästä tukasta... Ei siis käy elämä hiusten kanssa liian helpoksi, kun ei vaan osaa päättää! Tässä taannoin olin jo eräs päivä heittämässä hoitikset hetkeksi syrjään ja pesemässä mäntysuovalla, mutta sitten iski pelkuruus ja kauhu, mihin saan kaikki hoitoaineet menemään. Toisaalta haaveilen helposta ja tosi vähän hoidettavasta sekä aina kondiksessa olevasta kampauksesta, toisaalta tykkään varsinkin siitä hiustenhoitopuolesta hurjasti.

Eli ehkä mun tavoite on tällä hetkellä vain kasvattaa. Ei varmaan kannata niistä rastoista haaveilla niin pitkään, kun tukka on "näin lyhyt" enkä ole nähnyt näin vanhempana, miltä se pidempänä näyttää Mulla oli lapsena joskus tukka alaselkään saakka, se voisi olla mun salainen tavoite.

Sinimusta se kiteyttikin kuvana myös mun ultimate-hiustoiveet... Nuo on ihanat. 

Haluaisin menetetyt 60 cm takaisin. Tai edes 30 cm. Pliiss pliis pliis, saanhan ne pian? (Realistina tiedän että siihen menee ainakin 4-5 vuotta.)

Haluaisin päästä käyttämään taas hiuspuikkojani ja Flexejäni. Tällä hetkellä tarvitsen vain jotain lenkkiä ponnarin sitomiseen ja satunnaisesti hammasklipsiä, jos haluan "tails up" -ponnarin. Tylsää, mutta ei näin lyhyen niskahiuksiston kanssa saa vielä aikaan juurikaan muuta.

Haluaisin ainakin niin paljon lisäpituutta, että pystyisin nipsimään itse latvoistani haluamani pari milliä, mielellään latvan samalla siistinä säilyttäen eikä mitenkään tupsu tupsulta leikellen. Jos haluaisin latvan siistintää, joutuisin menemään nyt kampaajalle tai luottamaan äitini tai jonkun muun läheisen leikkaamiseen. En luota hirveästi kampaajaan tai äitiini, en varsinkaan jälkimmäiseen, koska hän pitää minulla eniten lyhyestä tukasta enkä näkisi paljonko hän leikkaa. Kampaajista taas on todella vaihtelevaa kokemusta. Kävin kampaajalla viimeksi joulukuussa v. 2007. Latva on onneksi aika hyvä, vaikka edellinen leikkaus (se radikaali 60 cm pätkäisy) tehtiinkin 4 kk sitten. Pystyisinköhän kasvattamaan leikkaamatta niin pitkälle, että yletyn taas leikkaamaan itse? Hiukseni ovat kyllä aina kiinni, vähintään ponnarilla, niin että ei latvan ulkonäöllä ole niin väliä.

Olen silti hyvin tyytyväinen siihen, että kasvatan nyt omalla värilläni ja hiukset ovat parempikuntoiset ja helpommat hoitaa kuin värjättyinä.

Hmm. En olisi uskonut koskaan sanovani näin, mutta oikeastaan olen tyytyväinen siihen, missä nyt olen. Olen hyväksynyt, että hiukseni eivät mid-backia pitemmiksi kasva, ovat hillittömän kiharat (enkä haluaisi mitään kestosuoristusta, vaikka toivomuskeiju sellaisen minulle voisikin antaa) ja suoristelen niitä halutessani eli yleensä. Hitusen vaaleammat voisivat luonnostaan olla, mutta tästäkään väristä en valita - en myöskään valittaisi luonnostaan punaisista hiuksista.  Kuntokin ja käsiteltävyys ovat tällä hetkellä ok.

- luonnollinen sävy saisi olla vähän vaaleampi, ettei tarvitsisi niin usein raidoittaa
- latvat voisivat joskus taipua symmetrisesti (tää on tosin hyvän leikkauksen kautta lähestulkoon mahdollista)
- päänahan rasvoittuminen voisi olla hieman hitaampaa

Elämää helpottaisi jo kovasti, jos hiukset eivät rasvoittuisi niin friikin nopeasti ja päänahka ei kutiaisi. Ikionnellinen mokomasta olisin siis.

Ja hiusten paksuus sitten - haluaisin takaisin sen paksuiset hiukset, kuin minulla oli joskus kymmenen vuotta sitten. Ovat ohentuneet hurjasti viime vuosien aikana, liekö palautuvat enää ikinä vai ei.

Väriin ja suoruuteen olen kyllä ihan suht tyytyväinen, eivätkä nämä mitenkään pahassa kunnossakaan ole.

Ihan eniten haluaisin eroon näistä takaraivopyörteistä 
Vasta kaukana kakkosena tulee toive tuuheammasta karvastosta ja vielä bonuksena päälle jos saisi loivaa kiharaa tai ainakin kihartuvuutta niin että lämpöhärveleillä kärvennetty kikkura pysyisi pidempään kuin puoli sekuntia.

Toiveeni on saada hiuksistani pitkät, eli pisimmät osiot lantiopituuteen.
Sitten kun oltaisiin tässä, haluaisin että latvat laskeutuisivat kauniina suortuvina, eli ei siis tasapitkää lettiä mutta ei myöskään mitään liian hamppuisia latvoja.
Vielä tämän lisäksi kun olisivat kiiltävät, taipuisat, mustat ja kuohkeat, olisin aika tyytyväinen... 
Saahan tässä vielä tovin kasvatella!

Toinen haave, joskin mahdoton sellainen olisi vastaavanlainen mutta värinä ihan vaalea.

Vyötäräpituinen tai jopa lantiopituinen oman värinen neitsythius, saa olla fairytale ends kunhan saan tehtyä melkein vyötäröpituisen tasapaksun letin. Tahtoo (ja saa). 

Mä haluun nää kirotut vauvahiukset he*vettiin. Myös kaikki kaksihaaraiset, tai paremminkin haaroittuvat pituudet, voisi kadota eikä tulisi yhtään ikävä. Haluaisin myös ei-niin-helposti-takkuuntuvat hiukset, vaikka sekin ongelma on jo selvästi paranemaan päin.
Lisäksi joku voisi taikoa mulle mustan juurikasvun niin ei tarvitsisi olla jatkuvasti värjäämässä, voin lahjoittaa oman valkoisen tukkani tilalle.
Ja sen lantiopituuden voisin myös vaikka ottaa. Kiitos nam.

Tyytyväinen olen hiuksiini muuten, tykkään siitä että ne ovat piikkisuorat ja sileät ja sopivan paksuisetkin. Ja noh, kaipa se oma luonnollinen värini on oikeasti kaunis, jos joskus lyön pääni ja haluan kasvattaa mustan pois ja alkaa platinablondiksi.
Tää tasapitkä tukka on nätti ja sopii mulle, mutta niin se on ollut about aina ja haluaisin vaihtelua. Kun vain uskaltaisin mennä kampaajalle ja ottaa sen jonkun leikkauksen joka EI olisi pituudesta pois.