Kommenttia tukastani olen kuullut aina, vasta vime vuosina tosin positiivista. Lapsena hiukseni olivat pahasta allergiasta, jatkuvasta lääkityksestä ja puutteellisesta ruokavaliosta johtuen
todella ohuet ja huonokuntoiset. Vaikka hiustuppia on ollut saman verran kuin nyt, niin hiuksen koko ulkomuoto ja tuntu on nyt aivan toisenlainen kuin silloin. Vaikka ponnarini paksuus on normaali, hiukset ovat silminnähden terveet.
Lapsena halusin pitkän tukan ja yritin sitä epätoivoisesti kasvattaa. Mutsi oli sitä mieltä, että tuollaista kamalaa huitulaa ei mitään kasvatella, joten puolet tukasta meni tasapitkään otsikseen ja loppu jätettiin niskapituiseksi. Oma värini on maantie, mutta aurinko vaalensi hiukseni aina kesäisin kullanvaaleaksi, mikä kuivatti entisestään. Mutsi laitatti mulle permanentteja toisensa jälkeen, jotta ohuus ei olisi niin näkyvää, ja koska hoitoaineita eivät lapset tuolloin 80-luvulla käytelleet, niin tulos on helppo arvata. Rutikuivaa, ohutta puolikikkaraa ja multihaaraisia pää täynnä.
Koko suku on taivastellut huonoa tukkaani viimeiset 20 vuotta. Milloin se on rotanhäntä, luuta, huitula, kuontalo, yleisesti vain huono... näitä riittää. Sinnikkäästi himoitsin pitkää tukkaa 12-vuotiaaksi saakka, kunnes vedin kerralla lyhyeksi. Meillä ei kampaajakäyntejä sponsoroitu, joten aloin maksamaan värjäykset ja leikkuut itse, ja näytin kaiketi ihan kohtuulliselta, ainakaan kukaan ei enää kommentoinut.
Kaksi vuotta sitten aloin kasvattaa ja päätin tällä kertaa hoitaa hiuksia niin hyvin kuin mahdollista. Jahka pituus oli sellainen, että kaikki hiukset sai ponnarille, alkoivat sukulaiset roikkua tukassani kiinni ja ihmettelivät suureen ääneen, miten "tämä luuta onkin aika tuuhea ja hyväkuntoinen". Tosin muutama ilmaisi suoraan, ettei aikuisella naisella sovi olla pitkää tukkaa. Tai jos on, niin sen pitää olla sileästi nutturalla

. Kaverit sen sijaan kehuvat aina kun nähdään, että "onpas sun tukka taas kasvanut, on niin nätti ja hyväkuntoinen jne."
Vaikka sukulaisten mielipiteet eivät ole enää vuosiin kiinnostaneet, niin en voi olla muistelematta kaikkia lapsena ja nuorena saatuja kommentteja, joilla oli todella suuri vaikutus silloin. Toisaalta, hiuksia ei muutenkaan tuolloin niin hoidettu kuin nykyään, tuotevalikoimatkin olivat aivan toisenlaiset. Ja milläs sitä lapsi tuotteita ostaa, jos vanhemmat eivät ole asiasta kiinnostuneita? Tulipas paatoksellista, mutta jotenkin melkein naurattaa ajatella, miten hirveästi mun hiukset ovat kiinnostaneet muita ihmisiä -joko negatiivisessa tai positiivisessa mielessä.