juurikasvu.org

Mielestäni pitkät hiukset sopivat mulle hyvin ja koen olevani oma itseni nimenomaan pitkähiuksisena. Pitkiä hiuksia voi myös helposti varioida erilaisiin kampauksiin ja hyvin hoidettuina ne ovat näyttävät myös sellaisinaan auki. Pidän pitkiä hiuksia myös helppohoitoisempina kuin lyhyitä, sillä lyhythiuksisena jouduin käymään kampaajalla useammin, muotoilemaan hiuksia enemmän jne. Tällä hetkellä mun hiukset on kainalomitassa, mutta olen kasvattamassa niitä pidemmiksi.

Pitkät hiukset ovat minullakin osa identiteettiä, ihan lyhyitä minulla ei ole ollut koskaan. Myös hiuslaadulleni sopii pituus, mitä pidemmät hiukset sitä vähemmän ne jaksavat kihartua, ainakaan tyvestä.

Pitkät hiukset on ainakin mulla se helpoin vaihtoehto.

Olen sisäisesti pitkähiuksinen. Pitkät hiukset ovat erottamaton osa identiteettiäni. Tunnen oloni turvalliseksi hiusten valuessa kasvojen ohi tuoden suojaa Rakastan sitä tunnetta, kun hiukset heiluvat kävellessä ja liehuvat ulkona tuulessa. Silloin tunnen itseni kauniiksi, naiselliseksi, itsevarmaksi ja omaksi itsekseni. Tahdon tuntea hiusten latvat lantioluiden tasolla asti, se pituus on tavoitteeni (nyt pisimmät ovat vyötärölle). Oikein pitkissä hiuksissa on tiettyä "historiallisuutta" ja satumaisuutta: jo lapsena rakastin Disneyn piirrettyjen naishahmoja, joilla on upeat pitkät hiukset (esim. merenneito Ariel sekä Pocahontas), sekä myös keskiaika/linnanneito -teemat on aina viehättäneet. Barbinukkejen hiuksia hoidin hyvin harjaamalla niitä ahkerasti, enkä myöskään leikannut niitä - minusta oli kauhistus, jos joku päästi barbiensa hiukset takkuuntumaan tai leikkasi ne lyhyiksi/peräti kaljuksi!!    Edelleenkin barbinukkeni ovat aivan kuin uusia, koska kohtelin niitä aina niin hellävaraisesti.

Varmaan tähän pitkätukkafanaattisuuteen liittyy jollain tasolla myös tosi pitkien hiusten harvinaisuus nykyisin: lyhyet trenditukat ovat vallalla, eikä yli vyötärömittaisia hiuksia kovin usein näe. Hiusten kasvatuksessa ja hoidossa myös kärsivällisyys ja motivaatio palkitaan: se on pitkä ja välillä hermojaraastavakin projekti, jonka päätteeksi saa palkinnon nähdessään peilistä upean pitkät, hyväkuntoiset, kiiltävät hiukset. Voi aidosti olla tyytyväinen itseensä ja saavutuksiinsa.

Tajusin pitkien hiusten merkityksen leikkauttaessani tukkani ihan lyhyeksi toukokuussa 2005. Oli todellinen shokki tuntea itsensä niin kaljuksi ja turvattomaksi. En tuntenut itseäni enää edes naiseksi. Olo oli ruma, tuntui kuin sieluni olisi revitty oikeasta ruumiistani ja istutettu jonkun väärän ruumiin sisään. Tämä vuodatus kuulostaa varmasti käsittämättömältä (varsinkin lyhyttukkaihmisistä), mutta todellakin koin voimakkaan identiteettikriisin lyhyttukkaisuuden takia. Toisaalta tästä kauheudesta seurasi se hyvä asia, että opin arvostamaan pitkiä hiuksiani ja tajuamaan niiden merkityksen omalle henkiselle hyvinvoinnilleni, ja nyt en enää koskaan leikkaa niitä lyhyiksi. Vielä vanhana mummunakin  minulla tulee olemaan takapuoleen asti ulottuva harmaa letti!

En tosiaankaan tiedä.

Hiukseni ovat vain kasvaneet ja olen pätkinyt latvoja tasaisin väliajoin ja hankkinut piristystä otsatukalla ja kerrostuksilla. Nyt kun hiukset ovat vuoden verran olleet melkein vyötärölle niin ne ovat olleet vain ja ainoastaan rasittavat. Tiellä joka paikassa, ei raaski pestä kovin usein, ja siinä ne vain makaavat pitkin päätä. En osaa laittaa niitä mitenkään, ponnarikin tuottaa joskus vaikeuksia. Hiukseni kuitenkin ovat hyväkuntoiset, suorat ja helpot, joten ei niitä sinällään tarvitse laittaa mihinkään. Harmittaa vain se menetetty potentiaali 

Ja kun en halua lyhyitäkään. Joku polkkamalli olisi haaveissa, mutta en halua enkä oikein uskallakaan. Minulla ei ole lapsuuden jälkeen ollut niin lyhyitä hiuksia. Ja kun olen niin laiska ja osaamaton laittamaan hiuksiani jo nyt, niin miten jaksaisin ylläpitää vaativaa rikottua polkkaa? Pitkät hiukset sentään näyttävät hyviltä ihan suoraan pesusta.

Pitkät hiukset ovat aina olleet mieleeni, itselläni ja muilla ihmisillä, jopa miehillä.  Minun silmiäni pitkät hiukset miellyttävät paljon enemmän kuin lyhyet. Olen niin tottunut pitkiin hiuksiini, etten voisi kuvitella pätkäiseväni niitä yli olkapää-pituuden. Olen kyllä kokeillut lyhyempiä malleja, mutta palannut aina pitkään, koska se on se minun juttuni. 

Minä vain pidän enemmän pitkistä hiuksista. Niihin on kiva tehdä kampauksia ja... ne ovat osa minua.

En oikein osaa vastata. Voisi kai sanoa näin, että en osaisi kuvitella itseäni lyhythiuksisena eivätkä ne minulle varmaan sopisikaan. Sitäpaitsi minä rakastan pitkiä hiuksia. Ne vaan ovat niin kauniit.

Mulla on ollut pitkät hiukset aivan lapsesta asti, kampaus ei ole koskaan vaihtunut. Pitkät hiukset on helpot, varsinkin kun omat eivät takkuunnu oikeestaan ikinä. Tasoittelen latvoja itse toisinaan, ihan helppoa, parin minuutin operaatio. Rahaa siis kuluu tosi vähän ylläpitoon, varsinkin kun olen tietoisesti jättänyt aloittamatta kaikkien megahoitisten käytön: shampoo, hoitoaine, öljyä silloin tällöin riittää ja tietysti hyvä harja. Fööniäkään ei tartte, kun hiuksia ei tarvitse kuivatessa muotoilla mitenkään. Ja tietysti, hiukset on vaan niin osa minua, pidän hiuksistani pitkinä ja kauniina.

Pitkät hiukset ovat oikeastaan osa identiteettiäni, tuntisin oloni tosi paljaaksi ilman niitä. Jotenkin oon myös niin urautunut, että pidän pitkää mallia ajattoman tyylikkäänä (vaikka kuinka eloton, tasapitkä ja "valuva" tukka olisikin...), ja koen, että lyhyillä tai puolipitkillä hiuksilla näyttäisin tosi nuorelta.

Niin ja tarkennetaan vielä, että nämä perustelut siis omalla kohdallani - en siis arvostele ihmisten lyhyempiä malleja, itse asiassa aika usein tekisi mieli leikata tukka jotenkin kivasti, mutta en vain uskalla kokeilla, miten kamalalta näyttäisin lyhyemmällä mallilla. Tosi monille sopii musta lyhyemmät hiukset, eikä näitä juttuja voi yleistää, että kaikki pitkähiuksiset näyttäisivät hiustensa takia paremmilta kuin lyhyempihiuksiset.

No se identiteetti tietenkin. Ja naisellisuus  . Minulla on lähes aina ollut pitkät hiukset, kerran kokeilin sitten ihan lyhyttä tukkaa, ja olihan se nätti, mutta ei sen kanssa elänyt erkkikään, sehän kasvaa koko ajan pois mallista ja sitten olisi kampaajakierre valmis. Sitä paitsi kun on luonnonkihara, niin ne hapsotti joka suuntaan itsepäisesti ja jouduin käyttämään muotoilutuotteita paljon enemmin enkä tykännyt siitä. Nautin kyllä kovasti katsella muiden lyhyitä hyvin hoidettuja ja reippaita lyhyttukkamalleja ja ajattelen, että jos minulla olisi lyhyet, niiin juuri tuollaiset ne olisi... tai ei olisi.

Minulla on myös kauhea himo näperrellä hiuksiani koko ajan kun kädet on vapaat. Eli letitän, avaan, nykerrän, letitän, avaan, kieputan, sykeröin, avaan, letitän... ei onnistu lyhyillä.

Kasvoilleni ei sovi kovin lyhyt, eikä pyörteeni anna arvoa solisluumittaisille, joten miksei samalla kunnon pitkä. Sitäpaitsi pitkä, paksu ja tumma on vaan niin esteettinen, jotenkin kiehtova mielestäni. Tukan taakse pitää päästä verhoutumaan piiloon...

Kasvattelen taas pitkiä hiuksia vaikka lyhytkin on kiva. Olin vaan pitkätukkaisena niin monta vuotta, että siitä tuli jo osa minun identiteettiä. Lisäksi koen, että pitkä tukka on muuntautuvaisempi: voi tehdä nutturaa ja lettiä ja ties mitä kaikkea, jos vaan on mielikuvitusta.  Tosin silloin kun oli superpitkä tukka niin se oli aina vaan letillä. Nyt ei ole niin halu saada hirmu pitkiä hiuksia, ihan vaan tuohon hartioille/vähän hartioiden alle olisi sopivan mittainen.

Varmaan suurin syy on se, että pitkät hiukset ovat naiselliset! Sain elinikäiset traumat, kun mua luultiin pojaksi leikkauttaessani ensimmäistä kertaa lyhyet hiukset 12-vuotiaana (korviini ulottuvat kauheat hiukset) ja tästä on aikaa  jo 12 vuotta, ja ton jälkeen mulla on aina ollut vähintään olkapäille hiukset. Mun vähän radikaalimpi kaverini sanoi kerran, ettei ymmärrä miksi jotkut naiset leikkauttavat hiuksena lyhyiksi, koska siinä ei ole mitään järkeä  , en ehkä ole täysin samaa mieltä, mutta melkein!  Miksi näyttää takaapäin mieheltä, kun voi näyttää upealta naiselta

Pitkiin hiuksiin saa väkerrettyä vaikka mitä kampauksia kun taas lyhkäseen sen yhden tai muutaman muunnelman jossa jakaus eripuolella tms.