bubbs kirjoitti:
Tuntuu hassulta, että täällä niin monet sanovat oman maantievärinsä tekevän harmaahiirulaiseksi - eihän se hiusväri siihen yksinään pysty, ulkonäössä on kuitenkin kauhean paljon muitakin osa-alueita, joilla itseään voi tuoda enemmän esiin. Oudommalta minusta näyttää räiskyvät hiusvärit yhdistettynä valjuun, paljaaseen naamaan ja tuulipukutyyliin, kuin vahva tyyli yhdistettynä luomureuhkaan.
Hyvin sanottu! Olen ihan samaa mieltä. Tuntuu hullulta, että itsekin heräsin tajuamaan tämän vasta värjäiltyäni viitisentoista vuoden ajan. Olen vaaleaihoinen ja -hiuksinen, myös kulmat ja ripset ovat vaaleat, ja kaikki ne punaiset ja violetit hiuksissa saivat mut näyttämään entistä ankeammalta. Kaikkien kohdalla ei tietenkään ole näin, mutta itse olen siis juuri laiska/haluton ehostamaan suuremmin, ja melkoinen köyhäilijä pukeutumisosastollakin, joten kokonaisefekti meni vain pahempaan päin. Nykyisin näen tällaisessa tapauksessa paljon tyylikkäämmäksi olla omalla värityksellä, jolloin pienikin ehostus erottuu, eikä vaatteidenkaan tarvitse olla värikkäitä näyttääkseen joltain.
Mä olen niitä, joilla on lapsena ollut pellavanvalkea tai blondatun näköinen hiusväri. Näytin kesäisin jopa huvittavalta ruskettuneella iholla ja platinatukalla. (Tan Mom...) Yläasteikäisenä hiukset muuttuivat tuhkaisemmiksi ja menettivät kiiltonsa, ja se aiheutti ilmeisesti jonkin identiteettikriisin, ja kun muotina muutenkin oli värjätä, niin vaalensin (päin persettä) karvani. Tietenkään ei ollut ymmärrystä mistään "oikeasta sävystä", vaan kun se peroksidinkeltainen ei näyttänytkään lopulta kovin kivalta, niin siitä mentiin suoraan kirkkaanpunaisiin ja violetteihin. En edes muista, mitä oikein halusin tai yritin hiusten kanssa silloin.
Jossain kohti tajusin tavoitella jotain luonnollisempaa, ja aloin pysytellä vaaleanruskeissa ja kuparisissa sävyissä ja laittaa vähän raitoja. Palasin vaalennukseenkin, josta aloin kasvattaa omaa väriä. Tuskaista oli, mutta joskus parinkympin jälkeen oli oma väri päässä. Muutaman vuoden kestin, mutta huonokuntoisena tummanvaalea tukka näytti niin surkealta, että sorruin uudestaan vaalentamaan. Koin itseni tosi rumaksi. Tällä kertaa sentään valitsin parempia sävyjä, mutta niin hirveään kuntoon hiukset kuitenkin menivät, että päätin kasvattaa oman värin uudelleen ja hoitaa hiuksia paremmin, niin että oma sävy näyttäisi edes vähän paremmalta. Nyt on vielä etuosissa jotain 5-10 cm:n väliltä vaalennettua latvaa, mutta sitä ei juuri huomaa. Hiukset muutenkin ovat vielä hajamittaiset huonon terveyden jäljiltä.
Ei kannata varmaankaan sanoa "ei koskaan", mutta ainakaan lähitulevaisuudessa en aio altistaa hiuksiani kemiallisille käsittelyille. Nyt kun ajattelen asiaa, en ole koskaan ollut tyytyväisempi itseeni värjättyjen hiusten kanssa, päinvastoin.