juurikasvu.org

Niin. Siinä se kysymys jo tuli.

Oikea oma värini on jotenkin tylsä ja sellainen harmaanruskea, niin ei kiitos ! 

Koska identiteettini on tumma. Oma värini, vaalea maantie, ei ole mitenkään erityisen hirveän kamala, mutten vaan koe olevani yhtään semmoinen ihminen, jolla on sellaiset hiukset. Olen aina tykännyt tummahiuksisten ihmisten ulkonäöstä. Viimein tajusin, et voi sen värin purkistakin ottaa eikä siinä ole mitään vikaa.

Epäloogisesti siis värjään, koska haluan olla oma itseni.

Koska yritän pitää keltaisuutta pois tukastani ja pyrkiä mahdollisimman vaaleisiin mutta väritykseeni sopiviin hiuksiin. Blondi tahtoo olla blondimpi. Ja tietysti sen takia että en pidä tukkani kultaisesta vivahteesta latvoissa.

Oma värini ei ole mikään kovin hehkeä, sellainen 6- tai 7-asteinen tylsänruskea. Ja vaihtelu virkistää!

Ei omassa värissäni mitään vikaa ole, ja joskus ehkä voisinkin kasvattaa oman värin takaisin (tosin lisäisin siihen silti vähän raitoja jottei olisi niin tylsä). Juurikin  tuon tylsyyden takia siis värjäilen, ja kyllähän vaihtelu virkistää.

Oma väri on ehkä joku 5-asteinen hieman kultaan taittava ruskea.

Sisäisesti mustatukkainen. Näytän paremmalta mustassa kuin tummanruskeassa, värjäyskierrettä on takana jo viitisentoista vuotta. Mulla on aikuisiällä ainoastaan kerran ollut hiukan oman värinen pehko, illuusio (ja tukka pilalle) saatiin aikaa runsaalla raidoituksella. Mä olen syntynyt sinisenmustalla fledalla, harmi vaan väri vaaleni iän myötä.

En muuten voisi ikinä kuvitella olevani vaalea.

Koska joskus ensimmäisen värjäyksen tein kestovärillä niin sen jälkeen on saanut aina värjätä juurikasvua pois.Tosin olen niin tykästynyt tähän punaiseen että en siitä luovu.Ja olisi aika työlästä ruveta kasvattamaan tätä pois.Kestäisi varmaan muutaman tovin että olisi taas vyötäröpituinen
Ja oma väri on tosiaan se maantie.

Nykyään sen takia, koska en pidä omasta hiusten väristäni, se on aivan liian tylsä ja jotenkin liian vaalea... Siis minulla on kyllä ollut valeammat hiukset värjättyinä, mutta silloin tarkoituksena ei ole hakea luonnollisuutta.Hiusten värin vaihteleminen on kivaa, se on vähän niin kuin kestoluomiväri, jonka voi sitten taas vaihtaa. Mielestäni kauniisti värjätyt hiukset ( ilman juurikasvua) tuovat ihmisestä paljon laitetumman kuvan ja omahiustenväri taas jotenkin vaisun ja luomun... Joillekkin toki sopii omaväri, mutta tuo oli viittaus lähinnä itseeni.  Lisäksi hiukset kiiltävät kauniisti värin jälkeen.

Oma värini on tylsä maantienvärinen, sellainen vaaleanruskean tasoinen tummuudeltaan. Viihdyn paremmin tummanruskeissa hiuksissa

Kasvatinkin tuossa joitakin vuosia sitten oman värini takaisin, kun halusin parempikuntoiset hiukset, mutta eihän ne sitten omanvärisinä näyttäneet miltään. N.vuosi sitten aloin värjäillä taas, eikä mun hiukset kovin huonoiksi ole menneet, nykyään kun tietää hiustenhoidosta ja värjäämisestä vähän enemmän. Kuten esimerkiksi sen, että kestoväriä ei kannata laittaa ainakaan tähän päähän kahden kuukauden välein, vaan värin saa ihan oikeasti ylläpidettyä hyvänä max. parin kuukauden välein laitettavalla kevytvärillä, ja siinä välillä suoraväreillä.

Oma värini on huipputylsä maantienruskea eikä sovi luonnolleni. Myöskin pidän paljon vaihtelusta joten tulee kokeiltua aina vähän eri väriä. Aina silti houkuttaisi kasvattaa oma hiusväri takaisin, mutta liian paljon työtä ja en kuitenkaan pitäisi siitä, liian valju väritykselleni.
Ei ainakaan elämästä jännitystä puutu näiden värjäyskatastrofien ansiosta 

Oma värini on tylsääkin tylsempi maantienharmaa, ja muutenkin ihoni ja hiusteni väriin sopii paremmin tummempi sävy. Sitä paitsi - kamaluuksien kamaluus - mulla on jo muutamia harmaita hiuksia, jotka todellakin haluan peittää 

Koska en pidä omasta väristäni, joka on maantienharmaa. En tosin ole koskaan värjännyt itse hiuksiani, enkä värjää.

Piristääkseni itteäni. Nyt en taas ole toviin tehny hiuksille mitään, kun on kasvatusprojekti käynnissä. Värjäys taitaa olla kiikarissa seuraavaksi.

Värjään siksi, että oma värin on niin totaalisen tylsä ja värillä saa kivasti vaihteluakin.

Värjään suoravärillä, koska kasvattelen vaalennusta pois, enkä halua että tyvikasvu näyttää liian törkeältä.

Koska hiukseni ovat tylsät maantienväriset luonnollisesti, joten kaipaan niihin väriä.

Väri tekee hiuksistani näyttävämmät. Olen yritellyt värjäyslakkoja lähinnä tukan kunnon takia, mutta myö siksi, että tavallaan tykkään omasta väristäni ja olisi kiva nähdä, miltä näyttäisin pitkästä aikaa kokonaan omanvärisessä päässä.
Oma värini siis on 8-asteinen kulta, niskasta tummempi.

Mulla ei taida olla muuta syytä kuin vaihtelunhalu. Jos mulla on tylsää niin saatan hetken mielijohteesta lompsia kauppaan ja napata värin mukaani. Oma väri on surullisen kuuluisa maantieharmaa.

Oma väri on sen verran ruma suomalainen maantienharmaa. Tietenkin tyttöystävälläkin on osuutta asiaan, että miksi värjään hiuksia.

Oma värini on ihan siedettävä (punaruskea) ja voisin elää sen kanssa, mutta mielestäni tummat hiukset sopivat minulle paremmin. Hiusten värjääminen on myös helppo tapa saada uutta ilmettä ulkonäköön . Värjäys tekee hiuksistani myös hieman helpommin käsiteltävät.

Kuten monella suomalaisella, oma hiusvärini on tuo surullisen kuuluisa maantienharmaa, joka tekee miusta aika harmaavarpusen kalpeine kasvoineni. Kaipaan aina välillä muutosta peilikuvaani ja uusi hiusväri piristää kummasti mieltä.

Margot kirjoitti: Koska identiteettini on tumma. Oma värini, vaalea maantie, ei ole mitenkään erityisen hirveän kamala, mutten vaan koe olevani yhtään semmoinen ihminen, jolla on sellaiset hiukset. Olen aina tykännyt tummahiuksisten ihmisten ulkonäöstä. Viimein tajusin, et voi sen värin purkistakin ottaa eikä siinä ole mitään vikaa.

Epäloogisesti siis värjään, koska haluan olla oma itseni.

Vähän sama juttu täällä. Luonnostani olen vaalea maantien harmaa, mutta tunnen olevani enemmän itseni näköinen tummatukkaisena. Monet sanovatkin, etteivät voisi uskoa minun olevani luonnostani blondi.
Tällä hetkellä hiukseni ovat mustanruskeat.

Varmaan olen liian malttamaton olemaan pelkällä omalla värillä. Ja talvisin oma väri tuntuu niin pirun haljulta. Mä varmaan haluan olla tässä kierteessä sitten. Nykyään olen tosin vaan raidoittanut, virhe toisaalta sekin, ja alahiukset on omaa väriä.

Olipas hassu kysymys.

Miksi värjään hiuksiani?

Siksi että voin. Se on viihdyttävää, lopputulos virkistävä ja uuden värin tuoma hyvänolontunne jopa terapeuttista.

En pidä omasta hiustenväristäni, se on tummentunut ajan myötä täysin mitäänsanomattoman harmaantummanvaaleaksi, kunnon maantienväriseksi siis. Vaalennan siis hiuksiani mieleisekseni blondiksi sävyksi.

Olen myös kokeillut lukuisia eri punaisen sävyjä sekä ruskeaa, vaihtelu virkisti ja koin silloin punaisten ja ruskeiden hiusten olevan enemmän "minua". Nykyään tunnen vaalean värin olevan ehdottomasti parhaiten itselleni sopivat ja viihdyn vaaleassa värissä parhaiten.

Enpä voisi kuvitella olevani värjäämättä! Joskus ala-asteella oli viimeeksi omavärinen hius...hiirenharmaa. Ja en pidä omasta väristäni yhtään. Niin ja kyllähän tuo hiusten värjäys piristää ja tuo tietyn pisteen omalle identiteetille . Kun on näin mahdollisuus vaikuttaa omaan persoonallisuuteen...

Kuulun kans tuohon "värjään ollakseni enemmän oma itseni"-jengiin. Tykkään kyllä omasta väristäni (ihan tarpeeksi nätti keskiruskea) ja tietenkin se sopii ehkä parhaiten ulkonäköön, mutta persoonaan sopii värikkäämpi kuontalo. Sitä paitsi kun olen vähän laiska meikkaaja niin ainakin on edes jotenkin "laittautunut" arkipäivinäkin.

Lisäksi mustahiuksisten vanhempien lapsena tuntui jossain vaiheessa ihan luonnolliselta värjätä tummemmaksi, että kuului paremmin sukuun.

Siksi, koska en tunne aidon hiustenvärini olevan osa minua. Tummat silmät, tumma karvoitus ja blondi tukka - no way.

No ihan vaan sen takia kun semmonen hiirenharmaa väri ei vaan sovi mulle. Vaalea/valkoinen on enemmän mun väri.

Oma värini on keski/tummanrusehtava väri, jossa ei luonnonkiharuuden takia kamalasti kiiltoa ole. Tummennan omaa sävyäni siis asteen tai kaksi ja saan samalla upean kiillon, miksi siis ei?

Omassa, täysin hiirenharmaassa värissäni näytän lähinnä haalealta zombilta.. Lämmin tummanruskea taas herättää ihonsävyn eloon ja tuo silmiäni hyvin esiin, joten mielummin näin

Oma värini on hirveä harmaa, joka ei todellakaan sovi minulle yhtään, vaan imee kaiken värin kasvoista pois.

Mua kyllästyttää oma keskiruskeamaantiensävy. Haluun kiiltoa ja näyttävyyttä, sekä mahdollisuuden vaihteluun  Lisäksi olen kuullut kampaajilta (ja Jonsulta) että värjäyskäsittely tekee hiukset helpommin käsiteltäviksi ja antaa rakennetta 

Aika paljon sen takia, koska olen kerran ne värjännyt ja kierteessä ollaan. Oma väri voisi olla ihan kiva, muttei yhdistettynä punaisiin pituuksiin ja latvaan. Oman värin kasvatuksessa menisi jotain 5 vuotta jos pysyisin tässä pituudessa. No, todennäköisesti värjäisin silti, oma väri taitaa olla aika harmahtava ja tykkään vähän värikkäämmästä pehkosta. Hennaa kun käyttelen ei kamalasti rahaa kulu tai tukkakaan kärsi.

Värjään sen vuoksi ettei minulla valitettavasti ole kirkkaanpunainen tukka luonnostaan 
Aloitin värjäämisen kokeilun ilosta ja vaihtelun vuoksi erilaisilla kevytväreillä ja vaahdoilla 12-vuotiaana, 13-14 vuotiaana sitten siirryin kestovärjäilyyn ja tässä päässä on nähty kaikki platinablondista pinkkiin, oranssista mustaan ja tummanruskeasta vihreään. Ainoat mitä en ole (vielä?) kokeillut on sininen ja vaaleanruskea 

Luulen että pysyttelen, jos en nyt loppuelämääni, niin hyvin pitkään kuitenkin tässä punaisessa. Aina sitä tulee ikävä jos hetkeksi hairahtuu johonkin muuhun. Toisaalta mieleni on tehnyt pitkään tummaa ruskeaa koska tiedän että se sopii minulle ja on helpompi ylläpitää kauniina, mutta en taida kuitenkaan värjätä koska punaiseen palaaminen on sitten taas työn ja tuskan takana.. 

^^ Sama vika, värjäyskierre. Ihan rehellisesti en edes muista tarkalleen omaa väriäni. Siis joo, on se ruskea ja muistelisin että on semmoinen tumman ruskea, mutta ehkä aika on kullannut muistot ja totuus näyttää enemmänkin maantien väriseltä. Oon harkinnut että pitäisi kasvattaa hiukset taas ihan luonnollisen värisiksi, mutta aina jossain vaiheessa alan kauhistella haalistunutta väriä ja tyvikasvua. Seuraavaksi sitä huomaakin muhittelevansa hiusväriä päässään. Ois kyllä ihan hyväksi olla välillä luonnollisen värinen, ehkä se onkin ihan hyvä väri, en vaan enää muista sitä näiden mustien, punaisten ja vihreiden jälkeen  . Oon vielä semmoinen, että kun värjään,  pitää mun ajatusmaailmassani uuden värin aina olla jotain muuta kuin pieni sävytys, kiilto tms.. Hölmöä.

(OT. Vitsit vivi ja calypso teidän avat on samannäköisiä, nyt sen huomaa kun ovat tolleen peräkkäin)

Värjään hiuksiani, koska ne ovat muuten aika tylsän ja tavallisen näköiset. Oma värini on 7-8-asteinen vaalea (omasta mielestäni maantienharmaa), jota sitten olen usean vuoden ajan vaalentanut. Nyt oon palaamassa omaa väriä kohti, haaveilen vaaleanruskeasta vaaleilla raidoilla. En osaa olla värjäämättä hiuksiani, värjäysväli on onneksi pitkä eli 3 kuukautta.

Koska oma hiustenvärini on mitäänsanomatan vaaleanruskea. Mulle sopii hyvin paljon tummemman ruskeat hiukset, ja värjäys ja tummempi väri tuo myös enemmän kiiltoa kutreihin 

Kun oma väri on tylsä. Ja kai se on osittain tottumuksestakin, aloitin värjäämisen joskus 15-vuotiaana ja sen jälkeen omaa väriä ei ole ollut. Joskus yrittänyt melkein oman väriseksi värjätä mutta olen kyllästynyt heti. Punainen, musta tai tummanruskea sen olla pitää 

Toisaalta koska olen värjäyskierteessä, ja toisaalta koska oma tummanruskeani on vain jotenkin niiiin pliisu ja harmahtava. Nyt on meneillään punertava (punaisenruskea) kausi, mutta vähimmilläänkin värjäisin varmaankin edes asteen lämpimämpään suuntaan kuin oma värini saadakseni hiuksiini enemmän lämpöä ja kiiltoa.

Omana värjäämis syynä on vaihtelun halua ja oma tummanruskea ei ole silmää miellyttänyt.
Värjäilyn olen aloittanut joskus 10-vuotiaana.
Ensin punaista,kuparia,punaruskeaa jne.
Blondina olen ollut viimeiset 5v ja kerran värjäsin omaa tummanruskeaa vastaavaksi.
Kasvot näytti saman tien 10v vanhemmilta joten blondina on kiva olla.
Lisäksi vaalea/valkoinen tuntuu omimmalta väriltä.

Oma abt 10.3-sävyinen väri alkoi joskus teininä ahdistaa ja parin vuoden miettimisen jälkeen värjäsin tukan punaiseksi. Sitten se olikin pitkään erisävyinen punainen (jopa pinkki), musta ja kuparinsävyinen, kunnes löysin tämän kultaan taittavan keskiruskean ja tässä on pysytty nyt ennätyksellisen kauan eli miltei pari vuotta. Tämä vain sopii minulle hyvin ja tuntuisi ihan hullulta ajatella itselle jotain vaaleaa tukkaa. Joskus kutkuttelee mielessä ajatus värjätä pää oman väriseksi, mutta se olisi sellainen tapporääkki tukalle, ettei ihan vain kokeilunhalusta viitsi siihen ryhtyä. Pitäisi sitten olla ihan varma, että siinä värissä haluaa pysyä ja musta tuntuu, että jo seuraavassa kuussa käsi hapuilisi kaupassa sitä 5.3-sävyn hiusväripakettia.

Nuorena värjäsin siksi, kun halusin olla punapää. Sit kolmikymppisenä alkoi tulla harmaita hiuksia, jotka mielestäni vanhentavat minua ihan turhaan, joten värjäily on sen kuin jatkunut.

Mä vaan olen henkisesti punapää Missään muussa värissä olo ei tunnu yhtä kotoisalta, varsinkaan siinä omassa maantien sävyssä.

Yksinkertaisesti: because I can!  No joo; olen äärimmäisen vaihtelunhaluinen ja jos oma tukka vaihtaisi väriä puolen vuoden välein, niin eihän mun tarvisi sitä värjätä. En vain jaksa katsella samaa hiustyyliä ja -väriä kovin kauaa. Sen takia mä olenkin yleensä kampaajien mieleen, kun mulle niitä radikaalejakin muutoksia saa tehdä.

Mä pitäisin mielelläni omaa tosi tummanruskeaa väriä. MUTTA mulle alkoi tulemaan jo joskus kaksvitosena harmaita hiuksia. Näin vähän päälle kolmekymppisenä en  haluaisi vielä mummoutua.

Hiukset ovat iso osa identiteettiäni. Haluan niiden olevan myös minun näköiset ja tällöin väri ei todellakaan ole maantienharmaa. Kaipaan myös jatkuvasti vaihtelua.

Värjään hiuksiani, koska oma värini on tylsä maantien ruskea.    Ja tietty sekin, että haluan vaihtelua 

Oma värini on tylsä blondi. Sellainen mitään sanomaton blondi vielä. Siksi

Tavallinen on tylsää. Ihanaa että hiuksiin voi tehdä nykypäivänä melkein mitä vaan! Tykkään vaihtelusta ja värjääminen piristää aina mieltäkin, kun tukka on pirteä ja kiva Seuraavaksi tahdon joko violettia tai vihreää häivähdystä :p Kivaa.

Oma värini on sävyltään jotenkin samea ja vähän kellertävä. Olen luonnostanikin kyllä aika vaalea ja se on hyvä, sillä niin juurikasvuni ei erotu liian voimakkaasti värjätystä hiuksesta ja voin pitää kampaamovälit suht pitkinä (käyn kolmen kuukauden välein). Ammattilainen saa aikaan haluamani kylmän kermaisen vaalean värin, itse en sitä osaa toteuttaa. Joskus kokeillaan uusia juttuja silkasta vaihtelunhalusta. Miksipä ei, kun siihen kerta on mahdollisuus?

Oma väri on kirkkaanvaalea mutta värjään tummaksi koska se vaan sopii mielestäni itselleni niin paljon paremmin. Kasvonpiirteenikään eivät ole aivan suomalaiselle tyypilliset.  Kulmakarvani on tummat ja suht tuuheat ja tykkään meikata reippaasti joten tummat hiukset luovat paremman kehyksen näille... Siitä ympärivuotisesta rusketuksesta puhumattakaan..

Nuorempana varmaan siksi, etten yhtään tykännyt omasta väristä (punertava 6-asteinen), nykyään siksi, että tukan kanssa vaan on niin hauska leikkiä ja tykkään saada vaihtelua ja kokeilla uusia juttuja.
Toisaalta olisi kiva joskus kasvattaa oma väri, jos ei muuten niin ihan siksi, että näkisi millainen se nykyään on kun viimeksi ollut omanvärinen tukka 13-vuotiaana, mutta ei mulla riitä pitkäjänteisyys tuollaiseen kun vuosi menisi, että alkaisi saada jotain käsitystä...

Mä värjäsin ennen saadakseni hiukset punaisemmiksi. Kemialliset värit eivät sopineet kuitenkaan, väri haalistui parissa kolmessa viikossa ja haalisti samalla hiuksen oikeankin värin, joka on kaunis tummanruskea. Nyt värjään Santella siksi, että se tekee hiuksistani erittäin hyväkuntoiset. Punaisuus tulee siinä niinkuin ylimääräisenä plussana!

Luonto äiti unohti antaa minulle sopivan sävyn.
Luonnostani olen ihan lähes valkotukkainen ei blondi vaan valkoinen.
Ihoni on ihan vitivalkea ja rusketu en koskaan.
Omassa värissäni näytän syöpä sairaalle taikka kaljulle.

Värjään hiukset intian hennalla ja tukka on syvän punainen,sopii kun nenä naamaan.
Monet luulee että tämä on minun luonnollinen väri vielä.

Koska olen sisäisesti punatukkainen Punaiset hiukset oli haaveena pikkutytöstä saakka, ja sitten 11-vuotiaana sävytin tukkani ekaa kertaa. Sille tielle olen jäänyt, vaikka tumman ruskeaakin tuli kokeiltua joskus teininä (sekin sopi hyvin, mutta punainen on vaan jotenkin mun juttu). Luonnollisella, kullanvaalealla hiussävylläni näyttäisin paljon valjummalta, koska mun tyylini on muutenkin semmoinen värikäs. Punaiset hiukset ja murretun väriset vihreät, turkoosit ja mustat vaatteet näyttää upealta yhdistelmältä Hiusteni ja nuo vaatteiden sävyt sopivat myös lämpimän sävyiseen ihooni parhaiten.

Jassoo, eipä olis pitänyt tulla lukemaan tätä ketjua, alkoi nimittäin heti syyhyttää ihan törkeesti kipittää ostamaan blondausainetta.   Noh, pääsinhän mä aikoinaan röökistäkin eroon, joten miksen myös hiusten värjäämisestä...

Mulla värjäyskierre on teini-iän jälkeen johtunut lähinnä siitä, että tyvikasvua on ollut "pakko" värjätä, ja yritykset saada aikaan omaa luonnollista väriä muistuttava sävy värjäämällä ovat menneet totaalisesti päin männikköä. Plus tietenkin satunnaiset impulsiot tyyliin "apua, aivan ihanat mustat hiukset tolla tossa leffassa, pakko saada just nyt samanlaiset!"... +

Koska...en tiedä aina sitä iskee silmään joku kaunis väri joka on pakko saada. Oma väri on TYLSÄ, hieman vaaleampi kuin perus maantie. En ikinä viihtyisi siinä värissä.
Punainen on ihana

No oma värini on niin tylsä. Vaikkakin värisävyjen valinnassa pyrinkin pysymään suht. luonnollisissa sävyissä omaan ihonväriini nähden. Esim. musta, no no.

Oma väri on todellakin tylsä  kullanruskea roxx. Jos jättäs värjäämättä, tukka haalistus semmoseks maantien vaaleeks, ei onneks ihan harmahtavaks, mut ei kauakskaan mentäs..

Mun oma väri ei ole pelkästään tylsä, vaan suorastaan ruma. Juuri sellanen ei-minkään-värinen maantienharmaa. Oon vaalentanut raidoittamalla, ja raitojen seassa oma väri ei niin kauhealta näytä, kun väriero ei kuitenkaan ole kovin suuri. Yleisvaikutelma on kuitenkin paljon parempi kuin jos koko tukka olisi omaa väriä.

En olisi koskaan uskonut värjääväni hiuksiani punaisiksi, ennen kuin näin todella hurmaavan mallin dyykkaamassani Kauneus ja terveys-lehdessä ja mietin, että punaiset varmaan sopisivat minullekin. Olen värjännyt nyt kahdessa "jaksossa" suoravärillä ja pitänyt välissä omaa väriä, tällä hetkellä punailen sen takia, koska annan hiuksieni levätä ilman suoristusta ja mietin, että punainen kiharapilvi on pirteämpi kuin luonnollisen värinen. Ensimmäinen värjäykseni oli tosiaan ihan kokeilumieltä. Punaiset hiukset eivät tosin ole mitenkään osa identiteettiäni eivätkä varmaan koskaan tule olemaan, sen verran hippiä minusta löytyy.

Taallakin kiusana maantienharmaa, hyh. Pienena mulla oli vaalea tukka, mika sitten lahti tummumaan. Vaikka muitakin vareja tuli kokeiltua, palasin vaaleaan ja tassa on pysytty useampi vuosi. Maantienharmaani on melko vaalea mutta tosi harmahtava, en halua nayttaa mummolta ihan viela 

Noh ihan siksi alkupäässä, että se piristi ja muutos oli hauskaa. Omassa värissä kävinkin puolen vuoden ajan, koska halusin olla mahdollisimman kiltti hiuksille ja lopettaa värjäilyt. Sitten totesinkin, että oma vaalea värini ei kuvasta persoonaani tarpeeksi, joten värjäilyt jatkukoon. Vaikkakin hellemmin tällä kertaa.

Hiukseni alkoivat tummentua n. 15-vuotiaana maantienharmaiksi, sitä ennen ne olivat sellaiset eloveenan vaaleat. En siis enää viihtynyt värissäni ja aloin värjätä tukkaa.

Olen lapsesta saakka haaveillut punaisista hiuksista. Pidin mustaa tukkaa muutaman vuoden sen helppouden takia (tai no siksi, että musta käy minkä väristen vaatteiden kanssa tahansa), mutta palasin taas punaiseen. Punainen vaan on minun värini, vaikka vaatteiden väriskaalaa joutuukin rajoittamaan.

Lempivärini on kuitenkin tummanvihreä ja mielestäni punainen yhdistettynä tummanvihreään on aivan ihana näky.

Niinpä, miksi ikinä värjäsinkään... Oma värini on tuhkanvaalea. Sitten jossain 12-vuotiaana repäisin ja vedin koko pään SINIMUSTAKSI. Siihen aikaan se tuntui hienolta ja luonnollinen tukka rumalta, mutta nyt kaduttaa että ikinä olen alkanut värjäämään, ja vielä mustalla.

Mulla oli musta ja tummanruskea tukka piiiiiitkään, vasta nyt sen värjäsin pois. Pyrin koko ajan luonnollisempaan ruskeaan, joka sopii luonnolliseen tyyliinikin paremmin kuin musta.

Olin ihan hullu kun sillon joskus pilasin kauniin vaalean tukkani... 

muru kirjoitti:Oma värini on kullanvaalea. Sitten jossain 12-vuotiaana repäisin ja vedin koko pään SINIMUSTAKSI.

Kuulostaa niiin tutulta... Olisi pitänyt tajuta silloin värinpoistojen vaikutus, mutta luulin lähinnä, että värinpoisto palauttaisi oman värini sellaisenaan.

En pidä omasta väristäni (joka siis on tuo maantienharmaa). Joillekin se sopii, mutta itselleni haluan jonkin verran tummemman kuontalon.

Voi kun tietäisinkin... Kai se on se nuoruus ja hulluus. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat värit on tullut testattua. Nyt allergisoituneena ja tummatukkaisena (ja luomuna 8-9-asteisena maantienä) kaduttaa niin että tekis mieli potkia itteään. Montakohan tuhatta euroa on tullut laitettua hiusväreihin... En uskalla ees laskea.

Kesällä mahtanee olla kiva juurikasvu.

^^ Olen vähän samoilla linjoilla. Värivaihtelun vaikeutumisen lisäksi ainut asia, mikä hapetteellisten värien poisjättämisessä harmittaa on se, ettei tukka ole enää niin helppo möyhiä ja pörrötellä. Ainakin mun tukkani on helpompi saada toimimaan yhteisymmärryksessä kun se on jonkinverran kärsinyt.

Mun värjäilyni ovat aina johtuneet silkasta vaihtelunhalusta ja kokeilemisen ilosta. Onhan noita mokia tehty, mutta enpähän vielä toistaiseksi saanut mitään sen kummempia traumoja. Nykyään värjäileminen on hankalampaa kun ei oikein uskalla noita hapetevärejä käyttää päänahan takia. En tiedä olenko allergisoitunut jollekin myrkylle vai en, mutta jos tukkaa (ja nahkaa...) lähtee ohimoilta värjäämisen jälkeen niin mun mielestä on syytä olla värjäilemäti. Koen pientä ahdistusta samalla kun yritän palata kohti omaa väriä. Oma väri voisi olla ihan fiksu pohja raidoille tai suoraväreille. Siitä on jopa helppo raidoittaa blondiksi jos joskus sellaisen idean saan.
Tällä hetkellä värjäilen rusehtavalla suoravärillä hennaoranssihtavia latvoja piiloon, yritän pitää tukkaa välillä vähän tasavärisempänä...

Värjään hiuksiani, koska en ole Morticia Addams, hahhahah

Edit. Tämä sitten oli läppä Mutta rakastan sinimustia hiuksia muutenkin, vaikka oma värini nätti onkin!

Itse asiassa en edes tiedä. Aloitin varmaan värjäyksen siksi kun moni muukin niin teki ja jossain vaiheessa viime vuonna tuli tunne että voisinkin kasvattaa oman värini takaisin. No sainhan mä sen kohtuu pitkälle kasvatettua mutta sitten iski ahdistus kun näytin niin hirveältä. Nyt sitten on taas tukkaa värjätty ja varmaan sillä linjalla jatketaan.

Koska en viihdy omassa värissäni. Oma väri on semmonen perussuomalainen maantienharmaa, jota äiti tykkää kutsua tummanruskeaksi. Lisäksi testasin tuossa viime syksynä ihan sellaista oikeasti ruskeaa hiusväriä (vaaleilla raidoilla), ja vaikka se oli kiva niin olen mieluummin blondi tai punapää. En vaan viihdy brunettena, varsinkaan maantie-brunettena.

Sama täällä. En viihdy omassa maantienharmaassani, jossa on kaiken lisäksi sitä iänikuista punapigmenttiä. Tuntuu, että musta tulee juuri sellainen seinähiirulainen, jota kukaan ei huomaa, jos mulla on oma väri hiuksissa. On vaan ihan väritön ja haalea olo... 

Nyt kun mulla on tummanruskeat hiukset, niin monet (myös kampaajat) ovat luulleet, että se on mun oikea hiusväri, koska kuulema sopii mulle niin hyvin. Korostaa tummia silmiäni ja vaaleaa ihoani, kait. 

Tykkään punertavammasta tukasta enemmän kuin alkuperäisestäi (märän hiekan väriseksi ovat jotkut kuvailleet). Koen siis punaisemman värin omakseni ja sen olevan myös enemmän edukseni, ja punaisella värjäämisellä on myös elähdyttävä vaikutuksensa.

Värjään, koska omat maantien väriset hiukseni ovat todella tylsät ja mitäänsanomattomat.
Vivahteikkaana blondina tunnen itseni paljon kauniimmaksi. 

En tiedä mistä värjäysintoni johtuu, sillä itse haluaisin kokeilla kaikkia värejä mitä vain on mahdollista ja katsoa miltä ne näyttävät minulla. Minulla onkin ollut jos jonkinmoista punaista, pinkit, siniset, mustat, ruskeat, blondit, liilat, vihreät ja ties minkälaisia sekoituksia.

Jotenkin hiustenvärjääminen vaan tuo iloa elämääni. On kiva katsoa peilistä kun on uuden väriset hiukset. Harmi kyllä hiustenvärjäysten keskellä pitäisi muistaa pitää huolta hiuksista ja tällä hetkellä ne ovatkin aivan kauheassa kunnossa. Siksi ajattelinkin värjätä ne tummiksi, jotta juurikasvu ei näkyisi ja olisi pakotteita värjätä hiuksia ja hoitaa hiukseni kuntoon.

Niihin saisi jotai kiitoa ja mukavamman väriset, sillä oma väri ei kiillä ja on aina haalean ruma

Chaos kirjoitti: Värjään hiuksiani, koska en ole Morticia Addams, hahhahah

Ihana!

Värjään hiuksiani koska olen vaihtelunhaluinen. Mulle sopivia lyhyitä leikkauksia ei ihan hirveästi ole, joten kikkaillaan sitten väreillä. Tällä hetkellä syy hiusten värjäämiseen on, että kampaaja sössi mun värin aika totaalisesti. "Juu, nämä värit on turvallisia ja siitä kivoja, että niillä saa just sen sävyn minkä haluaa". Ja pashat. Kampaajan tuolissa väri näytti hyvältä, mutta luonnonvalossa ihan kulahtaneelta. Ajattelin että menee hetki kunnes totun uuteen vääriin, mutta ruma mikä ruma. Enkä ois jaksanut istua siellä tuolissa enää tuntia paremman värin toivossa. Pakko vetästä itse joku siihen päälle varmaan.

Vastaanpa tähän uudelleen. Aikanani mustaksi värjätessäni koin sen sopivan minulle paremmin, onhan mulla kovin tummat kulmakarvat. Vaikka välillä olikin hieman kova, niin kyllähän se sopi todella hyvin. En kuitenkaan jaksa sitä kuukausittaista vekslaamista ja siirryn hieman miegompaan sävytykseen. En siis pyri omastani kovin eroavaan sävyeroon ja tavoitteenani on ennenkaikkea vähän vahvistaa oman tukkani rakennetta. Nyt osaan kuitenkin myös hoitaa paremmin.

Kaikkia jollain tavalla luontaisia värejä on testattu paitsi kokomustaa vaihtelunhaluhan tässä on se päällimmäinen syy. Punaista olen harrastanut (luonnollista) vuosikausia ja siihen tunnun aina palaavan. Saa nähdä miten dekon käy tällä kertaa olen nimittäin värjäämässä tukkaani neutraalimpaan suuntaan tavoitteenani antaa neitsyttukan kasvaa kunhan saan liu'utettua värin sille mallille että raja ei ole kauhea.

Palaan siis värikriisiketjuun varmaan tässä parin vuoden sisällä ja voivottelen kuinka paljon on ikävä punaista tukkaa ja lipsautan sitten hennaa. Taas. Olen yhtä paha kuin Chaos 

^ Mä olen alkanut tuolle samalle linjalle, ja myös mun värjäilyni syynä taitaa olla se vaihtelunhalu. Mun tukassakin on ollut vähän kaikenlaista väriä, myös mustaa ja vihreää. Kuitenkin olen ollut punapäänä pisimpään, jos ei lasketa sitä kun lapsesta teini-ikään oli ihan omassa värissä.
Kokeilin viime vuonna tuota omaväri-projektia, ja se jatkuikin tähän kevääseen asti, ja sitten repsahdin hennaan. Nyt olen nähnyt niin paljon hienoja oman värisiä hiuksia, että taidanpa taas pikkuhiljaa haalistella ja vaan antaa kasvaa.

Keskiaikaiset markkinat. Siellä niitä luonnonvärisiä pitkiä hiuksia näkyy ja paljon. Siellä kannattaa käydä jos oman värin kasvattaminen maistuu puulta, ja värit alkavat houkuttaa...

Värjään hiuksiani, koska tämänhetkinen väri tukee persoonallisuuttani ja vahvistaa identiteettiäni.

Tämä puolivakavasti.

Värjään hiuksiani, koska oma maantienvärinen ei istu pukeutumis- ja meikkaustyyliini sitten millään. Todennäköisesti tulen värjäämään hiuksiani tulevaisuudessakin, ellei jotain vakavaa estettä kuten hiusväriallergiaa tule eteen. *fingers crossed*

Värjään hiuksiani, koska en tykkää hiusteni tuhkaisuudesta. Täysin kylmä hiustenväri ei mielestäni jotenkin istu muuhun väritykseeni, sillä mulla on jonkun verran punapigmenttiä ja ihossa lämmin sävy. Vaaleus on periaatteessa ihan ok, kesällä varmaan jotain ysin tai ehkä jopa kympin? luokkaa, mutta talvella se valahtaa ankeaksi tummemmaksi tuhkaksi.

Sinänsä voisi hyvinkin riittää, että saisin hiuksiini jostain punertavuutta/lämpöä (eli ei tarvitsisi olla tummempi/vaaleampi), mutta ei nuo suoravärit oikein tunnu tarttuvan käsittelemättömään hiukseen, joten jatkanen kevytväreillä.

Värjään hiuksiani koska koen että musta on mun väri ja se sopii minulle. En osaisi kuvitella itseäni luonnollisessa hiusvärissäni ja kun blondasin tukkaani sinisiä hiuksia varten, vaaleat hiukset tuntuivat vierailta ja epäsopivilta. Mustassa tuntuu kuin olisin kotona. Ja se vaan sopii mulle niin hemmetin hyvin. 

Värjään, koska käsittelemättömänä hiukseni ovat täysin mahdottomat. Hennattuna saan pehkooni sellaista jämäkkyyttä, mikä pitää frisyyrin kuosissa ja hermot kasassa

Olen kierteessä. Värjäys myös pidentää mun hiustenpesuväliä, tuntuu että tuo oma juurikasvu tuolla rasvoittu ihan hirveetä vauhtia.

Suurin syy lienee se, että oma väri ei vaan kertakaikkiaan miellytä silmää. Mielessä on kyllä käynyt ajatus, että olispa helppoa, jos ei tartteis aina olla värjäilemässä. Mutta sitten kattelin kuvia, joissa miulla oli vielä värjäämätön letti ja vaikka näyttikin kieltämättä paksulta ja hyväkuntoiselta, niin väri oli hirveä. Se on sellainen harmaa ei-minkään-värinen. Näyttäisin omassa värissä ihan harmaahiirulaiselta.

Oma väri tällä hetkellä, mutta olen kyllä miettinyt miksi olen joskus värjännyt. Värjäsin kokeilunhalusta eri väreillä, vaikka pidin omastakin väristä, ja olen säännöllisin väliajoin pitänyt omaa väriä. Enemmän se on ehkä ollut tyylikysymys kuin identiteettikysymys. No joskus teininä kun hiukset vähän tummuivat, identiteetti oli ehkä kuitenkin vielä "blondi" ja siksi teki mieli värjätä. Olen muutenkin suosinut lähinnä raitoja ettei tarvi olla värjäämässä usein juurikasvua. Voisin vieläkin laittaa muutaman vähän vaaleamman raidan eteen tuomaan valoa kasvoille, mutta en sen kummempaa. Nuorempana vaalensin että näyttäisin vielä nuoremmalta. Nykyään tuntuu että näytän nuoremmalta ja raikkaammalta omassa värissä. (joka on siis tummanvaalea, punertava, melkein vaaleanruskeakin jossain valossa.)

Teini-iässä värjäsin, koska halusin vaihtelua ja muutosta. Tuolloin hiukset olivat vielä suht hyvän väriset luonnostaankin (ennen tummumistaan  n. 7-asteiseksi maantienharmaaksi). Olin muutaman vuoden tummassa, kunnes tajusin haluavani aivan vaaleat hiukset takaisin. Ja sillä tiellä ollaan; koen vain näyttäväni viehättävämmältä näissä, oma väri kun on tosiaan se tylsä harmaanvaalea. Ei siinä, varmasti voi pukea joitakin, mutta ei vaan istu mun identiteettiin ja siihen, miltä haluan näyttää. Ja väitän myös, että suht kirkas vaalea sopii minulle parhaiten kaikista väreistä. Tässä aion pitäytyä, kenties sävyä hieman tuhkaisemmaksi muokaten.

Ennen värjäsin pääasiallisesti siksi, että en kokenut luonnollisen värini sopivan mulle yhtään. Muistan elävästi mm. istuneeni jossain Prahan katolla joskus 2009 ja julistaneeni, etten tule ikinä luopumaan tummanruskeasta hiusväristä, oma kun on niin ketun kammottava. Ihmiset yleensä hämmästyivät, kun kuulivat, ettei tumma/keskiruskeahiusvärini ole omani. Olen yhä sitä mieltä, että oma värini ei ole minulle se pukevin, mutta tällä hetkellä mielestäni omani, vaalea maantie, on vaan värinä niin siisti, että ihan sama, jos joku muu sopisikin paremmin.

Tuntuu hassulta, että täällä niin monet sanovat oman maantievärinsä tekevän harmaahiirulaiseksi - eihän se hiusväri siihen yksinään pysty, ulkonäössä on kuitenkin kauhean paljon muitakin osa-alueita, joilla itseään voi tuoda enemmän esiin. Oudommalta minusta näyttää räiskyvät hiusvärit  yhdistettynä valjuun, paljaaseen naamaan ja tuulipukutyyliin, kuin vahva tyyli yhdistettynä luomureuhkaan.

Nykyään värjään hiusteni latvaosaa (siis noin 55cm pitkää latvaosaa..  ) siksi, että en saa sitä täsmäämään omaan väriini millään. Turhauttaa tietää, että edessä on vielä vuositolkulla kasvattamista, mutta sävyero pysyy kylmän tyven ja keltaoranssin latvan välillä vahvana. Harkitsen ratkaisua, jossa vaalentaisin latvan vähän vielä vaaleammaksi, silloin ainakin olisi helpompi säätää lämpöasteita erilaisilla vivahdetuotteilla, hopeashampoilla ja sensellaisilla - hiuksen tuhoaminen vielä yhdellä värinpoistolla sen sijaan ei houkuta yhtään.

En aio enää sanoa väriasioissa ei koskaan, mutta tällä hetkellä todella toivoisin, että pääni olisi kaikista värikäsitelyistä vapaa.

bubbs kirjoitti: Tuntuu hassulta, että täällä niin monet sanovat oman maantievärinsä tekevän harmaahiirulaiseksi - eihän se hiusväri siihen yksinään pysty, ulkonäössä on kuitenkin kauhean paljon muitakin osa-alueita, joilla itseään voi tuoda enemmän esiin. Oudommalta minusta näyttää räiskyvät hiusvärit  yhdistettynä valjuun, paljaaseen naamaan ja tuulipukutyyliin, kuin vahva tyyli yhdistettynä luomureuhkaan.

Hyvin sanottu! Olen ihan samaa mieltä. Tuntuu hullulta, että itsekin heräsin tajuamaan tämän vasta värjäiltyäni viitisentoista vuoden ajan. Olen vaaleaihoinen ja -hiuksinen, myös kulmat ja ripset ovat vaaleat, ja kaikki ne punaiset ja violetit hiuksissa saivat mut näyttämään entistä ankeammalta. Kaikkien kohdalla ei tietenkään ole näin, mutta itse olen siis juuri laiska/haluton ehostamaan suuremmin, ja melkoinen köyhäilijä pukeutumisosastollakin, joten kokonaisefekti meni vain pahempaan päin. Nykyisin näen tällaisessa tapauksessa paljon tyylikkäämmäksi olla omalla värityksellä, jolloin pienikin ehostus erottuu, eikä vaatteidenkaan tarvitse olla värikkäitä näyttääkseen joltain.

Mä olen niitä, joilla on lapsena ollut pellavanvalkea tai blondatun näköinen hiusväri. Näytin kesäisin jopa huvittavalta ruskettuneella iholla ja platinatukalla. (Tan Mom...) Yläasteikäisenä hiukset muuttuivat tuhkaisemmiksi ja menettivät kiiltonsa, ja se aiheutti ilmeisesti jonkin identiteettikriisin, ja kun muotina muutenkin oli värjätä, niin vaalensin (päin persettä) karvani. Tietenkään ei ollut ymmärrystä mistään "oikeasta sävystä", vaan kun se peroksidinkeltainen ei näyttänytkään lopulta kovin kivalta, niin siitä mentiin suoraan kirkkaanpunaisiin ja violetteihin. En edes muista, mitä oikein halusin tai yritin hiusten kanssa silloin.

Jossain kohti tajusin tavoitella jotain luonnollisempaa, ja aloin pysytellä vaaleanruskeissa ja kuparisissa sävyissä ja laittaa vähän raitoja. Palasin vaalennukseenkin, josta aloin kasvattaa omaa väriä. Tuskaista oli, mutta joskus parinkympin jälkeen oli oma väri päässä. Muutaman vuoden kestin, mutta huonokuntoisena tummanvaalea tukka näytti niin surkealta, että sorruin uudestaan vaalentamaan. Koin itseni tosi rumaksi. Tällä kertaa sentään valitsin parempia sävyjä, mutta niin hirveään kuntoon hiukset kuitenkin menivät, että päätin kasvattaa oman värin uudelleen ja hoitaa hiuksia paremmin, niin että oma sävy näyttäisi edes vähän paremmalta. Nyt on vielä etuosissa jotain 5-10 cm:n väliltä vaalennettua latvaa, mutta sitä ei juuri huomaa. Hiukset muutenkin ovat vielä hajamittaiset huonon terveyden jäljiltä.

Ei kannata varmaankaan sanoa "ei koskaan", mutta ainakaan lähitulevaisuudessa en aio altistaa hiuksiani kemiallisille käsittelyille. Nyt kun ajattelen asiaa, en ole koskaan ollut tyytyväisempi itseeni värjättyjen hiusten kanssa, päinvastoin.

Mulla oli jo pitemmän aikaa ihan oman väriset hiukset (tummanvaaleat n. 7-8 tasoa), mutta lopetin e-pillereiden syönnin ja hiukset alkoi rasvoittua hurjan nopeasti. Yritin vaihdella shampoota, mutta mikään ei tuntunut auttavan vaan joka päivä piti pestä hiukset. En jaksanut varsinkaan näillä pitkillä hiuksilla sitä tahtia, joten kävin just laitattamassa runsaasti vaaleita raitoja kampaamossa. Toivottavasti auttaa!  Mulla on lasimaiset ja liukkaat hiukset luonnostaan, joten blondaus ei aiemminkaan oo räjäyttäny tukkaa, vaan tuo sopivasti karheutta ja rakennetta ja nostaa hiukset päänahasta. Muutenkin kesä on tuloillaan niin vaalea miellyttää silmää.

koska hiuksia on kiva värjätä ja on jännä kokeilla eri värejä oon harkinnut oman värin kasvattamista, mutta kyllästyisin varmaan nopeesti jo parissa kuukaudessa

Olen koittanut katkaista värjäyskierrettä, mutta edelleen värjäilen keskiruskealla värillä. Oma väri on se vaaleahko maantienharmaa.

Toisaalta on kiva, että ihmiset värjäilee hiuksia, olisi aika tylsää jos kaikkialla olisi luomuhiuksia ja harmautta .
Ei sillä, oma hiustenväri voisikin olla ihan ok, jos viitsisi kasvattaa sinne asti. Mutta mulla on vähän sellainen tunne, että vaikka oman väriseksi saisinkin kasvatettua, niin värjäisin jossain vaiheessa kuitenkin ruskeaksi hiukset.

Tykkään meikata, ja meikki näyttää hyvältä tummien hiusten kanssa.