Vs: Kokemuksia opetuskampaamoista?
Lähetetty: 06 Maalis 2011, 09:15
Helsingin Profissa koulutetaan sekä uusia että jo valmistuneita kampaajia. Olin tällä viikolla leikkausmallina yhdellä valmiiden kampaajien kurssilla.
Se, kenen tuoliin istuu, on yleensä sattumaa. Minun kampaajakseni osui omien sanojensa mukaan 10 vuotta kampaajan hommia tehnyt tyttö, jonka toiminnasta mulle jäi vähän paha maku suuhun. Tämän jälkeen todellakin valitsen kampaajani tarkkaan, koska pitkä työhistoria ei selvästikään ole mikään tae ammattitaidosta...
Tyttö oli koko ajan hermostunut. Kun toiveeni eivät kohdanneet kampaajan visiota, yritti tämä kuitenkin puhua minulle lyhyen otsatukan (ehdoton no-no) ja pituuden polkkamittaiseksi (olen kasvattaja). Onneksi kouluttaja oli ammattilainen eikä sivuuttanut toiveitani, vaan muokkasi niistä toimivan kokonaisuuden. Ilman kouluttajan väliintuloa lopputulos olisi voinut saada allekirjoittaneen nieleskelemään kyyneliä.
Hiukset pestiin tietysti ensin, mikä on yleensä kampaajakäynnin mukavin osuus. No eipä ollut tällä kertaa: tyttö laittoi ihan hirveän paljon shampoota, roiski sitä mm. silmääni, ja vaahdottaminen tuntui kestävän ikuisuuden. Huuhteluvaiheessa sentään käski sanoa, jos vesi on liian kuumaa tai kylmää. Ja olihan se, polttavan kuumaa. Hoitoaineen levitys ja poispesu onnistui vähän paremmin.
Pesun jälkeen kohdattiinkin tiheäpiikkisen kamman ongelma. Tyttö ei käyttänyt ollenkaan jätettävää hoitoainetta, ja minä Tangle Teezerin vannoutuneena kannattajana järkytyin suuresti, kun hän alkoi repiä tukkaa auki sillä tavan kammalla. Suomalaisena en mä kehtaa -ihmisenä en sitten kuitenkaan viitsinyt huomauttaa asiasta, vaan kuuntelin naama peruslukemilla hiusteni sydäntäsärkevää katkeilemista. Tyhmä mikä tyhmä.
Leikkausvaiheessa tyttö sai uudenlaista itsevarmuutta, enkä huomannut hänen toimineen mitenkään erityisen hutiloivasti. Mutta kesken viimeistelyvaiheen tajusin yhtäkkiä, että neiti oli föönannut JA suoristanut tukkani ilman lämpösuojaa, vaikka kouluttaja oli käskenyt sitä laittaa. Tässäkin vaiheessa rauhoittelin vielä itseäni, ettei tukka yhdestä suoristuskerrasta kuole.
Seuraavana päivänä tuttavani vaalennuspesi ja värjäsi hiukseni. Näin peilin kautta, kuinka tuttava kävi takaraivon kerrostuksia yhä uudelleen ja uudelleen kamman kanssa läpi, ja totesi, että siellä oli jokin kohta, joka oli joko leikattu väärin tai unohdettu leikata. Myöhemmin kotona huomasin myös, että osa otsatukastani oli jäänyt kokonaan leikkaamatta. Joo, ilmainen leikkaus, mutta ei sen nyt silti ihan ala-arvoinen olisi tarvinnut olla.
Ehkä oli osin omaa syytäni, kun en kommunikoinut enemmän kampaajani kanssa, mutta tämä käynti söi kyllä uskoani kampaajiin ammattikuntana. Se on harmi, koska varmasti alalla on myös niitä, joille kampaajana oleminen on intohimo ja kunnia-asia, mutta jos jokainen kulmakunnan pikkuputiikki on täynnä tällaisia vähän sinne päin tekeviä tyttöjä, ei ole ihme, että vain harva asiakas on kampaajakäyntien jälkeen täysin tyytyväinen tukkaansa.
Se, kenen tuoliin istuu, on yleensä sattumaa. Minun kampaajakseni osui omien sanojensa mukaan 10 vuotta kampaajan hommia tehnyt tyttö, jonka toiminnasta mulle jäi vähän paha maku suuhun. Tämän jälkeen todellakin valitsen kampaajani tarkkaan, koska pitkä työhistoria ei selvästikään ole mikään tae ammattitaidosta...
Tyttö oli koko ajan hermostunut. Kun toiveeni eivät kohdanneet kampaajan visiota, yritti tämä kuitenkin puhua minulle lyhyen otsatukan (ehdoton no-no) ja pituuden polkkamittaiseksi (olen kasvattaja). Onneksi kouluttaja oli ammattilainen eikä sivuuttanut toiveitani, vaan muokkasi niistä toimivan kokonaisuuden. Ilman kouluttajan väliintuloa lopputulos olisi voinut saada allekirjoittaneen nieleskelemään kyyneliä.
Hiukset pestiin tietysti ensin, mikä on yleensä kampaajakäynnin mukavin osuus. No eipä ollut tällä kertaa: tyttö laittoi ihan hirveän paljon shampoota, roiski sitä mm. silmääni, ja vaahdottaminen tuntui kestävän ikuisuuden. Huuhteluvaiheessa sentään käski sanoa, jos vesi on liian kuumaa tai kylmää. Ja olihan se, polttavan kuumaa. Hoitoaineen levitys ja poispesu onnistui vähän paremmin.
Pesun jälkeen kohdattiinkin tiheäpiikkisen kamman ongelma. Tyttö ei käyttänyt ollenkaan jätettävää hoitoainetta, ja minä Tangle Teezerin vannoutuneena kannattajana järkytyin suuresti, kun hän alkoi repiä tukkaa auki sillä tavan kammalla. Suomalaisena en mä kehtaa -ihmisenä en sitten kuitenkaan viitsinyt huomauttaa asiasta, vaan kuuntelin naama peruslukemilla hiusteni sydäntäsärkevää katkeilemista. Tyhmä mikä tyhmä.
Leikkausvaiheessa tyttö sai uudenlaista itsevarmuutta, enkä huomannut hänen toimineen mitenkään erityisen hutiloivasti. Mutta kesken viimeistelyvaiheen tajusin yhtäkkiä, että neiti oli föönannut JA suoristanut tukkani ilman lämpösuojaa, vaikka kouluttaja oli käskenyt sitä laittaa. Tässäkin vaiheessa rauhoittelin vielä itseäni, ettei tukka yhdestä suoristuskerrasta kuole.
Seuraavana päivänä tuttavani vaalennuspesi ja värjäsi hiukseni. Näin peilin kautta, kuinka tuttava kävi takaraivon kerrostuksia yhä uudelleen ja uudelleen kamman kanssa läpi, ja totesi, että siellä oli jokin kohta, joka oli joko leikattu väärin tai unohdettu leikata. Myöhemmin kotona huomasin myös, että osa otsatukastani oli jäänyt kokonaan leikkaamatta. Joo, ilmainen leikkaus, mutta ei sen nyt silti ihan ala-arvoinen olisi tarvinnut olla.
Ehkä oli osin omaa syytäni, kun en kommunikoinut enemmän kampaajani kanssa, mutta tämä käynti söi kyllä uskoani kampaajiin ammattikuntana. Se on harmi, koska varmasti alalla on myös niitä, joille kampaajana oleminen on intohimo ja kunnia-asia, mutta jos jokainen kulmakunnan pikkuputiikki on täynnä tällaisia vähän sinne päin tekeviä tyttöjä, ei ole ihme, että vain harva asiakas on kampaajakäyntien jälkeen täysin tyytyväinen tukkaansa.