Millainen suhde hiuksiisi?

[Miia]

Mun hiukset on ehottomasti osa tyyliä. Luen itseni metallikansan edustajaksi joten tukkakin pitää olla sen mukainen. Mulla oli pitkään blondi, joka sinänsä oli ihan kiva, mut jotenkin en viihtyny niissä ku ne ei oikee sopinu tyyliin. Nyt tukka on punamusta ja tää sopii kyl tyyliin (tyyliin kuului mustat vaatteet, joissa iha pikkasen punasia yksityiskohtia, niittivyöt ja nahkarannekkeet ym). Hiukset ei ole aina tiptop, saatat tavata minut tukka liimautuneena päähän kiinni tai uskomattomissa takuissa mutta jos jonnekin juhlimaan lähden niin kyllä tukan laitan. Tämä nykyinen tukka tekee mun olostani paljon mukavamman kuin se entinen blondi. Mun tukka on blondin ja nykyisen lisäks ollu ihan mitä tahansa! Viis kuus vuotta sit mulla oli pitkä musta tukka lähes alaselkään olin aika hurjan näköne kun tähä yhisti nahkasii vaatteita ja lävistyksen ja viivakulmakarvat kääk

Vaikka pidänkin ihanista hulmuavista monisävyvärjätyistä pitkistä hieman laineikkaista jessica simpson hiuksista en ikinä omaan päähäni niitä kelpuuttaisi koska tyyli on vaa jotain muuta.

[Eudokia]

Olen ihan tyytyväinen tukkaani. Tavoite on takapuolen alle ulottuva letti. Peseminenkin tuntuu nykyään ihan kivalta. Latvatkin on hyvässä kunnossa, syynään tarkasti kaksihaaraisia, mutta ei noita oikein löydy.  Kesäisin minulla on kiharakausi: palmikoin hiukset kahdelle letille pesun jälkeen ja avaan ne kahden päivän kuluttua. Olisin kovasti tahtonut synnyinlahjaksi luonnonkiharat, kuten siskolla. Kasvattelen vielä vähäsen. 

[Mella]

Minä rakastan tukkaani hyvin paljon, se on lapsuudesta asti ollut minulle ylpeyden aihe. Hoidan, hellin ja hemmottelen tukkaani ja onhan se osa ulkomuotoani. Haluan että se väritykseltään ja olemukseltaan vastaa minun ihannettani hiuksista, joten tässä sitä vain kasvatellaan .

[Minsku]

Mulle tukka on aina ollut suht. tärkeä. Ei se oikeastaan mikään koriste ole, ehkä enemmän vain osa minua. En ilmennä hiuksilla mitään kuuluvuutta mihinkään ryhmään, lähinnä se vain täydentää muuta tyyliä.

Oon kyllä tosi tarkka siitä miten mun hiukset on. Kaverit on joskus sanonu, että mun hiukset on aina hyvin, mutta tietenki siitä on ite eri mieltä Tykkään laittaa hiuksia ja kokeilla eri kampauksia. Tosin monesti huomaan, että mun hiukset on aina samalla lailla sitten loppujen lopuksi, mikä johtuu osaksi siitä, että en tykkää pitää niitä kiinni. Tykkään lähinnä klassisen kauniista hiuksista, mutta joku juttu niissäkin pitää olla. Jos laitatan jonkun uuden värijutun tai mallin kampaajalla, en ikinä kadu sitä. Totun todella nopeasti suurempiinkin muutoksiin ja olen todella vaihtelunhaluinen. Minusta on vähän turhaa jos käy kampaamossa ja eroa ei edes huomaa

Nykyään oon innostunu myös enemmän hiusten hoitamisesta. Tukkaan tulee laiteltua jos jonkinlaista hoitokokeilua ja olen alkanut ajatella laadukkaampiin tuotteisiin siirtymistä. Joskin opiskelijabudjetti vähän haittaa sitä...

[Lilja]

Minulla on hiuksiini ystävyys-/rakkaussuhde. Ne ovat kuin oma lapseni. Lapseni käyttäytyy pääosin kiltisti eikä hermostuta kuin joskus satunnaisesti. Lapsi on lisäksi helppo tunkea hoitoon nutturapussiin, kun äiti haluaa vähän vapautta.

Mustat vaatteet ja mustat pitkät hiukset sopivat hyvin yhteen ja ovat toki osa (pintapuoleen keskittyvää) identiteettiäni ja alakulttuuria.

Harrastan myös itämaista tanssia ja vaikka arabimaissa ja Turkissa ihaillaan paljon pitkiä vaaleita hiuksia, itse ihailen tummia hiuksia. Joissain tanssiasuissa näytän kuulemma melko "eksoottiselta", koska hiukset ovat mustat ja pitkät eivätkä kulmakarvatkaan ole ihan keskivertosuomalaisen ohuet. Tietääkseni itsessäni ei kuitenkaan virtaa muuta kuin suomalaista verta ja inahdus saksalaista 1700-luvulta.

Entä, jos vaikka jonkin sairauden seurauksena joutuisitte luopumaan hiuksistanne?

Tämä on yllättävän hankala ja paha kysymys. Olen vitsaillen miettinyt, jättäisinkö syöpälääkkeet väliin, jos ne aiheuttavat pahan hiustenlähdön. Luultavasti söisin kaiken kiltisti, sillä kukaan ei voi ihailla hiuksiani, jos olen haudassa - ja sitäpaitsi suosisin polttohautausta. Toivottavasti ei tarvitse koskaan joutua oikeasti pohtimaan tällaisia ja tekemään valintoja.

[Tiitunen]

Kyllä hiukset on minulle tosi tärkeät. Aikaisemmin ne olivat vain osa ulkonäköä, hiusten kunto ei ollut etusijalla, vaan käsittelin niitä surutta. Vaihtelunhaluni ilmeni erityisen hyvin juuri hiusten kanssa leikimisenä. Tummat, vaaleat, punaiset, ruskeat, raidoitetut, otsatukka, kasvatus, leikkaus, kiharat, suorat... Huh, melkein kaikki on kyllä koettu (paitsi ns. poikatukkaa tai irokeesia jne.).

Nykyisinkin hiukset ovat tärkeä osa ulkonäköäni, mutta tyyliä tai väriä en juuri vaihtele. Haluan ehdoittomasti olla pitkätukkainen, pitkät hiukset ovat osa identiteetiäni. Vähän arastelen ja vähintäänkin harkitsen kaikkia hiuksia kovasti rasittavia käsittelyjä. Haluan hoitaa tukkaa mahdollisimman hyvin. En kyllä aina ole tyytyväinen, ohuus, lyhyys (suhteellinen käsite ) ja kaksihaaraiset kiukuttavat.

[Vovka]

Hiukseni ovat ystäväni, pääni koristaja, kallein aarteeni.  Kruununi!

Ennen, kun en vielä ollut avannut silmiäni hiustenhoidon ihanalle maailmalle, kutreja tuli kohdeltua vähän miten sattuu. Nykyään niitä hoivaa kuin omaa pienokaistaan: pitää suojassa auringolta ja tuulelta, siirtää pois reppujen ja laukkujen hihnojen alta ja varoo repimistä. Pitkät hiukset edustavat naisellisuutta ja nuoruutta, minulle tosin enemmän ensimmäistä. En tuntisi itseäni kovin tyttömäiseksi lyhyessä tukassa, jo ihan sen takia ettei sellainen sopisi naamaani.

En ole sitä tyyppiä, joka vaihtaa tyyliä ja väriä kerran kuukaudessa. Tahdon hiuksiltani helppoutta ja pysyvyyttä, sitä, etten joudu taistelemaan peilin edessä tuntikausia saadakseni ne näyttämään haluamiltani. Tästä syystä oma väri ja pitkäksi kasvattaminen on tuntunut luonnolliselta vaihtoehdolta. Hellä hoito ja latvojen leikkaaminen silloin tällöin pitää suhteemme kunnossa.

[Mariia]

Hiukset ovat nykyään minulle tosi tärkeät ja yritän panostaa niiden hoitoon enemmän jotta saisin vielä joku päivä ihanan pitkät hiukset! Tällä hetkellä kutrini lähentelevät rintsikkapituutta, ja taitavatpa olla tällä hetkellä pisimmillään mitä minulla on ikinä ollut. Jossain vaiheessa ala-asteella minulla oli joku polkkatukka ja ysillä se oli taas lähes yhtä pitkä kuin nyt, mutta blondausten ja permanentin takia leikkasin sitten lyhyeksi, mutta nyt en ole tehnyt mitään radikaaleja lyhennyksiä vähään aikaan, koska haluan ne pitkät hiukset!

Hiuksiini panostan enemmän kuin meikkaamiseen. Hiukset täytyy aina laittaa jotenkin mutta meikkaamaan en läheskään aina ehdi.

Tuli vähän sekava viesti, mutta pääasia on kuitenkin se että rakastan hiuksiani 

[plaza]

Mulle hiukset ei kauheesti merkkaa, kunhan niitä on ja pysyvät päässä ja puhtaana  Pesuaineilla sentään on jotain rajaa, mutta ei mulla niitä putiloita ihan fanaattisesti ole:) Eli välillä olen tilanteen edessä että aineet on totaalisesti loppu. Pidän pitkistä ja lyhyistä. Mukavinta on jos ponnarille ylttää, että pysyvät jumpassa poissa silmiltä.

[Lapanen]

Mulla on viha-rakkaussuhde hiuksiini. Mulla menee usein hermot näihin ja oon monesti meinannut leikata ihan lyhyeksi. Helposti myös kyllästyn hiusmalliini. Tai no, ei näissä nyt mitään erikoisempaa mallia ole, hieman kerroksittain leikatut lapaluun alaosaan ylettyvät jouhet. Ennen kampaamotuotteisiin siirtymistä hiukseni olivat erittäin hankalat, takut olivat sitä luokkaa, että oli pakko näyttää saksia niille. Vieläkin eniten vaivaa se, että hiukset ovat luonnontaipuisat ja erittäin kuivat, jolloin ne näyttävät usein epäsiisteiltä. Toisaalta hiukset on suuri osa mun identiteettiä. Hiukseni ovat melko paksut, ja monesti sitä jotenkin kommentoidaan. 

[Satine]

En voi ihan sanoa, että rakastan hiuksiani, koska niissä on mielestäni niin paljon puutteita - liian lyhyet, liian karheat liian sitä ja liian tätä  Mutta hiusten hoitoa rakastan! Ihanaa huomata, kuinka erilaiset shampoo ja hoitoaine yhdistelmät tekevät erilaisen tukan, ja sitten kun löytyy joku hyvä yhdistelmä niin pakko hiplailla ja peilailla tukkaansa kokoajan.  Ennen hiustenhoito oli vain sitä että tukka piti saada puhtaan näköiseksi, vähän jotain hoitista ja that's it.

Eniten tykkään pitää hiuksia auki, en jaksa alkaa ikinä väsäilemään mitään kampauksia ja aukinaisena se sopiikin mielestäni minulle paremmin. Välillä tekis mieli räväyttää, ja leikata vaikka lyhyt A-linjan leikkaus hiuksiin ja ottaa suoristuskäsittely, mutta... Kyllä tää pidempi letti taitaa olla mun juttu.

[Iiris]

Hih, no tällä hetkellä liki kriisi, koska huomenna on kampaaja, enkä ole vielä päättänyt, mitä haluan tälle kuontalolle tehtävän. 

[Valentine]

Aika ristiriitaiset ovat tunteeni hiuksiani kohtaan... Toisaalta pidän hiuksistani,  haluan niistä hyväkuntoiset, nätin pituiset ja väriset ja olen valmis kuluttamaan hiuksiin enemmän rahaa kun vaatteisiin. Toisaalta en ole koskaan omistanut hiuksia, joista minulla ei olisi mitään valittamista. Kyllästyn helposti ja hiukseni ovat rakenteeltaan liian paksut ja karkeat ym:ta. Lisää ns. ongelmia tuottaa se, kun pidän shokkiväreistä, mutta baletin takia joudun luopumaan ainakin kokopään värjäämisestä esim, pinkiksi. Sitten taas jos hiukset ovat vain ruskeat tai vaaleat ovat ne mielestäni liian tylsät eivätkä sovi pukeutumiseeni tai mihinkään muuhunkaan minussa... Siksipä hiukseni ovat yleensä kiinni, jotta kukaan ei edes huomaisi nitä. Ennen kun minulla oli pitkät hiukset pidin niitä kyllä mielelläni auki, mutta ei nykyään, kasvatus ja hyvän värin etsintä prosessi menossa. Ehkäpä joskus voin sanoa rakastavani hiuksiani.

[Ilyasviel]

Rakastan hiuksiani ihan hirmusti. MUTTA nyt olen hieman kahden vaiheilla, mitä teen: kasvatanko tukan pepun alapuolelle (n. 10cm matkaa) vai leikkaanko kauniin u-malliseksi ja vyötäröpituiseksi? Ääh.

[nita]

Hiukset on uusiutuva luonnonvara, sanoi hän ja iski mustaan tukkaansa värinpoiston.

Niin. Suhtaudun hiuksiini totta kai hellyydellä ja huolenpidolla, mutta tietyllä huolettomuudella kuitenkin. Aina ne on ennenkin kasvaneet

Pitäisi yrittää olla vähän hellävaraisempi näille, tahtoisin kovasti liittyä pitkätukkaisten joukkoon joskus.. Mutta ajan kanssa, sanon minä