Mulle hiustenhoito on rakas harrastus, hyvä sikäli, että tuloksen näkee heti pesun jälkeen, olen kärsimätön joo Tietyllä tavalla olen tyytymätön hiuksiini, saisivat ne olla paksummat ja luonnostaan suoremmat (ja pidemmätkin, mutta siihen kyllä päästään), mutta koska näihin asioihin ei kauheasti voi vaikuttaa ja hiusten kuntoon kyllä, niin ne epäkohdat unohtuvat helposti. Viime aikoina olen myös huomannut itsessäni hamstraajan piirteitä ja melkein enemmän ilostuttavat korkkaamattomat pullot kaapissa, kuin niiden kokeilu
Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin hiuksistostani ylpeä jo nyt, ja sitten kun se on kymmenisen senttiä pitempi ja pääsen muotoilemaan niitä ja kokeilemaan kampauksia ja ja... niin olen kyllä onneni kukkuloilla
Oon suurimmaksi osaksi tyytyväine hiuksiin, nyt vaan huvittais kovasti jo värjätä ja siistiä nää, tolla osastolla mulla useimmin nää ongelmat on ja sit et nää kasvais vähä nopeemmin mut muute iha riittävän paksut ja hyväkuntoset nää hiukset
Olipas hauskaa luettavaa tuo mun puolentoista vuoden takainen kirjoitus:
Zubi kirjoitti:
Minusta ei vain ole kasvatukseen, koska en kestä mitään "ylikasvanutta" mallia! Ehkä vielä jonain päivänä annan kasvaa kunnolla... (??) Kuitenkaan en halua mitään sellaista perusmallia, eli jotain suoraa puolipitkää tukkaa. Mulla pitää olla jotain muuta ideaa siinä lookissa, on ihan pienestä tytöstä asti pitänyt.
Nythän olen siis kasvattanut reilun vuoden ja ylikasvaneesta mallista on tullut suorastaan osa mua. Nyt mulla on juurikin suora puolipitkä tukka otsiksella - melko perusmalli siis. Tavoitteena on kaikenlisäksi vieläkin enemmän perusmalli eli kasvattaa kerrostukset tukasta kokonaan pois ja vielä muutaman sentin pidemmäksi. Värissäkin tavoittelen tasaista luonnollisen vaaleaa sävyä, enkä ajatellut vaihtaa ihan heti väriä. Hiusten hoitoonkin panostan nykyään enemmän, vaikka aiemmassa tekstissäni toista väitinkin.
Ristiriitainen. Toisaalta pidän, toisaalta haluaisin koko ajan jotain uutta. Periaatteessa hiukset hyväkuntoiset yms. mutta minä en ole varma sopiiko tälle naamalle. Suuri haave ois päästä sellaisen kampaajan käsittelyyn joka tosissaan tietäis ja näkis mikä mulle sopii ja toteuttais sen. Ja sitten kun minä vielä itekin pitäisin siitä.
Tuossa minun aiemmassa viestissäni minulla oli vielä piiitkä tukka, mutta nythän pituutta on 68cm. Välillä tuntuu, että tukka kasvaa liiankin nopeasti, olen tykästynyt vyötäröpituuteen. Hassua, että juuri kun sain hiukset kasvatettua tavoitepituuteeni takapuolen alle, niin tekikin mieli jo lyhyempää mallia. Sanoinkin äidille, että ei kuuntele minua jos pyydän vielä pätkäisemään. Joku maltti tässäkin innostuksessa...
But you're not alone, you realise
You try to speak but you can only cry.
Mulla on viime aikoina ihmeellisesti muuttunut käsitykseni hiuksistani. Nyt kun ne on ollut useamman kuukauden bsl- ja vyötäröpituuden välissä, on alkanut tuntua ettei ne sovi mulle ollenkaan. Ajatuksena siis se, että jos olisin esim tosi siro tai hoikka niin tämän mittaiset sopisivat hienosti, mutta näin vähän pyöreämpänä tapauksena tuntuu että ne korostaa pyöreyttä entisestään En nyt sitten tiedä pitäiskö minun leikata hiukseni reilusti alle bsl vain siksi etten ole laihempi. Voikohan tämmöistä ongelmaa olla muilla kuin juureksilla
Suurimmaksi osin olen tyytyväinen; väri on hyvä, samoin pituus. Ainut mikä harmittaa, niin kevennystä saisi olla vähemmän. Lyhimmät hiukset on olkapäille ja pisimmät lapaluihin, mielestäni vähän liian suuri pituusero. Aika liru on toi pisin osa eli paksumpi saisi olla. Ei tulisi enää mieleenkään leikata lyhyttä tukkaa, kyllä tää pitkä on niin "minua" .
Hiukseni ovat yksi tapa korostaa naisellisuuttani,sekä voin nostattaa ajatuksia mielialastani erinlaisin kampauksien, vaatetuksen ja muun kauneudenhoidon ohella. Hiukset on naisen arvokkain koru
Hymiöiden liikakäyttöä karsittu. -S-
Viimeksi muokannut Mindy, 22 Tammi 2008, 14:36. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Hiukseni ovat minulle erittäin tärkeät ja rakastan hoitaa niitä
Tällähetkellä olen silti epätyytyväinen hiuksistooni, koska menin pakon sanelemana leikkauttamaan ne ja nyt en ole sinut tämän polkkatukan kanssa. Tahtoo takaisin bsl-pituisen kasvuston Olen myös tullut tulokseen, että värin täytyy olla joko kirkkaanpunainen TAI musta. Mustassa silti viihdyn parhaiten ja nyt en aio muuttaa sitä mihinkään piiiitkään aikaan.
En osaisi elää ilman pesupäivänä tapahtuvia muhitteluita ja pehmeiden hiusten ihastelua sen jälkeen Tällä hetkellä hiuksiini viha-suru-rakkaussuhde -platinat hiukset kun hellästä hoidosta ja vain yhdestä värinpoistosta huolimatta katkeilevat ja hamppuuntuvat varsinkin jo melkein leukaan asti olevan vanhan otsatukan latvoista pahasti.
Seuraava askel onkin leikata hiukan ja värjätä punaiseksi yritän tosissani päästä blondauksesta eroon vaikka platina tukka on niin osa mua... kun ei tukka kestä niin ei kestä.
deko kirjoitti:
Minulle tukka on selvästi stressilelu. Jos on tylsää tai kriisiä niin väri vaihtuu pituudesta ajattelin vielä jonkun vuoden pitää kiinni, olisihan se kiva nähdä kuinka pitkäksi nämä kasvavat.
Ihan kuin mun suusta! Tosin nyt oon antanut jo pituudenkin suhteen periksi
Pitäisi kyllä alkaa jo oikeasti rajoittamaan tätä muutostahtia kun eihän se tukalle todellakaan hyvää tee ja jostain syystä mua ärsyttää pikkuisen kun tutut kummastelevat suureen ääneen hiusmuutosteni nopeaa tahtia vaikka tuskin sillä mitään pahaa tarkoittavatkaan. Haluaisin todella löytää hiustyylin ja värin, joissa viihtyisin niin hyvin etten haluaisi mitään muutosta, mutta taidan kyllä olla siihen aivan liian vaihtelunhaluinen.
Ensin ajattelin kun luin aloitusta, että merkkaahan se mulle paljon, mutta toisaalta, mä olen kiinnostunut sen hoitamisesta, en niinkään laittamisesta. Hiukset on osa mua ja kun joskus saan kasvatettua nämä pitkiksi, niin tunnen oloni enemmän naiselliseksi niissä, en tiedä miksi. Mun hiukset ei ole mitenkään villistä leikatut ollu koskaan, eli ne kertoo mun persoonasta sillä tavalla että ulospäin en vaikuta mitenkään kovin räväkältä, se on sitten sieltä sisältä päin... Aiemmin hiukset oli mulle vain sellainen että kunhan ne nyt tuossa mukana roikkuu jollakin tavalla, oli lapsena mukava kuulla ihasteluja paksuista ja pitkistä hiuksista ja huomiota sain pätkimällä ne välillä lyhyeksi Mutta nyt vanhempana kun ne on tullut välissä pilattuakin, hiusten hoito on tullut tärkeäksi.Toisaalta mä oon vaihtelunhaluinen ja haluaisin kokeilla kaikkea uutta ja ihanaa, mutta kun siihen sitten kyllästyy, joten tule pysyttyä tässä aika tylsässä tavallisessa...
Viha-rakkaussuhde ihan mielialojen mukaan.. Joskus tuntuu, että elämä olisi paljon helpompaa ihan lyhyillä hiuksilla, ja kun nämä nyt on vähän ohuet, niin tuntuu välillä että ei taida tästä pidemmälle kasvaakaan. Mutta sitten tulee välillä näitä, että voi vitsi, koskaan en ainakaan tätä lyhyemmiksi pätkäse, siis niitä hyviä päiviä. Ja sitten kun tuolla aikaisemmin puhuttiin tuosta yleisestä pyöreydestä ja pitkistä hiuksista, niin tuntuu että minulla on vähän samanlainen tunne.. 'Miltähän nämä näyttää pitkinä mulla..' 'Kannattaakohan näitä nyt enää kasvattaa' Mutta tosiaan on niitä hyviäkin päiviä
Tykkään hiuksistani aivan valtavasti! Paksuissa luonnonkiharissa hoitamista riittää aina vaikka ne ovatkin nyt ok-kunnossa.
Hoidan hiuksiani suurella antaumuksella ja rakkaudella ja saatan tuntea syyllisyyttä jos laitan silikoonista jätettävää latvasuojaksi vaikka järki sanookin ettei se tukkaan jämähdä. Syyllisyys iskee myös jos käytän kraanavettä pullotetun sijaan. Yritän tehdä mahdollisimman tehokkaita hoitoainesekoituksia mahdollisimman pitkillä vaikutusajoilla enkä muotoile hiuksia arkisin mitenkään
Toisaalta taas hiukset ovat mielestäni naisen kruunu eli panostan niihin eniten jos on jotain tärkeää menoa. En voisi kuvitella lähteväni juhlimaan suoristamattomalla tukalla, eli silloin palaa kiiltosuihkeita, ghd:tä ja lakkaa armottomasti. Toinen mistä en voi kuvitella luopuvani on hiusten värjäys. Näistä kahdesta hiukseni joutuvat hieman kärsimään mutta perustelen sen itselleni hyvällä perushoidolla eli arkena ''lataan'' tukkaan kosteutta ja hyviä aineita ja laittamisen jälkeen pääsen nauttimaan tuloksista
Tietyllä tavalla olen tyytymätön hiuksiini, saisivat ne olla paksummat ja luonnostaan suoremmat (ja pidemmätkin, mutta siihen kyllä päästään), mutta koska näihin asioihin ei kauheasti voi vaikuttaa ja hiusten kuntoon kyllä, niin ne epäkohdat unohtuvat helposti. Viime aikoina olen myös huomannut itsessäni hamstraajan piirteitä ja melkein enemmän ilostuttavat korkkaamattomat pullot kaapissa, kuin niiden kokeilu 
ja sit et nää kasvais vähä nopeemmin 
mut muute iha riittävän paksut ja hyväkuntoset nää hiukset 
En nyt sitten tiedä pitäiskö minun leikata hiukseni reilusti alle bsl vain siksi etten ole laihempi. Voikohan tämmöistä ongelmaa olla muilla kuin juureksilla 
Olen myös tullut tulokseen, että värin täytyy olla joko kirkkaanpunainen TAI musta. Mustassa silti viihdyn parhaiten ja nyt en aio muuttaa sitä mihinkään piiiitkään aikaan. 
yritän tosissani päästä blondauksesta eroon vaikka platina tukka on niin osa mua... kun ei tukka kestä niin ei kestä.