Mulla on kaikenkaikkiaan hyvin ristiriitainen suhde hiuksiini. Toisaalta olen tosi tyytyväinen siihen että ne on luonnostaan hyvin tuuheat, mutta eihän niihin saa leikattua sellasia hienoja lennokkaita kampauksia kun mitkään kerrostukset ym. ei näy missään, näyttävät vaan pörrösiltä. Mulla on tosi paksu hiuslaatu ja hieman taipuisat vielä. Niissä on aina kamala hoitaminen että ne saa pidettyä edes jotenkin kurissa. Ja sitten taas rasvoittuva päänahka.
toisaalta taas tykkään hiustenhoidosta oikeen kovasti että ei nuo haasteet sinällään haittaa
Sitten mulla on yksi iso ongelma; tuntuu että mikään pituus ei ole kiva. Mulla on ollut kaiken näköstä poikatukasta puoleenselkään, toisaalta lyhyt on kiva mutta ne on aina pystyssä ja tunnen ihme kumma syyllisyyttä siitä että jos leikkaan pitkät hiukset lyhyiksi. Kai sitä jotenkin ajattelee että pitkät hiukset ois jotenkin meriitti/viehättävämmät...
Eli äh, mä en yhtään tiedä millaset mun unelmahiukset on, ja ylipäänsä mun mieli muuttuu joka päivä kymmenen kertaa, mur.
Kadi kirjoitti:
Metallikertymien takia käytän, meillä on tosi rautapitoinen hanavesi.
OK, tämä selittää. Tuli itseasiassa mieleen postauksen jälkeen tuo, että varmaan metallikertymistä kyse.
En kyllä silti itse alkaisi pullovedellä tukkaani huuhtelemaan, tuntuu ainakin musta jo vähän turhan kalliilta..
Musta tuntuu että mitä kauemmin mä olen täällä pyörinyt ja friikahtanut hiustuotteisiin, sitä huonommin mulla menee hiusten kanssa. Nyt kun ihan alkaa miettimään niin tämä hiushulluus ei kyllä ole parantanut mun elämänlaatuani. Turhaa stressiä vaan kun kyttää missä kunnossa ja miten pitkä ja väri jne... Saatoin jopa olla onnellisempi silloin kun olin autuaan tietämätön hiusteni kunnosta. Tuntuuko kenestäkään muusta tältä?
^ Kyl vaan! Viime kerralla kun yritin kasvattaa tukkaa, tein sitä niin tosissani että hermostuin itseeni ja koko puuhaan ihan totaalisesti. En ole koskaan tyytyväinen tukkaani, haluan jatkuvasti lyhyempää/pitempää/punaisempaa/omaa väriä.... Mielihalut vaihtelevat laajemmin laidasta laitaan tukka-asioissa kuin ennen juurikasvua. Toisaalta, ennen menin kyllä reteesti vaan kampaajalle kun siltä tuntui ja tein mitä lystää, olin onnellinen tukkani kanssa oli se miltei millainen tahansa. Nyt pää tuntuu aina olevan jollain tapaa vääränlainen. Olisi niin mukava taas mennä sillälailla huoletonna.
Mena kirjoitti:
Nyt kun ihan alkaa miettimään niin tämä hiushulluus ei kyllä ole parantanut mun elämänlaatuani. Turhaa stressiä vaan kun kyttää missä kunnossa ja miten pitkä ja väri jne... ::) Saatoin jopa olla onnellisempi silloin kun olin autuaan tietämätön hiusteni kunnosta.
I hear you! Olen kanssa miettinyt samaa.. Ennen hiukset kasvo, kampaajat osas hommansa ja elvital hoitoaine oli tosi hyvää. Nyt oon niin kriittinen kaiken suhteen..
Miiialle sanoisin että kyllä saa leikattua. Mun siskolla on hyvin tuuheat ja taipuisat hiukset ja sen kampaaja leikkasi sille hyvin paljon kerroksia joista lyhyimmät on oikeasti lyhyet. Todella hieno rokkitukka tuli! Tarvii vaan uskaltaa rikkoo PALJON.
Viimeksi muokannut Luscious, 22 Helmi 2010, 19:08. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vuosikausien hiusten hennauksien ja kasvatuksen jälkeen takaisin omaa vaaleaa sävyä kasvattamassa...
Mä olen itse asiassa miettinyt tätä paljon. En ole koskaan oikein ollut tyytyväinen hiuksiini, mutta nyt se oikein korostuu. En laita hiuksiani arkena, ettei hiukset vaurioidu ja pystyn kasvattamaan.. Eli hiukset on koko ajan vähän rumat tai tylsät. Se pistää miettimään, että onko sen arvoista kasvattaa, jos kerran ei niistä pitenevistä hiuksista saa iloita. Toisekseen mun hiukset kasvaa niin hitaasti, että senkin takia tuntuu turhalta koko homma. Ja pisteenä iin päälle, en edes usko pitkien hiusten sopivan mulle. Mutta niinkuin joku fiksusti sanoi, hiukset on vähän kuin meriitti, tai omin sanoin naiseuden mitta? Noh, typerää tämmöinen ajattelu. Nyt kuitenkin kasvatan ja sitten kun nää on oikeasti pitkät, voin huoletta leikata ja todeta, ettei ne pitkät sovikaan. Pakko se on kuitenkin ensin testata..
Noniin, suuria päätöksiä on tehty. Mä lopetan hiusten kyttäämisen ja tuotteiden haalimisen. Hankin jo Tigin Eco Awesome tweenin ja aion sillä pestä pääni ainakin loppuvuoden ajan. CWC-pesut mulla on käytössä muutenkin, joku halpishoitis siinä esihoitiksena. Jätettäväksi mitä nyt sattuu hyllystä löytymään (näitä on muutama liikaa) ja perään latvasuojaa (näitäkin on muutama jäljellä).
Tavoitteena olis että jossakin vaiheessa mulla on yksi shampoo, hoitoaine, halpishoitis, jätettävä ja latvasuoja. Muhitteluja en ole jaksanut tehdä enää aikoihin ja pistin Joicon rekunkin eteenpäin. Varmaan lahjoitan parit shampootkin eteenpäin. Ompelupidennys mulla on päässä ja sitä nyt tietysti käyn huollattamassa ja hennalla värjäilen. Näillä mennään loppuvuosi, saa luvan kelvata. Säästyypähän rahaa (tai sit ei ku shoppailen joka tapauksessa aina jotain...) ja ei vaan jaksa enää miettiä tukkajuttuja yhtään, on tullut ihan totaalikyllästyminen. Ei ne siitä tunnu paranevan vaikka kuinka miettisin ja muhittelisin. Aion ottaa tavaksi lähteä salille aina kun tekee mieli hairahtaa johonkin tukan muutokseen tai uusien tuotteiden hankkimiseen.
Viha-rakkaus hoidan säntillisesti päätäni, mutten onneks mene asian kans överiksi. Kasvatus meneillään, tarkoituksena päästä BSL-pituuteen.
Tukan väristä tykkään nykyään tosi paljon, enkä ymmärrä, miten joskus kuvittelin näyttäni paremmalta blondina
Pituus on vaihdellut aikojen saatossa useinkin ihan poikatukasta maksipituuksiin. Jos kyllästyn kasvatukseen, son todnäk nips-naps kampaajan penkillä (ja sittenhän sitä voikin aloittaa kasvattelun taas uudestaan!)
Ensin mä olin aivan fanaattinen ja välttelin lähes pakkomielteisesti kaikkea mikä vähänkin voisi rasittaa hiuksiani. Ylihoidin (taidan tehdä sitä vieläkin..)ym.
Mutta nyt olen kyllä alkanut rääkkäämään tukkapoloa, olen ottanut raitoja ja kehdannut välistä käyttää suoritusrautaakin ja fööniä. Mun lasimainen hiirenhäntäni näyttää ihan yhtä karseelta tein mä mitä tahansa.
Eli suhde hiuksiini on viha, mutta kuitenkin törsään kaikenlaisiin härpäkkeisiin ja laitan täten rahaa näihin . No okei, on nää joskus "aika kivat", mutta turhauttaa kun vaikka kuinka laitat niin hetken päästä sama lättäpää, huoh!
Hiukset on minulle yksi tärkeimmistä ulkonäön ja tyylin osista, vaikka ne eivät varsinaisesti ole mitenkään kovin persoonallisen väriset tai malliset. Todella voimakas luonnonkihara oli varsinkin ennen minulle hirveän identiteettikriisin paikka, nyt olen noin vuoden sisällä oppinut suhtautumaan siihen vähän rennommin, mutta koen silti näyttäväni "vakavammin otettavalta" suoristetulla tukalla.
Toinen pikkukriisijuttu on se, etteivät hiukseni tunnu suostuvan millään kasvaa pitkiksi - koskaan ei ole ollut noin mid-backia pitempiä hiuksia, vaikka näitä ei ole koskaan suuremmin leikelty. Pitkät hiukset on minulle joku saavuttamaton unelma, jota aina haikailen - en edes tiedä, miksi ja milloin minulle on siitä niin pakkomielle tullut.
Pidän kuitenkin siitä, että hiukseni eivät ole ihan maantienharmaat, vaan niissä on mukavaa hunajaista ja kultaista sävyä, niihin saa tehtyä kaikenlaisia kampauksia (rakastan lettejä ja niitä minulla onkin lähes aina päässäni jossain muodossa).
Vaikka muuten pukeutumiseni on hyvin mustavoittoista, hiuksia pidän silti mielelläni vaaleina ja se onkin mukavaa, jopa kansallisromanttisuutta tuovaa kontrastia hieman hipahtavaan metallistityyliini.
Kuiva 3a-kihara, mid backin ja vyötärön välissä. Vegaaniset tuotteet, pakkausmuovin vähentäminen.
Mulla on ristiriitainen suhde hiuksiini. Hyvinä päivinä rakastan hiuksiani ja huonona päivinä vihaan niitä. Kulutan paljon aikaa täydellisten tuotteiden metsästämiseen, tai ainakin ennen kulutin, nyt on niin sopivat tuotteet käytössä, että aikaa menee vähemmän. Toisaalta olen todella laiska laittamaan hiuksiani, en oikein koe osaavani tehdä mitään ihmeellisiä kampauksia, enkä jaksa opetellakaan. Hiukseni näyttävät parhaimmilta föönattuina, mutta se on niin tylsää puuhaa, että jaksan ehkä kerran kuussa kaivaa hiustenkuivaajan esiin.
Metsästän varmaan ikuisesti sitä sopivaa ja ihanaa hiusväriä. Välillä tuntuu jo siltä, että olen löytänyt itselleni sen oikean, mutta sitten taas vaihtelunhalu iskee ja on pakko päästä kokeilemaan uutta. Toisaalta hiustenvärin vaihtelu on mukavaa ja piristävää, mutta olisi silti kiva löytää semmoinen, jossa viihtyisi edes vähän pitempään. Jatkuva vaalentelu/tummentelu rasittaa hirveästi hiusta, mutta onneksi hyvä hoito pelastaa edes vähän.
Hiukseni ovat melkein aina olleet hieman yli olkapäämittaiset ja siinä pituudessa viihdyn kaikkein parhaiten. Välillä malli on rikotumpi ja toisinaan vähän tasaisempi, mutta pituus pysyy aina suunnilleen samana. Keväällä ja kesällä kävin bsl-pituudessa, mutta se ei tuntunut samalla tapaa hyvältä. Hiukset näyttivät raskailta ja jotenkin valmiiksikin pyöreähkö leuanseutu näytti entistä suuremmalta. Lyhimmillään hiukseni ovat olleet leukamittaiset, lyhyempääkin olisi ehkä kiva kokeilla vielä joskus.
Hyvinä päivinä rakastan hiuksiani, mutta viimeisen puolen vuoden aikana pehkoni on muuttunut melkein piikkisuorasta selvästi taipuisaksi enkä ole ihan vielä oppinut tulemaan toimeen asian kanssa. Olen farkut ja t-paita -tyyppiä, joten tuntuisi kummalta jos hiukseni olisivat jotenkin poikkeuksellisen räväkät tai huomiota herättävät.
Taidan olla nykyisin tosi ylisuojeleva. Ennen raastoin hiuksia ihan surutta, värjäsin 3:n viikon välein, pesin päivittäin jne. Sitten aloin kasvattaa hiuksia, vähitellen olen leikkauttanut blondattua pois, nykyisin taitaa olla sitä enää pohjalla ihan parissa sentissä latvoissa. Värjään myös hiuksiani vain n. 5 kk:n- puolenvuoden välein, jolloin myös samalla sitten leikkuutan. Itseasiassa yritän lopettaa sitäkin nyt kun latvat alkavat olla jo aika kivassa värissä. Ehkä vain raitoja ensikerralla.
Omistin ennen lyhyen tukan, nyt kun hius on saanut pituutta olen ihan ylitarkka kunnosta. Huomasin jopa että hiuksissani on muutamia kaksihaaraisia, joita en ole koskaan ennen löytänyt. Tämä on kummallista sillä leikkautan hiuksiani säännöllisemmin, värjään harvemmin ja hellävaraisemmin ja lämpökäsittelytkin on historiaa. En oikeastaan hoitanut hiuksiani edes kun ne olivat yli BSL joskus vuosia sitten. Nyt olen tosi tarkka kaikesta. En uskalla pestä hiuksiani kuin korkeintaan 3:n päivän välein, muhittelen joka toinen kerta, joka toinen on CO, pelkään hiuslenkkejen aiheuttamaa kulumaa, saman kampauksen aiheuttamaa kulumaa, tyynyliinan aiheuttamaa hankausta, värjäämistä, suoristusrautaa ja fööniä (näitä siis ihan koomisen liikaa). Siis kyse ei ole mistään fobiasta mutta pahaa tekee jos en saa toimia mallin mukaan jonka olen syöttänyt aivoihini.
Välillä mietin mistä tämä ylitarkkailu ja hoito johtuu? Ehkä syynä on nyt jo yli vuoden kestänyt kasvatus, se että olen ensimäistä kertaa tyytyväinen oikeasti hiuksiini n. 10:neen vuoteen ja pelkään että ne tuhoutuvat kun ovat nyt niin ihanan hyväkuntoiset. Ehkä tämä suhde neutralisoituu, ainakin latvojen ylitarkkailun yritän tässä lopettaa, ehkä se 2 kaksihaaraista on ihan ok koko päässä
Viimeksi muokannut Sassy, 15 Huhti 2011, 16:33. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Sans élégance de coeur, il n'y a pas d'élégance.
- Yves Saint-Laurent
Mulla on nykyään aika neutraali suhde hiuksiini. Vielä muutama vuosi sitten hoidin hiuksia huomattavasti enemmän, mietin mitä shampoota/hoitoainetta/tehohoitoa/jätettävää käytän milloinkin ja itseasiassa merkkasin kyseiset asiat aina "hiuskalenteriin". Tuolloin haalin hellävaraisia hiuslenkkejä, klipsuja, pinnejä yms hiustenkiinnitysvälineitä. Muhittelin usein, talvella suojelin hiukset huolellisesti pakkaselta ja kesällä auringolta. Leikkelin kaksihaaraisia tämän tästä. Kiinnitin huomattavasti enemmän huomiota hiuksiini ja kulutin aikaa niiden kanssa puljaamiseen.
Nykyään käytän hyväksi havaittuja tuotteita, joskus pitää ostaa joku uusi juuresten suosiossa oleva testiin. En jaksa kuitenkaan analysoida kovin tarkkaan pesujen tuloksia ja miettiä mikä yhdistelmä olisi se kaikkein paras. Hiusten pituuden ja työn luonteen vuoksi hiukset ovat aina kiinni. Vapaapäivinäkin tulee pidettyä kiinni, koska pitkät hiukset ovat aika vaivalloiset auki mielestäni. Yöt hiukset ovat aina letillä ja toisinaan tuo sama letti saattaa olla pari-kolme vrk eli pesujen välin siis. Illalla pesen hiukset, haron sormilla suht selviksi, letitän kosteina (useimmiten ilman jätettäviä..), aamulla letti nutturalle, illalla nuttura auki ja kas, hiukset on jo valmiiksi letillä yötä varten. Näin mennään kunnes pesen hiukset seuraavan kerran...
Työn takia pääsen joskus tosi myöhään ja aamulla pitää mennä jo aikaisin taas töihin enkä jaksa/kerkeä pestä hiuksia kokonaan tässä välissä, vaikka olisi pesupäivä. Tällöin pesen päänahan lavuaarissa ja annan pituuksien olla oman onnensa nojassa taas muutaman päivän. Tällä tavalla hoitoaineen/tehohoidon käyttöväliksi saattaa tulla pahimmillaan jopa viikko. Olen kuitenkin koittanut skarpata ja harrastaa tätä mahdollisimman vähän tai ainakin laittaa latvoihin hoitiksen pesun ajaksi vaikuttamaan.
Töiden vuoksi olisi huomattavasti helpompaa, jos hiukset olisivat reilusti lyhyemmät. Olkapää-BSL olisi varmaan aika passeli. Tykkään kuitenkin näin pitkistä hiuksista ja haluan nähdä kuinka pitkiksi ne oikein kasvaakaan. Tällä hetkellä pituus siis takapuolen alle reilusti, pisimmät n. puoleen reiteen. Tosin näistä pitäisi sentti-pari napsaista pois, kun on vähän kuivaa. Värjätäkin taas pitäisi, kun on tullut juurikasvua jo monta senttiä, mutta en jaksa vielä ruveta.
En siis nykyään jaksa stressata hiusten vuoksi. Hoidan kun kerkeän, koitan käsitellä hellävaraisesti, en käytä kuluttavia klipsuja, hiuslenkkejä yms, en föönaa, käytä hiuslakkaa tai muitakaan muotoiluaineita (paitsi otsikseen). Yritän tehdä hieman erityyppisiä kampauksia, jotta kiinnityskohta vaihtelisi, pidän hiukset talvella takin alla ja pyrin käyttämään huivia tms kesäisin aina kun mahdollista. Värjätessä värjään useimmiten vain tyven enkä rasita pituuksia, kuin vain tarvittaessa.
Hiusten pituus 132 cm, yli polvien siis. Latvat haaroittuu herkästi ja hiukset takkuuntuvaa sorttia. 1bMii.
Saatoin jopa olla onnellisempi silloin kun olin autuaan tietämätön hiusteni kunnosta. Tuntuuko kenestäkään muusta tältä?
hoidan säntillisesti päätäni, mutten onneks mene asian kans överiksi. Kasvatus meneillään, tarkoituksena päästä BSL-pituuteen.
