juurikasvu.org

michelangelo kirjoitti:
Tällähetkellä hiukset pienillä saparoilla..ei näin valitettavasti kehtaa pitää hiuksia ihmisten ilmoilla vaan pienellä ponnarilla. Ikävä puoli on se, että hiukset ohenee mitä luultavimmin kun pitää pitää vaan ponnaria. Vinkkejä?

Löysin juuri hiljattain anttilasta (sokoksellakin oli) aivan superpehmoisia ponnarirenksuja. Tuntuivat aivan lyhytkarvaiselta turkikselta, eli jotai sametin tapaista, ei kuitenkiaan ihan perussamettia. Jos törmäät näihin niin tiedät heti mitä tarkoitin kahden kappaleen paketeissa, oli varmaan euron. Ja matsku tosiaan sellaista että ei ihan varmasti syö hiuksia yhtä paljon kuin vaikka froteelenksut. Pinnien kanssa olen huomannut että ne perinteiset ohuet pinnit ovat hiuksille hellempiä kuin mitkään kiinni klipsautettavat. (kyllä, kasvatuskokemuksia ja pinniviritelmiä). Yksi hyvä hiustenhukkaamiskeino on tietennkin taitella silkkihuivi pannaksi. Tosin se vaatii pari pikkupinniä että pysyy hyvin.

Parin sentin kasvuun menee keskimäärin sellainen parisen kuukautta.

deko kirjoitti:

michelangelo kirjoitti:
Tällähetkellä hiukset pienillä saparoilla..ei näin valitettavasti kehtaa pitää hiuksia ihmisten ilmoilla vaan pienellä ponnarilla. Ikävä puoli on se, että hiukset ohenee mitä luultavimmin kun pitää pitää vaan ponnaria. Vinkkejä?

Löysin juuri hiljattain anttilasta (sokoksellakin oli) aivan superpehmoisia ponnarirenksuja. Tuntuivat aivan lyhytkarvaiselta turkikselta, eli jotai sametin tapaista, ei kuitenkiaan ihan perussamettia. Jos törmäät näihin niin tiedät heti mitä tarkoitin kahden kappaleen paketeissa, oli varmaan euron. Ja matsku tosiaan sellaista että ei ihan varmasti syö hiuksia yhtä paljon kuin vaikka froteelenksut. Pinnien kanssa olen huomannut että ne perinteiset ohuet pinnit ovat hiuksille hellempiä kuin mitkään kiinni klipsautettavat. (kyllä, kasvatuskokemuksia ja pinniviritelmiä). Yksi hyvä hiustenhukkaamiskeino on tietennkin taitella silkkihuivi pannaksi. Tosin se vaatii pari pikkupinniä että pysyy hyvin.

Parin sentin kasvuun menee keskimäärin sellainen parisen kuukautta.

Kiitos deko! Mietin jo, ettei kukaan vastaa..
Pitääpä sitten etsiä tommoset pompulat. Olen samaa mieltä, että tavalliset pinnit on paljon paremmat. Ne uudemmanmalliset ns. hiuksiin työnnettävät pinnit repii hiuksia ja on vaikea ottaa pois..
  Onneksi hätä ei ole enää epätoivoisenoloinen. Kyllä uskon tulevani toimeen näillä hiuksilla, vaatii vähän totuttelemista. Itseasiassa nyt kun yön nukkui niin ei nämä näytä niin toivottomalle tapaukselle. Oikeastaan aika kivan näköiset, kun laittaa vaikka muotoiluvaahtoa ja saa jonkinmoista ilmavuutta, kiharaa lainetta. Kiitos! 

Mun karmein muistoni juontaa suloiselle 80-luvulle, olin tuolloin ala-asteikäinen. Pitihän se minunkin saada permanentti, kun parhaalla kaverillakin oli ihanat kiharat. Noh, eiku samalle kampaajalle (vanhemman puoleinen nainen). Ensimmäiseksi se naikkonen alkoi valittamaan, että eihän tämmöisessä tukassa mikään permanentti pysy ja jos sinä välttämättä haluat, niin laitetaan vaan otsatukkaan  ... Ujona tyttönä en uskaltanut vastaankaan sanoa ja niin täti alkoi hommiin.

Kuten arvata saattaa, näky oli aika "fantsu": pitkät vaaleat piikkisuorat hiukset ja edessä semmoiset lammaskiharat.  Ou jee. Viikon päästä puolet otsiksen karvoista putosi pois, kun olivat niin pahasti palaneet. Äitini sitten aina välillä föönasi otsiksen sillai kivasti sivuille alá charlien enkelit. Ja minun mielestä tukka oli ihana  Voi helevatan helevata.

Niin, ja se kampaajatäti oli väärässä. Permis pysyi ja pysyi, kunnes se oli kasvanut pois.

OT, mutta mulla permanentti oli yksi onnistuneimmista "laitetaan jotain kunnolla uutta"-kokeiluista. Liukas hiukseni sai ryhtiä, ja lyhyehkönkin tukan pystyi jättämään muotoilematta pesun jälkeen. Mistään afrosta ei tosin ollut kyse, tulos muistutti hieman laineraudan aikaansaamaa kiharaa. *ikävöi vanhaa tyyliä"

Pahin moka oli kun ylä-asteella värjäsin hiukset punaisiksi. Tarkoituksena oli saada kauniin punainen sävy mutta lopputulos olikin lähinnä oranssi. Onneksi väri oli vain kevytväri, joten ei tarvinnut pitkään niillä hiuksilla olla.

Permanentti ehdottomasti. Latva oli niin kuivaa että hiukseni pysyivät letillä ilman pompulaa. Nyt haaveilen uudestaan permanentista, mutta toivottavasti en enää sorru semmoiseen...

Minulla viimeinen permanentti oli sellainen kauhea lötkö. Hiukset olivat kaikkea muuta kuin kiharat. Ne olivat sellaisilla pienillä laineilla. Minulla oli polkkatukka, ehkä vähän leukamittaa pitempi. Se oli kai vuosi 1995. Sen jälkeen en permanenttia ole ottanut enkä ota.

Mulla on ollut muutamiakin hiusmokia, ensimmäinen jo tarhaiässä kun innostuin leikkelemään hiuksiani. Kauhea sekasöttöhän siitä tuli, jota sitten äitin piti korjailla. Seuraavana päivänä oli tietysti tarhan joulujuhla jossa esitin enkeliä    Tyylikkäästi sitten vanhempien edessä patsastelin takatukka putkella. Hiukset näyttivät siis korjailun jälkeen siltä että otsahiukset jatkuivat melkein takaraivoon asti, eli puolipottatukka. Takatukka oli ainut johon en saksien kanssa kajonnut.

Ala-asteella tein saman kuin muutamat muutkin täällä, eli leikkasin otsahiukset pois. Viidennen luokan luokkakuvassa sojottaakin parin sentin pituinen "siiliotsis" muuten melkein hartiapitkien hiusten seassa.

Pahin kaikesta oli silti se, kun yläasteella valmiiksi vaalennettuihin hiuksiini lätkäisin jonkin Scwharzkopfin kevytsävytteen, taisi olla sävyltään Villiluumu (violetti tms). Hiukset muuttuivat harmaiksi, joissa oli myös vivahde sinistä ja vihreää. Pipo syvällä päässä kauppaan ostamaan 3 purkkia tujuimpia markettivaalennusaineita. Tämän rääkkäyksen jälkeen hiukset olivat muuten ihan valkoiset, takaraivossa vain komeili yksinäinen sininen läntti  Ostin tuskastuneena vielä keskiruskean kestovärin jonka jälkeen hiukset näyttivät ihan siedettäviltä. Kaikki 5 värikäsittelyä siis 24h sisään 

Mitähän muuten kaupantätien mielissä liikkui kun ostin 5 väriä yhden päivän aikana, ja vielä pipo päässä elokuussa 

Heh! tuosta luumunvärisestä sävytteestä tuli mieleen kaverin hiusmoka joskus seiskalla. Silloin vakiosävyte oli Melody-niminen ja kaveri laittoi sitten jotain Tumma Mahonki-sävyä omanvärisiin vaaleisiin hiuksiin ja voi luoja sitä lopputulosta!! kaverin hiukset olivat ihan kirkkaan purppuranpunaiset! Siinä sitten molemmat naurettiin ihan kippurassa sitä väriä ja kaveri vaan totesi että eipä hätää, sävytehän lähtee muutamassa pesussa... Yeah, right, kaverilla oli purppuraiset hiukset reilun vuoden...

Kovin pahoja ei ole ollut, mutta tässäpä saldo:
-12-vuotiaana päätin leikata tukkani ihan lyhyeksi, oli ensimmäinen kampaajakäyntini, tukasta tuli kamala, halusin tukkaani silloisen piimä mainoksen tytön reippaan tukan... öhöm... kaikki sanoivat, että näytin ihan nelikymppiseltä tädiltäni (joka vain sattui olemaan myös reilusti ylipainoinen...).
-Ja voi noita teini aikoja, eli 13-15 vuotiaana   Eli halusin jonkun muun värisen tukan kuin oma luonnonpunainen, päähän iskettiin väriä jatkuvalla syötöllä, tuli kokeiltua tumma punaruskea, monet hennaukset,  KAIKKI räikeät punaiset niin kestona kuin vaahtona, shokkiväreinä kirkkaan- ja rubiininpunaiset, välillä laitettiin jopa vaaleaa (tukkani ei tosin vaalentunut kuin aavistuksen), kaikesta huolimatta mielessäni ei ole mitään muistikuvaa hampputukasta! Ja mikä ihmeellisintä, tukkani palautui aina oman väriseksi!
-Kaikista pahin värivalinta oli kuitenkin sininen joka haalistui vihertäväksi (iljettävän ällö!!!) Vieläkin muistan sen tunteen kun katsoin peiliin ja näin mörön ;

Eih, muistin taas pitkästä aikaa tuon Marketan mainitseman Villiluumun!!! Vähänkö oli ihqu!

Teini-iän tuskassa tuli värjättyä pitkä tukka mustaksi. Muutaman kuukauden päästä se ei enää ollutkaan hyvä vaan oli pakko saada taas vaalea tukka! Tulos: kulin oranssihiuksisena varmaankin puoli vuotta. Kyllä näin jälkikäteen hirvittää... 

Siinä 7-8 vuoden kypsässä iässä leikkelin muutamaan otteeseen hiuksiani (esim. keittiösaksilla jne.) aika siekailemattomasti. Ihme ettei niistä ikinä tullut mitään ihan kauheaa. Otsasiiliä ei kyllä ollut, mutta sellaisia pieniä "koloja" tukassa, kun olin jostain kohdasta leikannut melkein päänahkaan asti. Funktiona oli ollut siis ohentaa hiuksia, viisasta. Ei ne kolot toisaalta hirveän pahasti näkyneet. 

Tämä ei ollut mun oma moka, olin täysin viaton uhri: viidesluokkalaisena oli karsea lyhyt pottatukka, pääni näytti ihan sieneltä. Muistan vieläkin miten olin pistänyt äidin lupaamaan ettei hiuksia leikata kuin ihan vähäsen (silloin oli sellainen vähän leuan alle ulottuva polkka). Ihmettelin aluksi mitä on tekeillä, kun kampaajatäti laittoi tukan pinneillä ylös ja rupesi ajelemaan niskaa hiustenleikkuukoneella. Loput hiukset leikattiin ympäri pään juuri ja juuri korvan yläpuolelta. WTF? Tuo oli ainoa oikeasti karmea hiuskokemus. En meinannut uskaltaa mennä seuraavana päivänä kouluun, tai ylipäätään näyttäytyä kenellekään. Loppujen lopuksi jos kattoo valokuvia niin se oli oikeastaan ihan söpö     

Jokin aika sitten sain päähäni leikkauttaa piilo"kaljun". Siis alta siili ja päälaelta pitkät... Parantelin tulosta vielä kotona kynsisaksilla ja värjäämällä fledan kirkkaanpunaiseks kestovärilläi. En ollut koskaan ennen värjännyt tai värjäyttänyt hiuksiani. Sain sotkettua koko kylppärin värillä, vessanpönttöä myöten, ja irrotettua puolet niistä hiuksista jotka vielä oli jäljellä. Jotenkin kaikissa näissä "oma kynimisissä" on kuitenkin aina käynyt hillitön munkki, niin tässäkin. Tuokaan ei näyttänyt oikeastaan ollenkaan pahalta, ilmeisesti koskaan aiemmin värjäämätön tukkani oli niin paksu ja runsas, että operaation jälkeen sitä oli vieläkin jäljellä sen verran että näytti edelleen omasta mielestä hienolta. Ei vanhempien mielestä.

Tosin auta armias kun se sänki alkoi kasvaa, nyt pään takaosa näyttää todella sotkuiselta.

Voi luoja, kun nauroin tätä ketjua. Sienipää jne... 

No asiaan. Minulla on ollut monia kohtalaisen pelottavia hiusmokia. No, kauhein on varmaan se, kun vetäsin koko pään blondiksi (hiukseni ovat omalta väriltään tummanruskeat) enkä tajunnut laittaa päälle mitään värisävyä vaan annoin olla vaaleina/ keltaisina  . Ne oli tosi kauheat ja onneksi minulla ei taida olla yhtään kuvaa todisteena... Tai jos tykkää kananpojan keltaisesta värisävystä päässään, niin miksikäs ei, mutta silloin ei ollut vappu  .

Sitten pari kertaa olen leikannut hiukseni liian lyhyiksi, eli malli on ollut itselleni sopimaton ja liian poikamainen tai muuten vaan tosi juntahtava  . Eli kun olen mennyt hyvässä uskossa johonkin mummokampaamoon, niin on leikattu ihan hirveitä malleja, joita en edes ensin tajunnut katua. Ajattelin vaan, et on nää ihan kivat...

Mun pahin hiusmoka oli kun mulla oli 60 cm pitkät hiukset (siis pisimmät mitä ikinä oon saanu kasvatettua) enkä mä edes tajunnut että ne oli pitkät, näin ne aina peilistä sellaisina tylsinä puolipitkinä. Sitten erään kerran kampaaja suostutteli mut leikkauttamaan jotain 25 senttiä (!!!) hiuksista ja vielä leikkaamaan kerroksittain, ja mä aattelin että what the hell, leikataan sitten kun ei ne muutenkaan koskaan pitkiksi kasva. Sitten kun alkoi jonkun ajan kuluttua katsomaan valokuvia joissa mulla oli se 60cm fleda niin vasta tajusin että sehän OLI pitkä!! Ja melkein itketti harmista - olinhan leikkauttanut varmaan 3 vuoden kasvatustyön kerralla pois.

Nyt tuosta Kamalasta Leikkauksesta on 1,5 vuotta ja tässä välissä pilasin hiuksiani vielä entisestään vuodentakaisella permanentilla. Silloin hiukseni melkein kuolivat. Nyt hiukset siis ovat 40cm ja niin huonokuntoiset ja rispaantuneet että leikkausväli on pakko pitää niin tiheänä ettei kasvua kerry 5 senttiä enempää vuodessa. Nyyh.... Nyt olen päättänyt luopua permanenteista ja odotan että ehkä vuonna 2010 mulla taas olisi pitkät hiukset....

Hehee, joskus 9-vuotiaana mielessäni oli hieno hiusmalli ja äiti suostui leikkaamaan . Selitin juurtajaksaen, että millainen sen pitäisi olla. Kuitenkin lopputulos oli jotain aivan toista ja uusi tukkani oli poikamallia . Olin niin pettynyt ja vihainen kuin pieni tyttö voi olla. Olenkohan tämän tapauksen takia ollut aina arka tekemään mitään sen suurempia muutoksia hiuksiini? Ehkä juuri myös tämän takia annan äitini vain tasoittaa hiusteni latvoja ja kampaajalle mennessäni kerron erittäin perusteellisesti mitä haluan. Hihi...