Pahin hiusmokasi

[vilmalotta]

Voi näitä virheitä....eka oli mun vanhempien/jonku kampaajan moka....silloin 80-luvulla oli muotia kampaus, jossa koko päälaki oli siili,tai noin 3 cm ja takana pitkä tukka mun isosiskolla toi toimi, koko päälaki näytti siililtä(siis siltä eläimeltä), kun hiukset sojotti kohti taivasta. Mutta mulla on noin 10000x painavampi hiuslaatu, eli mulla oli jatkuvasti takaraivolta alkava otsatukka
Iloisina teinivuosina on tullut kokeiltua kaikki värit vaaleanruskeasta violetin kautta mustaan, ja paluu blondiin vaati sen, että sysse katkoi mun tukan noin 2 cm mittaseks :(vielä kerran sen jälkeen vedin punaisen, mutta se lähti yllättävän helposti pois. Platinablondi vuodesta 2000 Joskus tukkataikakoulussa (eli siis parturikampaajaks opiskellessani) sain idean laittaa yliblondattuun vyötäröpituiseen tukkaani spiraalipermiksen. Morjens, tukka oli entinen parissa kuukaudessa. Toisaalta, nykyään olen ihan tyytyväinen, muutoin kantaisin sitä hiirenhäntää mukanani vieläkin...

[Caudealis]

Musta tuntuu, etten ole kuin mokaillut hiusteni kanssa viimeisen 15 vuoden aikana.  Kunpa olisin vain antanut niiden kasvaa, enkä kestovärjäillyt jatkuvasti.

Typerintä kuitenkin, mitä hiuksilleni olen tehnyt, oli 7 vuotta sitten tekemäni vaalennus vaalennussuihkeella... En siis varmaan pariin vuoteen tehnyt muuta kuin säännöllisesti suihkuttelin blondaussuihketta hiuksiini.  Havahduin varmaan vasta siihen, kun äitini miesystävä (nyk. aviomies) sanoi meidän olevan äitini kanssa yhdennäköisiä, paitsi että äidilläni on vain paljon paksummat hiukset... Epäilemättä, sen kamalan blondauksen jälkeen. Lisäksi sekään väri ei sopinut päähäni ollenkaan. Nyt en kyllä laita päähäni enää yhtäkään vaalennusoperaatiota, en raitaakaan, vaan annan oman väristen hiusteni kasvaa ja sävytän niitä vain vähän suoravärillä.

Suurimman osan mielestä olen kyllä varmasti kävelevä hiusmoka nytkin... En yleensä jaksa laittaa luonnontaipuisia hiuksiani mitenkään millään aineilla, ja olenkin varmaan pääasiassa aika räjähtäneen näköinen. Ehkä täytyy sen suhteen nyt ryhdistäytyä...

Pakko vielä lisätä, että minäkin halusin ala-asteella permanentin, johon äitini sitten lupasikin (ilmeisesti siksi, etten permistä ottaisi...), että saan itse valita, haluanko permanentin vain hienon pitkätukka-Barbien, jonka mekon tähdet loistavat pimeässä. Valitsin TIETYSTI Barbien... Ja on se mulla vieläkin. 

[Stella]

Teininä nyt oli vaikka mitä mokia. mm. permis, sentin pituinen itseleikattu otsis ja tummat värit.

Nyt aikuisena hiusmokia on ollut vain yksi, mutta se onkin sitten  erittäin tuoreessa muistissa. Värjäsin viime syyskuussa hiukseni MUKA tummavaaleaksi Castingilla. No ruskeathan hiuksistni tulivat. Ilmeisesti hiukseni olivat blondauksista huonokuntoiset, koska väri ei lähtenyt ajan myötä mihinkään, vaikka olisi pitänyt . Haikeudella katsoin monta kuukautta kuvia vaaleista kutreistani. No yritin ratkaista ongelmaa laittamalla parin viikon päästä tapauksesta blondiväriä päälle . No värihän ei väriä vaalenna, kuten täällä kaikki tietävät.  Kolmien raitojen, parin casting 900  ja yhden vaalean kestovärin jälkeen hiukseni ovat vihdoin vaaleat . Kaiken käsittelujen vuoksi hiukseni ovat kuluneet ja olen joutunut lyhentämään niitä.

No olipa tästä mokasta jotain hyötyäkin. Vaihdoin bonacuret, lorealin ja wella kampaamotuotteet tigeihin ja hyviin markettikamoihin ja hiukset ovat jo pikkaisen paremmat. Niin ja löysin tänne .  Enää en koskaan värjää muulla kuin vaaleilla ja keskivaaleilla ja niitäkin laitan vain juuren ja mahdollisimman harvoin.

Voi miksi kevytväreissä on vain pari vaaleaa sävyä?! Ärsyttää kun aina jotuu värjäämään kestoilla

[maatis]

"Tummanvaalea" on muuten yllättävän tumma väri...

Minun eka hiusmoka oli joskus alle kouluikäisenä purkka päähän. Ja sehän piti sitten yhtä fiksun samanikäisen kaverin avustuksella leikata pois. Kiva pikku kalju pläntti seurauksena

Sit (hieman off topic mutta kuitenkin) yksi ärsyttävä vanhempien tuttavien pikkulikka halusi leikata mun nuken hiukset. Kielsin ehdottomasti, mutta eiköhän natiainen ollut leikannut ja meikannut mun nuken salaa täysin piloille sillä aikaa kun olin kakalla!

Opiskeluaikoina tuli leikattua pitkät hiukset lyhyiksi ja se oli moka, näytin todella tyhmältä (niin, leikkasin toki itse). Sitten myöhemmin valitsin hiusvärin hieman väärin, punamusta vanhensi minua hirveästi ja sai näyttämään noita-akalta. Värinpoisto ja uusi värjäys paransi hiusväriä vaan ei -laatua.

[ZombieQueen]

"Tummanvaalea" on muuten yllättävän tumma väri...

Niin kun me suomalaiset ollaan maailmanlaajuisella asteikolla niin vaaleita. Mä olen aina pitänyt luonnollista väriäni keskiruskeana mutta sehän onkin tummanvaalea. (Sorry ot.)

[Margot]

Joo, noi värien nimet ei kyllä istu suomalaiseen ajatusmaailmaan. Mulla on nelosasteinen väri päässä, joten tukkani on muka keskiruskea, mutta tummanruskea tämä kyllä oman ajatteluni mukaan on. Jotkut on kutsuneet jopa mustaksi.

[Kähmäräpälä]

Mitään tosi pahaa mokaa ei ole onneksi tapahtunut, jos ei lasketa jotain lapsuusajan karmeuksia kun äiti joskus leikkautti mulle ihan lyhyen tukan, mikä oli ehkä pahinta, mitä 5-vuotiaalle tyttölapselle saattoi tapahtua 80-luvun loppupuolella. Kaikilla muille kerhon tytöillä oli pitkä tukka ja mä näytin mielestäni ihan pojalta. Kutosluokalla oli pakko saada permanentti ja lopputulos oli tyyliä kärähtänyt lammas kun en jaksanut laittaa sitä mitenkään, saati sitten hoitaa.

Näin aikuisiällä suurin moka oli ehkä se kun toissakesänä halusin hiuksiini jotain uutta ja hetken mielijohteesta blondasin muuten tummat hiukseni alta. Onneksi edes kampaajalla. Lopputuloksena oli tosi luonnottoman näköinen tukka (vaaleasta tuli liiankin vaalea) ja alimmista hiuksista tuli hirveän kuivat koppurat.

[Stella]

Ärsyttää kun castingilla ei ole 7 ja 8 väriä tai tuhkaista 9. Hyppäys on kutosesta ysiin . Joku 8.1 tai 9.1 kevytvärinä olisi täydellinen mun hiuksille. Castingin 6 väriä en suosittele muille kuin vaaleahkoille bruneteille.

[ellen]

Mun pahin hiusmokani oli hoitoaineettomuus nuorempana. Hiukset olivat kyllä todella lyhyet, ehkä kymmenen senttiä maksimissaan, mutta tosiaan pelkällä sampoolla mentiin kauan aikaa ja kampaaja kauhisteli hoitoaineettomuutta aivan älyttömästi. Nyt kun ajattelen asiaa, tuntuuhan se melkoisen hullulta, mutta hiukset olivat tosiaan niin lyhyet, ettei niissä paljon kuivuus tuntunut, eikä useat ja useat vaalennukset.

[Cabello]

Minulla ei taida olla yhtään hiusmokaa, onneksi. Kerran kuitenkin laitoin vaaleita raitoja, ja eihän ne sitten tietenkään sopineet mulle ollenkaan. Joten olkoot tuo minun mokani.

[muutettu]

Näitähän on muutama kertynyt..
Joskus ala-asteella oli minun(kin) pakko saada permis Luonnollisen sävyinen vaaleanruskea tukkani tummanruskeaksi ja säkkäräpermis. Myöhemmin tummanruskeasta "mustaan", tulos oli täälläkin kuin palanut (musta, kolmionmuotoinen) lammas.
Sitten leikkasin tukkani lyhyeksi, musta väri pysyi. Sitten kun tukka oli kasvanut polkaksi, piti saada blondi. Blondina viihdyin pari kuukautta, ja sitten piti saada punaruskea.. tähän asti tukka vielä pysyi päässä, kun operaatiot tehtiin hiljattain kampaajalla. No punaruskean päätin fiksuna tyttönä käräyttää useammalla värinpoistolla+blondivärillä blondiksi. Monta viikkoa ja hemmetisti kotiväriaineita (...) meni, ja tulos oli sen mukainen... Sittenpä päätin laittaa kirkkaanpunaiseksi! Voi luoja.. No eihän siihen mikään punainen tarttunut, tukkani oli sitten lohenpunainen! Sitä värjäilin useaan otteeseen ja tiheästi punaisella, eikä se väri silti tarttunut. Joten parin viikon päästä takaisin blondiksi samoin menetelmin kuin aiemmin. Tulos: harjatessa hiuksia vaan tippuu sylin täydeltä, järkyttävä hamppukasa. Leikattiin sitten kampaajalla, onni onnettomuudessa siirryin käyttämään kunnon tukkatuotteita ja sen jälkeen en ole koskaan itse tehnyt värimuutoksia. Kasvattelin ja hoivasin hiuksiani ja hyvät tuli Siitä siirryttiin asteittain tummaan ruskeaan. Ja viime aikoina on käynyt mielessä taas blondaus... En uskalla enää edes kampaajalla vaalennuttaa, kun niin traumat jäi siitä kun hiukset tippui alas

[Jouana]

Mun pahin hiusmoka on by far se, että annoin eksän vaikuttaa itseeni niin paljon aikoinaan. Olin teini-iässä varsin kokeiluhaluinen ja olin muutamaan otteeseen hiusmallina, ja jokaisella kampaajakäynnillä yleensä oli tuloksena uusi malli. Eli siis kuukauden parin välein mun hiusmalli muuttui (jestas, olinko se tosiaan minä - kaukana on nuo ajat!!  ). Väriä en kyllä koskaan käyttänyt, mihin seikkaan olen nyt erittäin tyytyväinen. Mutta siis, mun poikkis jotenkin onnistui lopettamaan kaikki kokeiluni Mulle kyllä sopi järjestäen monenlaiset hiusmallit, ettei siitä ollut kiinni. Se ei vaan oikein kestänyt että ei ikinä tiennyt mitä seuraavaksi tulee. Ehkä se viimeinen niitti oli kun leikkasin lyhyen siilin ja siinä mallissa blondasin latvat. Se oli aivan ihana ja tykkäsin itse mielettömän paljon ja niin tykkäs muutkin - paitsi se poikkis. Se sai niin pahan kohtauksen että jouduin samantien alkaa kasvattamaan hiuksia. 
Pirullista, miten sitä oli silloin niin miellyttämisen haluinen että antoi toisen määritellä omaa ulkonäköäänkin tuossa mittakaavassa. Tuon tapauksen jälkeen mä en enää muistaakseni tehnyt mitään kokeiluja kunnes erosin hänestä 12v yhdessäolon jälkeen. Ihana vapaus!!
Mutta tosiaan, muita hiusmokia ei tule näin äkkisältään mieleen 

[pitkätukka]

Näitähän on muutama kertynyt..
Joskus ala-asteella oli minun(kin) pakko saada permis

Se taisi olla tosiaan yleistä. Mun piti ehdottomasti saada se yläasteella. Kuulemma se oli vain pehmennys eikä oikea permis, koska kampaaja ei pitänyt permistä tälle hiuslaadulle sopivana. Oli varmaan ihan oikeassa, koska pehmennyksenkin jälkeen (tehtiin vieläpä keskikokoisilla eikä millään pienillä rullilla) tuloksena oli järkyttävä polkkamittainen villakoirasäkkärä eli tukka meni aivan pienelle ja tiukalle kiharalle. Koska tätä tukkaa on melko paljon ja se on melko hienoa laadultaan, se näytti aivan siltä, kuin olisin tunkenut sormeni pistorasiaan ja saanut sähärin... Kuulin siitä muutaman kerran luokkakavereilta  . En tietenkään osannut hoitaa hiuksiani oikein mitenkään. Jollain voidegeelillä yritin vain vähän latistaa sitä kiharamassaa. Niiltä ajoilta on olemassa yksi valokuva ja siitä näkee, että tukka oli hyvin kuiva ja huonosti hoidettu. Permis myös korosti oman tummahkonvaalean hiusvärini kellertävyyttä, mistä en pitänyt yhtään. Olen värityypiltäni viileä (talvi), joten hirveältähän se näytti. Miksiköhän mulla on luonnostaan sen väriset hiukset, ettei ne sovi ollenkaan yhteen ihoni kanssa? 

Olisin jostain syystä halunnut myös vuosituhannen vaihteessa pitkiin ja silloin blondattuihin hiuksiini permiksen, mutta kampaaja sanoi, että hän ei kyllä pitäisi hyvänä ajatuksena tehdä sitä minulle. Sitä ei sitten tehty ja hyvä varmaan niin. Sen sijaan leikautin puoleen selkään olevat hiukseni ihan lyhyiksi (takana alle sentti ja päällä ehkä 3 cm) ja värjäsin tummanruskeaksi. Väri on pysynyt sieltä asti samana, mutta lyhyt malli jäi vain lyhyeksi kokeiluksi.

Mullakin on ex-poikkis vaikuttanut jonkin verran hiusasioihin, mutta ei sentään niin paljon kuin Jouanalla. Hän taivutteli leikkaamaan otsiksen eri tavalla kuin sen yleensä leikkasin. Se oli ennen keskeltä lyhyempi ja reunoja kohti pidentyvä, mutta hän sai minut vakuuttumaan siitä, että kannattaisi leikata se ihan suoraan. Se tapahtui menneenä kesänä eli siitä ei ole kauan. Niin sitten tein enkä ole oikein vieläkään varma, pidänkö tästä. Se on ok, jos hiukset ovat kokonaan auki, mutta en pidä siitä yhtään silloin, kun ne ovat kiinni. Näytän mielestäni silloin edestä katsoen jotenkin tätimäiseltä. Vedän ne joskus kokonaan taakse pannalla.

En onneksi tehnyt poikkiksen toiveen mukaan loppuun asti. Hän ehdotteli monta kertaa, että leikkaisin otsiksen paljon nykyistä lyhyemmäksi. Sellainen otsis ei mielestäni sopisi mulle lainkaan ja se olisi hiuslaatuni tietäen liian vaikea käsitellä (otsis vaatii päivittäisen suoristamisen ja ihan lyhyttä otsista olisi vaikea suoristaa siististi... tai vaihtoehtona olisi epämääräinen säkkäräkasa otsalla). Paras pituus on ollut vähän kulmakarvojen yläpuolelle (tai suunnilleen kulmiin asti) ulottuva otsis. En tiedä edelleenkään, pitäisinkö otsista jatkossa suoraan leikattuna vai antaisinko sen sivujen kasvaa pidemmiksi. Tämä suora malli pysyy Helsingin tuulisilla kaduilla paremmin paikallaan kuin se vino, mutta tavallaan pidin siitä vinosta silti enemmän. Kai. Ainakin jos on tukka kiinni.  Emmä tiedä  . Tää on vaikea asia  .

[Virus]

Sama täällä: kaikkien aikojen moka oli mahtavan säkkärä permis joskus yläasteaikoina. Tukka oli "suoraksi" harjattunakin metrin kanttiinsa. Ja kun se oli kasvanut ulos riittävästi, leikkautin tukan n. olkapäämittaan. VIELÄ mahtavampaa: suora kuputukka, jonka latvoissa oli möyheitä lammaskiharoita.

Kerran innostuin kännissä leikkaamaan itselleni paksun otsiksen kynsisaksilla. Oletusten vastaisesti se onnistui ihan hyvin, ja leikkasin sen ainakin kerran sen jälkeenkin (ihan yhtä kännissä).

[pitkätukka]

Pahin hoitomokani oli todennäköisesti 14-15-vuotiaana, jolloin sain jostain päähäni (varmaan äidiltäni...), että hiuksille paras pesuaine on mäntysuopaliuos ja paras hoitoaine on omenaviinietikka. Samaan aikaan päässäni oli jo aiemmin mainitsemani järkyttävä säkkäräpehmennys. Mitään hoitoaineita en käyttänyt.

Kun katson siltä ajalta olevia valokuvia, melkein säikähdän. Näytän ihan joltain hamppukarvaiselta tai tupeeratulta puudelilta. Mäntysuopa oli melkoisen kova aine ja kun sen käytön yhdisti hoitoaineen puuttumiseen, tulos oli taattu. Pyysin mäntysuopaliuosta jopa pidemmällä kyläreissulla ollessani  - etäisempien sukulaisteni kummastukseksi. :o Niinpä.

Hiukseni näyttivät vähän samantapaisilta jo peruskoulun 5. luokan valokuvassa. En varmaan käyttänyt hoitiksia silloinkaan. Muistan saaneeni niihin aikoihin esim. opettajilta kommentteja, että tukkani on kuin pellavaa. Se tarkoitti varmaan, että karstattua sellaista? Olikohan se tarkoitettu positiiviseksi vai negatiiviseksi kommentiksi? Sellaista erittäin kuivan ja kevyen näköistä vaaleaa höytyväähän karvastoni näyttää silloin olleen. Ei ollenkaan kivannäköistä näin jälkeenpäin katseltuna.