Pahin hiusmokasi

[Moonflower]

Minäpä ihastuin joskus kymmenenvuotiaana kreppirautaan. Eipä siinä muuten mitään, mutta luonnostaan pörröiset  hiukseni näyttivät aivan siltä kuin olisin työntänyt sormeni pistorasiaan. Siitä on tietenkin kolmannen vuoden luokkakuva todisteena. Seuraavana vuonna kiharat olikin sitten tehty foliolla...

[sininen kissa]

Tukan leikkaaminen lyhyeksi viime toukokuussa on pahin hiusmokani. Sitä tässä nyt kadutaan ja itketään vieläkin, ja kasvatellaan nyt sitten monta vuotta... 

Sitä ennen, joskus pari vuotta sitten innostuin kokeilemaan erilaisia värejä platinanvaaleaksi blondattuun tukkaani. Ei käynyt mielessäkään, että olisi voinut käyttää suoravärejä, ja kun siinä useita kertoja värjäsin erivärisillä kestoväreillä, niin pitkähkö tukkani oli purkkaantunut hamppukasa sen "vaihtelunhalupuuskan" jälkeen. Siinä mielessä tuo lyhyeksi leikkaaminen viime keväänä oli tervehdyttävä operaatio - lähtipähän kaikki hamput pois ja pystyi aloittamaan kasvatuksen puhtaalta pöydältä.

[Earlybird]

Kaikki permikset on ollut pahin moka. Ja sekin, etten ikinä opi niistä permiksistä mitään.  Ajattelen aina, että permiksen myötä hiuksistani tulee ihanan laineikkaat ja helppohoitoiset. Kuiva totuus on sitten aivan muuta. Yleensä ihmiset oppivat virheistään, mutta minulla ilmeisesti aika kultaa muistot tai jotain...

[Luppa]

Pahimmasta hiussotkusta on seitsemän vuotta... Menin uudelle kampaajalle ottamaan aurinkoraitoja ohueen vaaleaan hiukseeni. Kampaaja teki raidat myssyllä, vaikka varoitin, että hiukseni ovat takkuuntuvaa tyyppiä. Vaalennusaine vaikutti liian pitkään. Yritin kyllä huhuilla kampaajaa, mutta tämä oli käynyt kaupassa aineen vaikutusaikana. Huppu oli juuttunut päähän ja hiukset olivat vaalentuneet epätasaisen kelta/valkoisiksi. Lisäksi hius oli lähes kauttaaltaan hamppua. Kampaaja otti käsittelystä 190 mk. Ajoin kotiin ja pidin myssyä päässä illan. Varasin heti aamusta ajan uudelle kampaajalle.

Toinen kampaaja otti asiakseen tehdä hiuksista luonnollisemmat. Päädyttiin kaksiväriraitoihin. Lopputulos oli vihertävän harmaa -  lapikuultavan keltainen hamppukasa, joka muuttui kauttaaltaan lilahtavaksi kun kampaaja käytti vielä hopeashampoota. Koko komeus maksoi 550 mk.

Hain jo matkalla värinpoiston kaupasta ja lykkäsin sen päähäni. Värinpoisto irroitti jälkimmäisen kampaamokerran raidat, mutta jätti pään oranssiksi.

Kuljin viikon huivi päässä ja parantelin päänahkaani, joka oli palanut ruvelle. Varasin sitten uuden ajan kampaajalle ja tämä sävytti hiukset luonnonvaaleiksi. Hinta oli 250 mk. Saman kuukauden aikana sama 250 mk meni värihuuhteluun, jonka yhteydessä tehtiin korjaava hoito.

Meni useampi vuosi kunnes hiusten ylivaalentunut osa oli kokonaan kasvanut pois. Nyttemmin olisin vastaavassa tilanteessa leikannut sovinnolla lyhyen tukan ja tehnyt kaiken muunkin toisin. No, kaikesta oppii...

[Holly Tyler]

Kaikki permikset on ollut pahin moka. Ja sekin, etten ikinä opi niistä permiksistä mitään.  Ajattelen aina, että permiksen myötä hiuksistani tulee ihanan laineikkaat ja helppohoitoiset. Kuiva totuus on sitten aivan muuta. Yleensä ihmiset oppivat virheistään, mutta minulla ilmeisesti aika kultaa muistot tai jotain...

Kuulostaa erittäin tutulta.. Pahin mokani lienee ollut itsetehty blondaus joka muutti hiukseni hampuksi ja värin keltaiseksi. Ostin joskus 5 vuotta sitten sellaisen ihme aplikaattorin kaupasta jolla pystyi vetämään ikäänkuin aurinkoraitoja hiuksiin. Päätin kuitenkin sutia sitä raita-ainetta ihan koko päähän ja lopputulos oli oranssi/keltainen/ruskea pää. Sitten nuo ah niin ihanat permikset.

[Pikkunen]

Pahoja tukkamokia ei ole kamalasti tullut mutta tässä muutama..
80-luvulla permis suht lyhyisiin hiuksiin,näytin ihan lampaalta seuraavt puoli vuotta.
Ensimmäinen blondaus kokeilu meni ihan mettään,tuloksena oli keltaiset täyttä purkkaa olevat puolipitkät hiukset..
Äiti huusi kuin sumutorvi sen nähdessään 

[Tiukunen]

Minulla ei pahoja hiusmokia ole kamalasti, mutta pahin taitaa olla tukan värjääminen ihan tummanruskeaksi. Ei sovi yhtään, sen olen vanhoja valokuvia selailemalla todennut. Onneksi olen sittemmin löytänyt hyvän, ammattitaitoisen kampaajan, jolla on hyvä "värisilmä".   

[Miracle]

Pahimmasta hiussotkusta on seitsemän vuotta... Menin uudelle kampaajalle ottamaan aurinkoraitoja ohueen vaaleaan hiukseeni. Kampaaja teki raidat myssyllä, vaikka varoitin, että hiukseni ovat takkuuntuvaa tyyppiä. Vaalennusaine vaikutti liian pitkään. Yritin kyllä huhuilla kampaajaa, mutta tämä oli käynyt kaupassa aineen vaikutusaikana. Huppu oli juuttunut päähän ja hiukset olivat vaalentuneet epätasaisen kelta/valkoisiksi. Lisäksi hius oli lähes kauttaaltaan hamppua. Kampaaja otti käsittelystä 190 mk. Ajoin kotiin ja pidin myssyä päässä illan. Varasin heti aamusta ajan uudelle kampaajalle.

Mulla ainakin menis hermot jos kampaaja lähtis kauppaan kesken värjäyksen  JOs se on asiakkaan ottanu, niin ei sitä pitäis sitten muualla juosta sillä välin. Olisin varmaan huuhdellut aineen itse päästäni pois ja lähtenyt menemään.

[Ginia]

Tulee mieleen nyt ainakin yks värinpoisto. Kävin ottamassa sen kampaajalla ja väri oli tietenkin sellainen karsee oranssi  Sitkeän värjäämisen ja hiusten lyhentämisen jälkeen sain sitten ne haluamani vaaleat hiukset. Eipä aikaakaan kun halusin taas punaiseksi ja sitten vielä tummemmaksi.
Prkl eks ihminen oon mihinkään tyytyväinen 

Permanentti on ollut joskus 13-veenä, muistaakseni sopi ihan ok, vaikka enää en ottaisi.

[tnn]

Pahimpia hiusmokiani ovat kaikki yläasteiässä tekemäni värinpoistot. Samalla kun rääkkäsin hiuksiani, hoidin niitä Sunsilkeillä ja Fructiksilla Ja en tietenkään ollut koskaan värinpoistojen tuloksiin tyytyväinen, joten pistin heti päälle ruskean tai mustan, ja muutaman kuukauden päästä taas uudelleen värinpoiston  Onneksi nyt tietää jo, kuinka hiuksia pitää hoitaa ja oikea värikin on löytynyt 

[Niiu]

Ammattitaitoa parhaimmillaan...

Astelin 4 vuotta sitten kampaajalle, kerroin faktait: hius on vaalennettu kerran, ei muita käsittelyjä. Täti siihen vain: juu kyllä se kestää sitten vaikka mitä ihmeitä. Permanentti rullat pois saatuaan, puolet lantioille yltävästä tukasta jäi käteen.

Aitoudesta ei voi moittia, kampaaja itki enemmän kuin minä kun tukka oli lähtiessä sentin pituinen  Lyxin tapaan en aio toistaa tätä mokaa

[wilvi]

Niiu, kuulostaapa hurjalta! 

Mun pahin hiusmoka tapahtui mun ollessa jotain kahdeksantoistavuotias. Muutin uudelle paikkakunnalle ja pitkällisen harkinnnan jälkeen uskaltauduin paikalliselle kampaajalle ajatuksena vain lyhentää latvoja. Kampaaja kauhisteli luonnonkiharoitani (jotka olivatkin niihin aikoihin aika villit), ja suostutteli mut ottamaan "suoristuspermanentin" etuhiuksiin. Mulla ei siis ollut etuhiuksia leikattuna, koska hiukseni kihartuivat niin paljon. No, etuhiukset siis suoristettiin jollain foliosysteemillä, ja leikattiin kulmakarvojen yläpuolelle.

Kampaajalta lähtiessäni etuhiukset olivatkin suorat. Suorastaan hurjat - sojottivat liikkumatta 45 asteen kulmassa. En saanut niitä liikkumaan mihinkään suuntaan. Iloa riittikin vielä enemmän, kun pesun jälkeen nämä kulmakarvojen yläpuolelle ylettyvät hiukset kihartuivat pikkuiselle lammaskiharalle hiusrajaan. Oli siitä "suoristus"käsittelystä niin ärsyyntynyt hius, että sitä kiharaa ei sitten saanut kuriin millään. Onneksi oli sentään talvi, pystyin kulkemaan pipo päässä.

[Yoshi]

Minun hius-tarinani:  Jo pienestä asti minulla oli pitkät(alaselkään),erittäin vaaleat ja hyväkuntoiset hiukset..kunnes joskus
kymmenvuotiaana päätin mennä kampaajalle ja värjäyttää hiukseni oranssiksi   noh olinhan minä niihin tyytyväinen pari
vuotta.Kunnes päätin kokeilla millaista olisi elämä brunettina niin sitten menin kauppaan ostamaan jtn.kolme purkkia väriä
ja ruskeathan niistä tulivat.Edelleen pitkät ja aikas hyväkuntoiset hiukset.Sitten kolmetoistavuotiaana halusin takaisin blondiksi.eikun muutama värinpoisto -ja se perus kirjavan orannsi/valkea/kelta.Noh leikkasin vähän lyhemmäksi.Pistin punaisen värin.
Eipä aikaakaan kun halusin näyttää idols tuomari Nanna mikkolalta(tai selta)  siinähän onnistuin kun menin  kampaajalle ,hiuksia leikattiin paljon   ne olivat enää vähän yli olkapäiden.Aikani viihdyin punaisissa kiharoissa,mutta taas halusin blondiksi.Muutama värinpoisto=järkytys-kampaajalle,joka sai hiuksistani aika luonnollisen tummanvaaleat     kunnes kaverin kanssa yö myöhään joskus sekoiltiin  ja  laitettiin shokkiväriraitoja (sinisiä)  ne oli hienot   kunnes pesin hiukset niin ne "levisi" sillei et ei ollu enää siistinä raitoina.aah  taas värinpoistoa raitoihin.Sitä ennen vielä otsatukan leikkaus.Halusin otsatukan kanssa mustat hiukset niinkuin pirros hahmo Emily The Strangella.Eikun mustaa peliin.Hiukseni näyttivät ihan peruukilta ja olivat ihan hamppua!Ostin ensimmäiset(tai no en nyt ihan ensimmäiset ,mut kuitenki) kampaamotuotteet kun täytin viisitoista ja  siitä sitten lähdin kesän aikana kunnostamaan hiuksia.Rupesin kasvattamaan otsatukan pois ja rupesin värjäämään vaaleaa tyvikasvua punasella,kunnes vaihdoin ruskeaan.Nyt vuosi on siitä kun mulla oli mustat hiukset(olkapäille) ja otsatukka  ja tällähetkellä tummanruskeat reilusti olkapäiden yli paljon parempikuntoiset hiukset.etuhiksetkin yltävät jo reilusti korvan taakse kun ovat miltei leukaan saakka.Olen melko tyytyväinen näihinkin,mutta välillä houkuttaisi värjätä asteittain vaaleammaksi.Ei silllei kerralla purkkaa=sutta ja sekundaa.Vaan järkevämmin.Saa nyt nähdä.Tavoite Alaselkään terveet ruskeat tai vaaleat hiukset.Oman vaalean värin haluaisin eniten takas.Saa nyt nähdä teenkö jotain kesällä 16v synttäreiden kunniaksi   Tuskin,mutta ainakin olen kokeillut eri vaihtoehtoja niin voi sitten vanhana naureskella,mitä tuli teininä tehtyä!

[Liane]

Pahin moka tuli tehtyä tossa yläasteella, kun otin permanentin. Ei ollut kovin nätti, ei sopinut ja pilallehan tukka siitä meni. Samoihin aikoihin oli kamala värjäyskierre päällä, kaikkea piti kokeilla mustaan asti, ja sepä vasta nätti näky olikin, haalistunut musta kuivassa, huonokuntoisessa hamppukiharassa

Onneksi tukka on uusiutuva luonnonvara, ei voi muuta sanoa.

[michelangelo]

No niinpä tietysti
Muistelin väärin..minulle EI sovi polkkatukka, joka on muutaman sentin päälle leuan.. Voi hitsiläinen!
Menin nimittäin nyt leikkaamaan ja tuota..tuli kolmisen senttiä liian lyhyet, onneksi ei kuitenkaan ihan toivo-on-menetetty -lyhyet, joten voin pitää hiuksia kiinni ponnarilla joten kuten. Se onkin pelastus. Muuten ei sovi sitten yhtään..Harmi. Eli hyvä hiustyyli on yhä hakusessa..
Mites pitkään kestää että hiukset kasvaa pari senttiä? Toivotaan parasta, etten saa nauruja osakseni
Tällähetkellä hiukset pienillä saparoilla..ei näin valitettavasti kehtaa pitää hiuksia ihmisten ilmoilla vaan pienellä ponnarilla. Ikävä puoli on se, että hiukset ohenee mitä luultavimmin kun pitää pitää vaan ponnaria. Vinkkejä?