Pahin hiusmokani oli ehdottomasti tökerö puoleen otsaan leikattu viivasuora otsis. Ei pukenut mua alkuunkaan, etenkään, kun lyhennys paljasti otsiksen alla rehottaneet kulmakarvapuskat koko komeudessaan... No, enää ei ole otsista eikä sen puoleen puskakulmiakaan. Ja tuo moka oli kyllä kampaajan, itse en tosiaan pyytänyt häntä leikkaamaan niin paljoa .
Toinen "moka" oli hankkia 18-vuotiaana sellainen super-blondi tukka. Tosin oli siitä jotain hyötyäkin: huomasin, että vaalentaminen "kirkastaa" mun omia sävyjäni, siis ihon ja silmien jne. Mutta se 3 asteen vaalennus jo ennestään vaaleaan päähän oli vähän liikaa
^ Mun super-blondi tukka on tallennettu ylppärikuvaan, valitettavasti. En käsitä, miten saatoin pitää sellaista tukkaa...No, osansa on kyllä kampaajallakin, jonka sanaan luotin, kun tämä kertoi muistavansa millä värillä oli aiemmin värjätty (ja tuli upea tulos), mutta muistikin sitten väärin ja sain sellaisen kivan kelta-oranssin pehkon .
Hiukset: 1b M ii. Suorat, pitkät, paksut, keskiruskeat.
- Onnellisuus ei ole päämäärä, vaan tapa matkustaa.
*kylmiä väreitä* ehdottomasti itse leikkaama liian lyhyt otsis ei sopinut sitten yhtään! naama näytti tosi pyöreältä... onneksi on jo nyt kasvanut aika paljon!
Rippikouluikäisenä leikkasin melkein vyötäisille ulottuvan tukan n. 10 cm mittaiseksi. Lyhyt tukka ei sopinut kasvonpiirteisiini yhtään, mutta tulipahan kokeiltua. Tosin edellä mainitun kampauksen poiskasvattaminen kesti useampia vuosia
Iida kirjoitti:
Olen myös omistanut joskus sellaisen ihan törkeän liian lyhyen pottapolkkamallin. Hiukset leikattiin piikkisuoraan hiukan korvien alle. Voi jeesus et näytti karsealle!!
Legendaarinen kattila päähän ja reunoja myöten leikkaus
mulla on myös ollut etutukka permis lapsena, joo oli todella hieno!Yleensäkin se hirveä permisvaihe ala-asteella, jolle ei todellakaan tehty mitään, kauhea kasari peikkotukka. Sitten muita mokia, yläasteella laitoin vähän värinpoistoa ja pidin sitten sitä keltaoranssivaaleaa kuukauden verran, ei hyvin mennyt ei. Sitten lyhyet poikatukka hiukset ovat olleet pari kertaa moka, en vain viihdy niissä yhtään. Hiusmallina olin kerran ja se vasta paha moka olikin, kauhea patapää tukka!
Itselläni pahin moka taisi olla useita vuosia sitten kun blondasin hiukseni. Säikähdin lopputulosta niin paljon että kävin siltä seisomalta ostamassa mustan kestovärin kaupasta..se näytti vähintään yhtä pahalta minun tukassani. Tuplamoka
Pahin hiusmoka varmaankin ala-aste ja yläaste aikoina otetut permanentit. Toki ne laitettiin pienillä rullilla ja myös otsatukkaan. Silloin ei ollut mitään muotoilutuotteita käytössä, joskus muistan ehkä lakkaa käyttäneeni.
Pahin mokani oli muutaman oluen liikaa nauttineena antaa kaverin mutsin (joka oli myös ottanut) leikata hiukseni ihan poikatukaksi. Siihen vielä kotipermis päälle, ja oli kyllä todella hehkeä lampaanpers. Vasta nyt, jotain 7 vuotta myöhemmin, hiukset alkavat taas olla pitkät (tosin eivät kovin hyväkuntoiset, kun en ole malttanut tasauttaa tarpeeksi usein).
Ihailin lapsena pitkiä hiuksia, joissa ei näyttänyt olevan etuhiuksia ollenkaan. Ne oli tietenkin niin pitkät, että olivat pannalla tai pinneillä tms. takana. Tuota en kuitenkaan tajunnut siinä vaiheessa, kun itsekin halusin etuhiukseni pois ja leikkasin ne AIVAN lyhyeksi. Lopputulos näytti hyvin erilaiselta kuin ihailemissani hiuksissa.
Pahin moka oli se,että leikkasin hiukseni joskus 3 vuotta sitten noin korvien kohdille sillai jännästi,koska olin sen verran nuori ja tyhmä,että tein omia typeriä päätelmiä hiusten hitaasta kasvusta ja kärsivällisyys ei riittänyt...
Ei tämä nyt niin paha moka ole(varmaan) verrattuna muihin täällä oleviin mokiin,mutta olen katunut tätä todella syvästi...
Ehkäpä hennan laittaminen, koska valitsin ilmeisesti väärän sävyn eikä väri ollut punainen vaan oranssi. Eivätkä minulle punaiset hiukset taitaisi sopia vaikka hennatut hiukset olisivat muuten ihanat. Se kiilto oli kyllä jotain uskomatonta
Myöhempien aikojen mokia oli myös vaaleiden raitojen laitattaminen. Sopivat ihanasti mutta hiuslaatu ei kestä pitemmän päälle sitä kierrettä. Nyt sitten tippa linssissä kasvattelen pois, vaikka tiedän vielä joskus sortuvani uudestaan.
Ehkäpä ei koko värjäysrumbaa olisi ikinä pitänyt aloittaa koska katselin lapsuusen/ala-aste kuvia ja käsittelemättömät hiukseni kiilsivät hillitömästi. Nyt ei edes uusi käsittelemätön hius ole yhtä hyväkuntoista
Annie kirjoitti:
Myöhempien aikojen mokia oli myös vaaleiden raitojen laitattaminen. Sopivat ihanasti mutta hiuslaatu ei kestä pitemmän päälle sitä kierrettä. Nyt sitten tippa linssissä kasvattelen pois, vaikka tiedän vielä joskus sortuvani uudestaan.
Vaaleat raidat ovat munkin viimeisin hiusmoka. Kivan näköset, mutta eivät pysy hyvännäköisinä pitkään, kun hiuslaatu ei kestä. Ens kerralla kun tekee mieli vaaleita raitoja, harkitsen sinettiraitoja.
" Everyone's a star and deserves the right to twinkle"
-Marilyn Monroe
En tiedä montako sataa kertaa olen hiukseni värjännyt, sillä olen värjännyt keskimäärin kerran kuussa 13 vuotiaasta asti (nyt olen 28). Jostain syystä en värien kanssa ole onnistunut kuitenkaan tekemään mitään niin suurta mokaa kuin parturit! Kun joskus halusin vaihtaa vaalennetusta tummempaan, minua neuvottiin turvautumaan kampaajaan... sinne menin sitten vaikka opiskelijabudjetti oli tiukka. Kampaaja tuumasi että pitäisi käyttää ehkä jotain erilaista väriä koska tukka oli vaalennettu... ja sitten kuitenkin päätyi laittamaan siihen jotain tavallista vaaleanruskeaa kestoväriä mihin sekoitti punertavaa. Hän selitti että pidetään värjäämättömissä tyvissä kauemmin ja että latvat on niin huokoiset että ne vetää liikaa väriä jos laittaa liian pitkäksi aikaa... lopputulos oli kirkkaanpunertavat tyvet ja harmaankirjavat latvat Ja tuon jälkeen marssin kauppaan hakemaan uutta väriä ja värjäsin tukan tasasävyiseksi.
No, enää ei ole otsista eikä sen puoleen puskakulmiakaan. Ja tuo moka oli kyllä kampaajan, itse en tosiaan pyytänyt häntä leikkaamaan niin paljoa 
.
.
